Blogi

Paluu Helsinkiin

Saimme lauantaina sovittua kaikki Helsingin tulevat luottamushenkilöpaikat valtuustoryhmien kanssa käydyissä neuvotteluissa. Jaoimme useita satoja paikkoja ryhmien kesken seuraavaksi nelivuotiskaudeksi. Sovussa olivat mukana kaikki valtuuston kymmenen puoluetta. Sopu taisi syntyä ennätysajassa. Kiitän kaikkia mukana olleita hyvistä ja rakentavista neuvotteluista. Saimme hyvän alun uuden johtamisjärjestelmän sisäänajamiselle. Alkavan viikon aikana kaikki valtuustoryhmät kokoontuvat vielä hyväksymään ja vahvistamaan neuvottelijoiden sopimuksen.

Tämä tarkoittaa montaa asiaa. Itseni kannalta varmuus tulevasta pormestarin tehtävästä kasvoi vielä entisestään. Kun kaikki ryhmät ovat hyväksyneet sovun, jonka yhtenä osana pormestarin paikka tulee kokoomukselle, ja kun kokoomus on jo aiemmin asettanut minut pormestarikandidaatiksi, uskallan nyt aidosti ryhtyä toimenpiteisiin kotini siirtämisestä Luxemburgista kaikilta osin takaisin Helsinkiin.

Uuden kaupunginvaltuuston tarkoitus on kokoontua ensimmäisen kerran 7.6, jolloin se vahvistaa ryhmien välillä sovitut luottamushenkilöpaikat. Käytännössä se tarkoittaa, että aloitan uudessa tehtävässä 8.6, kuten myös lähiaikoina valittavat neljä apulaispormestaria.

Puolitoista vuotta maailman suurimman julkisen pankin johtokunnassa oli hyvin antoisaa ja opettavaista aikaa. Pankki toimii jännittävällä tavalla julkisen ja yksityisen sektorin rajapinnassa – yksityisen puolen toimintalogiikalla mutta julkista intressiä edistäen. Opin paljon, näin vielä enemmän, uskon että pystyin myös kontribuoimaan pankin, Suomen ja Euroopan hyväksi. Pankin lainananto Suomeen kaksinkertaistui siellä ollessani.

Matka jäi tältä osin kesken, mikä on suuri sääli. Toisaalta uudet haasteet ovat entistäkin kiehtovampia. Helsinki on hieno kaupunki, mutta sillä on kaikki edellytykset olla jatkossa vielä enemmän.

Julkisuudessa on käsitelty kahta siirtooni liittyvää kysymystä: tulevaa seuraajaani EIP:n varapääjohtajana sekä pankin säännösten mukaan maksettavaa siirtymiskorvausta. Nyt kun siirtymiseni rupeaa olemaan kokolailla varma, näitä voi hieman kommentoida.

Alkuperäisestä kaudestani on kesäkuussa jäljellä hieman alle kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Suomella on oikeus nimittää tilalleni uusi edustaja jäljellä olevaksi kaudeksi, minkä jälkeen paikka siirtyy Ruotsille.

Nimitysprosessi on varsin monipolvinen. Lopulta nimityksen hyväksyvät pankin kuvernöörit eli käytännössä kaikkien EU-jäsenmaiden valtiovarainministerit. Sitä ennen hyväksyntä tarvitaan pankin hallintoneuvostolta, jossa kaikki jäsenmaat ovat niinikään edustettuina. Sitä ennen tarvitaan “vaalipiirimme” esitys, mikä tarkoittaa, että Ruotsin, Itävallan, Viron, Latvian ja Liettuan hallitusten tulee hyväksyä Suomen ehdokas. Suomessa esitysoikeus on hallituksella, joka tekee päätöksensä valtiovarainministerin esityksestä. Ennen kuin näin pitkälle päästään, Suomen hallituksen tulee konsultoida asiassa pankin nimitysvaliokuntaa, joka antaa arvionsa ehdokkaan soveltuvuudesta ja kyvykkyydestä. Kyse ei ole ihan mistä tahansa tehtävästä.

Seuraajaltani toivon aitoa eurooppalaista mielenlaatua sekä halua ja kykyä perehtyä valtavaan määrään fakta-aineistoa monelta eri alalta. Pienen jäsenmaan edustaja tarvitsee myös taitoa vakuuttaa kollegansa, argumentoida ja luovia erilaisten intressien ristiaallokossa. Asiat pitää osata, niistä pitää olla kiinnostunut ja kaikkea on osattava lähestyä kokonaisvaltaisella otteella.

Virallinen prosessi voi lähteä liikkeelle vasta jätettyäni eroanomukseni. Vaikka valintani pormestariksi on käytännössä selvä, jätän eroanomukseni kuitenkin vasta 8.6 eli päivä sen jälkeen, kun kaupunginvaltuusto on minut uuteen tehtävään virallisesti valinnut.

Tulen saamaan Euroopan investointipankista siirtymäkorvausta. Korvaus maksetaan automaattisesti, eikä sitä tarvitse hakea. Tarkkaa tietoa korvauksen suuruudesta minulla ei ole, kuten ei voi olla kenelläkään muullakaan, koska se tulee olemaan riippuvaista asioista, jotka ovat vielä epäselviä. On silti selvää, että summat ovat merkittäviä. Minulla on juridinen oikeus siirtymäkorvaukseen. Järjestelyn moraalinen oikeutus ja hyväksyttävyys voidaan kuitenkin hyvällä syyllä kyseenalaistaa.

Teen parhaillaan käytännössä täyttä työpäivää Helsingin asioiden parissa. Pankista jäin virkavapaalle helmikuun loppupuolella. Aika tästä kesäkuun alkupuolelle on minulle palkatonta siirtymäaikaa, jonka kompensoimiseen siirtymäkorvaus on perusteltu. Tämä on kuitenkin lyhyt vaihe.

Ottaessani pormestarin tehtävän vastaan ansioni laskevat selvästi suhteessa EIP:n palkkatasoon. En kuitenkaan koe oikeaksi enkä kohtuulliseksi, että minulle korvattaisiin alentuneen ansiotasoni aiheuttamia menetyksiä, koska olen itse vapaaehtoisesti pyrkinyt uuteen tehtävään kesken EIP:ssa olevan toimikauteni. Tulenkin lahjoittamaan näin lasketun osan tulevista siirtymäkorvauksistani hyväntekeväisyyteen. Mallin menettelytapaan sain Sauli Niinistöltä hänen siirryttyään aikanaan samasta tehtävästä takaisin Suomeen. Turha euroja on Eurooppaan jättää, jos ne voi ohjata hyvään tarkoitukseen Suomessa.

Sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta olen kovasti miettinyt, mutta lopullisten ratkaisujen aika ei tältä osin ole vielä käsillä. Hyviä kohteita on paljon.

Sain Euroopan vuosiltani paljon. Paljon koen myös antaneeni. Olen iloinen ja etuoikeutettu siitä mahdollisuudesta, jonka sain. Teenpä tulevaisuudessa mitä tahansa, olen vakuuttunut, ettei eurooppalaisen pankkijärjestelmän, kansainvälisten suurten rahoituslaitosten ja EU-järjestelmän tuntemuksesta ainakaan haittaa ole. Toivon myös, että minulle vielä siunaantuu aikaa ja energiaa niin paljon, että voin jatkaa kirjallista uraani ja eritellä tarkemmin kokemuksiani Eurooppa-turneeltani.

Nyt on kuitenkin Suomen ja Helsingin vuoro.