”Halla-ahosta on turha luulla, että ehdokkaita äänestettäisiin puolueohjelmien tai ehdokkaan pätevyyden takia. Usein sujuvuus riittää. Äänestetäänhän missejäkin, Halla-aho sanoi”. Sitaatti on sanatarkka lainaus tämän päivän Helsingin Sanomien jutusta, jossa arvioidaan syitä perussuomalaisten kannatuksen kasvulle. Siihen on vaikea mitään lisätä, sen verran sanattomaksi se vetää.
Toki Halla-ahoa pitää kiittää rehellisyydestä oman ajattelunsa suhteen. On tavallaan lohdullista kuulla, ettei Halla-aho väitäkään edustamansa protestiliikkeen perustuvan pätevyyteen. Tai itse asiassa se ei lohduta tippaakaan.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Voidakseen näitä asioita hoitaa, pitäisi ensin olla jokin näkemys siitä, miten niitä pitäisi hoitaa. Toiseksi pitäisi olla kyky myös saada aikaiseksi – kauniilla ajatuksilla ei sinänsä ole kovin suurta merkitystä. Nämä molemmat vaativat pätevyyttä. Kyllä politiikka on taito- ja kykylaji siinä missä kaikki muutkin toimet ja ammatit tässä maailmassa. Tästä tuskin kukaan on eri mieltä. Pätevyydellä on merkitystä asioita hoidettaessa. Pelkkä sujuvuus ei todellakaan riitä.
Jos pätevyydellä siten on kiistaton merkitys itse työtä tehtäessä, sen pitäisi näkyä keskeisesti myös päättäjien valintaprosessissa. Siis pitäisi!
Politiikka ei ole idols-kisa tai missikarnevaali. Tai sen ei ainakaan pitäisi olla. Politiikassa on kyse vakavista, isänmaan kannalta merkittävistä asioista. Tai ainakin pitäisi olla.
Ei missikisoissakaan muuten pelkkä sujuvuus riitä. Missikisoissa on ihan omat pätevyysvaatimuksensa, jotka täytyy täyttää, jos niissä haluaa menestyä.
HS:n jutun otsikkona on ”Kolme selitystä perussuomalaisten nousuun”. Alaotsikon mukaan ”oma etu, sympatia ja harkittu protesti puoltavat perussuomalaisten kansanliikkeeseen liittymistä”. Juttu on hyvä ja se kannattaa lukea.