Suomessa puolueet ovat perinteisesti olleet pragmaattisempia (tai vallankipeämpiä) kuin maailmalla keskimäärin. Täällä käytännössä kaikki ovat mahtuneet kaikkien kanssa samaan hallitukseen. Kokoomukselle on kelvannut vasemmistoliitto ja vasemmistoliitolle on kelvannut kokoomus.
Tästä joustavuudesta on varmasti ollut etunsa. Etunsa toki on myös hieman periaatteellisemmallakin linjalla. Olen useaan otteeseen kiinnittänyt huomiota ruotsalaisen politiikanteon erilaisuuteen (esim. kirjassani Puoliholtiton Suomi).
Moni on – ihan oikein – todennut suomalaisten populistien olevan aika viattomia verrattuna muihin eurooppalaisiin vastinliikkeisiinsä. Näin varmaan on. Tai ainakin oli.
Demokratiassa ja oikeusvaltiossa on arvoja, jotka eivät ole jokapäiväisiä neuvottelukysymyksiä. Arvoja, joita ei välttämättä tarvitse kirjata mihinkään. Hiljaisia pelisääntöjä, jotka kuuluvat erottamattomasti osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Asioita, jotka löytää pohtimalla ihmisyyttä ja oikeutta olla yhteisön jäsen, ei tutkimalla hallitusohjelmia tai perustuslakia.
Valta-asetelmat tulevat ja menevät, samoin niihin liittyvät taktiset kuviot. Arvot ovat pysyvämpiä.
Suomi juhlii tänä vuonna 100-vuotiasta itsenäisyyttään. Konsensuksella ja erilaiset rajat ylittäneellä ennakkoluulottomalla yhteistyöllä on ansionsa kansallisessa sankaritarinassamme. Mutta niin on länsimaisten arvojen tinkimättömällä puolustamisellakin.
Maailmalla tapahtuu näinä aikoina kaikenlaista. Siksi liberaalia demokratiaa ja valistunutta länsimaista ihmiskäsitystä pitää puolustaa juuri nyt. Ellei nyt, niin koska sitten?
Taktisia kuvioita voi pohdiskella päiväkausia, arvokysymyksiä ei. Vastuullisen päättäjän tehtävä on kuitenkin suunnitella arvolähtöistenkin ratkaisujen jatkoaskeleet tavalla, joka minimoi turhan kaaoksen.
Kokoomus ei perussuomalaisten eilisten valintojen jälkeen voi jatkaa samassa hallituksessa heidän kanssaan.
Ihmisarvon ja vähemmistöjen puolustamisen, suvaitsevaisuuden ja sydämen sivistyksen arvot on kirjoitettu niin syvälle Kokoomuksen ytimeen, että emme voi olla samassa hallituksessa näitä arvoja kyseenalaistavien tai jopa suorastaan vastakkaisia arvoja ajavien tahojen kanssa.
Isänmaan asioita pitää kuitenkin pystyä hoitamaan järjestäytyneesti mahdollisimman pienten katkosten ja sujuvuuden siirtymien kautta.