Blogi Yleistä

Vaikean vuoden kynnyksellä

Tasavallan presidentti ilmoitti halustaan laskea omaa korvaustaan. Esitys oli poikkeuksellinen. Erityistä arvoa ansaitsee Niinistön käyttämä perustelu. Hänen mukaansa vuoden 2006 palkkiotaso voisi olla passeli, koska kansantaloutemmekin on kutakuinkin tuon vuoden tasolla. Toivoa sopii, että tämä sinänsä tiedossa ollut, mutta vähälle huomiolle jäänyt hätkähdyttävä tosiseikka viimeistään nyt mielletään.

Fakta on se, että Suomi ei vieläkään ole noussut sille kansantuotteen tasolle, jolla olimme ennen vuoden 2008 kansainväliseen talouskriisiin ajautumista. Moni muu maa muuten on. Esimerkiksi ero verrattuna Ruotsiin on muutamassa vuodessa kasvanut kymmeneksellä.

Kyse ei – meillä Suomessa – ole pelkästä suhdanneongelmasta. Olisi vakava väärinkäsitys kuvitella, että olemme jossakin suhdanneluonteisessa ja tilapäisessä taantumassa, joka aikanaan katoaa, ja että sen jälkeen palaamme normaalielämään.

Olemme menettäneet pysyvästi osan hyvinvoinnistamme. Valtiontalouden toimiessa puskurina, tämä tosin ei ole välittynyt koko karmeudessaan arkielämän tasolle. Vielä.

Nyt tuo hyvinvointi pitää rakentaa uudelleen. Ihmelääkkeitä ei ole. Tarvitaan oikeita päätöksiä – ja presidentin uuden vuoden puheessaan peräänkuuluttamaa rohkeutta. Tarvitaan merkittäviä rakenteellisia uudistuksia. Mutta myös sitkeyttä ja määrätietoisuutta. Hetkessä ei hyvinvointia ole rakennettu, eikä rakenneta jatkossakaan.

Kun Suomi nousi lamasta 1990-luvulla, tämä tapahtui vauhdilla. Hyvää kasvukautta kesti pitkään. Vuosina 1994 – 2007 kasvu oli keskimäärin 3,9% vuodessa. Siis 14 vuoden ajan. Tämä myös näkyi. Niin ihmisten elämässä, katukuvassa kuin kansantalouden tilinpidossakin.

Tätä taustaa vasten kannattaa tarkastella vaikkapa VM:n ennustetta 0,5%:n kasvusta tänä vuonna.

Se on surkea luku. Käytännössä se tarkoittaisi hyvinvoinnin laskua. Tosiasiassa hidas kasvu tarkoittaa salakavalaa asteittaista näivettymistä.

Parhaimmillaankin ennusteet muuten lupaavat pitkäaikaisempaa hitaan kasvun kautta.

Kasvu ei kestävällä tavalla voi perustua mihinkään muuhun kuin kannattaviin yksityisen sektorin työpaikkoihin. Valtio ei voi yrittää yrittäjän puolesta. Mutta se voi monella tapaa olla luomassa yrittäjä- ja yritysmyönteistä ilmapiiriä sekä suotuisaa liiketoimintaympäristöä.

Olemme monella tapaa vaikean vuoden kynnyksellä. Kasvu ei todellakaan tule olemaan hurrattavaa. Se onko hurraamiseen aihetta jatkossa toisaalta riippuu alkaneen vuoden päätöksistä.

Tilanne on nyt vakava. Ihan pelkällä hienosäädöllä ei nyt pärjätä.

Vastaa