Uutiset Yleistä

Turhan veivausta ja kolmikantakoplausta

Järjestäytyneen työväenliikkeen pääedusmies Paavo Lipponen kutsui turhan veivaamiseksi keskustelua hallituksen työllisyystavoitteen toteutumisesta ja turhan veivaajiksi niitä, jotka spekuloivat tavoitteen toteutumisella tai toteutumatta jäämisellä. Kyseisen vasemmistojohtajan mukaan olisi hedelmällisempää keskustella niistä keinoista, joilla työttömyys nujerretaan, eikä veivata sitä, onnistuuko hallitus tavoitteessaan vai ei. Olen puhemiehen kanssa tästä samaa mieltä. Hän kuitenkin unohtaa auliisti sen, että kyllä keinoistakin on veivattu ihan riittämiin. Hallituksen eväät ja uskallus eivät vain riitä muuttamaan veivausta teoiksi.

Kokoomus on oppositiosta esittänyt lukuisia keinoja työllisyyden lisäämiseksi. Näin ovat tehneet myös monet tutkimuslaitokset ja etujärjestöt. Esityksiä on tehty myös hallituksen omasta piiristä. Sailaksen paperina tunnettu, eduskuntavaalien alla julkistettu toimenpidelista, on pullollaan hyviä esityksiä, samoin Olli Rehnin johdolla toimineen globalisaatioryhmän alkukesän raportti. Esityksiä keinoiksi kyllä on. Esitykset vain pitäisi muuttaa teoiksi.

Opposition rooliin kuuluu muistuttaa hallitusta sen lupauksista ja tavoitteista. Se on myös helppo tehdä hyvällä omalla tunnolla, koska oppositiolla (ainakin oikeisto-oppositiolla) on selkeä näkemys siitä, mitä pitäisi tehdä. Tässä mielessä me emme harrasta turhan veivausta. Turhan veivausta sen sijaan harrastaa rakas punamultahallituksemme, jolle tehdyt esitykset eivät ideologisista tai muista syistä kelpaa.

Hieman järjen valoa näyttää onneksi hallituksestakin pikku hiljaa löytyvän. Muun muassa Kokoomuksen pitkään ajama kotitaloustyön vähennysoikeuden parantaminen näyttää nyt tavoittaneen myös ministerien suosion, kun he ymmärtävät, että jotakin on kerta kaikkiaan tehtävä. Sääli vain, ettei sitä tehty aikaisemmin, kun demariministerit keskittyivät veivaamaan ja valittelemaan, ettei tämän keinon toimivuutta muka tiedetty riittävän hyvin. Se, mikä jokin aika sitten vielä oli paluuta piikayhteiskuntaan, onkin nyt hyvä juttu. Hyvin veivattu!

Kuluneen kesän turhan veivauksen ylin ansioristi kuuluu kuitenkin valtiovarainministeri Kalliomäelle, joka koplasi tulevat liikenneinvestoinnit syksyn tuponeuvotteluihin, joihin niiden ei pitäisi liittyä millään muotoa. Koskakohan konsensus-Suomen demariyliveivaajat koplaavat tuponeuvotteluihin vielä lasten kouluruokailun, vanhojen metsien suojelun ja kehitysyhteistyön? Kolmikanta pysyköön lestissään!

Pääkaupunkiseutu muuten tarvitsee liikenneinvestointinsa. Ainakin minun laskuoppini mukaan liikenteeseen kannattaa investoida siellä, missä on liikennettä. Kun kepulainen veivaaminen astuu mukaan kuvioon, ja astuuhan se, tämä näkökohta kuitenkaan tuskin paljoa painaa.

P.S. Syksyn tuloneuvotteluissa tullaan veisaamaan ns. solidaarisen palkkapolitiikan puolesta. Maailman pienimpiä tuloeroja halutaan kutistaa edelleen muun maailman menosta ja elävän elämän realiteeteista välittämättä. Tämän vaihtoehtona olisi panostaminen osaamiseen, koulutukseen, ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen. Tästä punamultakin puhuu. Tämä puhuminen on kuitenkin aika turhaa veivausta, koska se on vain puhetta, sielunhoitoa ja silmänlumetta. Miettikääpä sitä!

Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
jan.vapaavuori@eduskunta.fi