Puheet Yleistä

Kiinteistöt, kauppa ja ekologisuus – seminaari, Espoo

Kauppa ja kestävä kehitys

Tämän tilaisuuden aiheena on kaupan vastuu sen oman toiminnan kestävyydestä, mikä on hieman kuluneesta käsitteestä huolimatta mitä ajankohtaisin teema.

Kauppa vaikuttaa monin eri tavoin jokapäiväisen elämän kestävyyteen tai kestämättömyyteen.

Aion puheenvuorossani valottaa kestävän kehityksen kaikkia kolmea ulottuvuutta – taloudellista, sosiaalista ja ympäristöllistä. Ne kaikki avaavat kaupan toiminnan kestävyyteen aivan oman näkökulmansa.

Aloitan taloudesta. Vanha sanonta kuuluu ”Kauppa se on joka kannattaa”. Kaupan pitääkin kannattaa, koska mikään yritystoiminta ei voi ainakaan pitempään toimia kannattamattomana. Yritystoiminnan keskeisenä tavoitteena on liiketaloudellisen voiton maksimointi ja tähän pyrkii luonnollisesti myös kauppa. Talous on kuitenkin paljon laajempi käsite kuin liiketalous. Kansantalouden tai ehkä oikeammin yhteiskunnan kokonaistalouden näkökulmasta kaupan toiminnan taloudellinen ulottuvuus asettuu aivan uudenlaiseen valoon. Kun asioita tarkastellaan kokonaistaloudellisesta näkökulmasta, tulee ottaa huomioon kaikki toiminnasta aiheutuvat kustannukset ja erityisesti niiden kohdentuminen. Tällöin oleelliseksi kysymykseksi tulee hieman yksinkertaistaen se, kuka maksaa kaupankäynnistä aiheutuvat kustannukset.

Otetaan asiaan käytännön perspektiiviä. Kaupan yhtenä vallitsevana trendinä on pyrkiä sijoittamaan mahdollisimman suuria kaupan yksiköitä kaupan oman toiminnan kannalta optimaalisella tavalla sinne, missä on hyvät liikenneyhteydet ja edullista tonttimaata. Näin kauppa maksimoi asiakasvirrat ja minimoi omat välittömät kustannukset. Vaikka tätä voidaan pitää kaupan liiketalouden kannalta perusteltuna, tämä ei välttämättä ole taloudellisesti kestävää kehitystä. Itselleen optimaalisilla sijaintiratkaisuilla kauppa pyrkii ulkoistamaan osan kustannuksistaan yhteiskunnan ja kansalaisten maksettavaksi. Näitä kustannuksia on paljon, muun muassa kalliit liikennejärjestelyt, asiakkaiden matkakulut, asiointiin kuluvan ajan kustannukset ja ympäristön kuormituksen kustannukset. Toki on myönnettävä, että vastineeksi tuotevalikoima usein laajenee ja hinnat pysyvät kurissa.

Julkinen valta vastaa viime kädessä lainsäädännön ja muiden ohjauskeinojen kautta siitä, että kaupan toiminta täyttää myös kestävän talouden kriteerit. Vastuullisen toiminnan perusedellytyksenä on laajentaa perspektiiviä lyhyen aikavälin liiketaloudellisen hyödyn optimoimisesta pitkän aikavälin kokonaistaloudelliseen näkökulmaan. Tämä on kaupan ohjauksen keskeinen lähtökohta ja myös syy siihen, että osa kaupan toimijoista kritisoi voimakkaasti pyrkimyksiä vahvistaa ja tehostaa kaupan sijainnin ohjausta. Asiaa voi havainnollistaa seuraavalla tietoisesti kärjekkäällä ajatusleikillä: Äärimmillään kauppa ilmeisesti minimoisi omat logistiset kustannuksensa ja maksimoisi suurtuotannon etunsa, jos kansalaiset hakisivat haluamansa tuotteet suoraan kauppaketjujen keskusvarastoista. Tätä tuskin kukaan voisi pitää yhteiskunnan kokonaisetuna – ei edes taloudellisessa mielessä, vaikka se hintoja voisikin laskea.

Onpa kaupan ohjausta pidetty jopa kilpailun rajoitteena. Itse en pysty asiaa näin näkemään. Päinvastoin silloin, kun pelisäännöt ovat selvät ja niitä sovelletaan samoin periaattein kaikissa kunnissa ja maakunnissa, voidaan kaupan kilpailulle luoda mitä parhaimmat edellytykset. Tätä pidänkin yhtenä kaavoituksen keskeisenä tehtävänä.

——

Toinen vanha viisaus on ”Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti”. Tästä voi avata näkökulman kestävän kehityksen kahteen muuhun ulottuvuuteen, sosiaaliseen ja ympäristölliseen. Kaupanteossa sekä myyjä että ostaja pyrkivät hyötymään. Ahtaasti ajatellen kumpikin osapuoli hyötyy eniten silloin, kun he voivat minimoida maksettavakseen kohdistuvat suorat kustannukset. Kaupan kolmas osapuoli, ympäristö saa tällaisessa asetelmassa helposti korvapuustin, koska sen kuormituksesta aiheutuvat kustannukset jäävät ikään kuin piiloon. Tosiasiassa ne tulevat kuitenkin aina jonkun maksettavaksi joko välittöminä tai välillisinä kustannuksina kuten ympäristöhaittoina ja terveysvaikutuksina.

Kaupan toiminnan sosiaalisen kestävyyden keskeisiä indikaattoreita ovat kaupan vaikutus ihmisten arjen sujuvuuteen, yhdyskuntien toimivuuteen ja kaupunkikulttuurin elävyyteen.

Kaupallisten palvelujen saatavuus on tuotteiden hinnan ja laadun ohella asiakkaalle hyvin tärkeä seikka. Ratkaiseehan kaupan sijainti suhteessa muihin päivittäisiin toimintoihin pitkälti sen, millaiseksi ihmisten arki muodostuu. Yhdyskunnan toimivuuden kannalta kaupan sijainnin merkitystä ei voi yliarvioida. Kaupan palvelut ovat ihmisten liikkumisen solmukohtia kodin, koulun ja työpaikan ohella. Kaupan sijaintiratkaisut määrittävät pitkälti sen, perustuuko yhdyskunnan toimivuus julkisen vai yksityisen liikenteen varaan. Mikäli palvelut ovat helposti saatavilla, asiointiin kuluu vain vähän nykyisin kallisarvoiseksi koettua vapaa-aikaa ja myös autottomat voivat nauttia hyvästä tuotetarjonnasta.

Sello on oiva esimerkki kauppakeskuksesta, joka sijaitsee keskellä asutusrakennetta hyvien joukkoliikennepalvelujen keskiössä yhdessä pääkaupunkiseudun aluekeskuksista. Tänne pääsee vaivattomasti junalla, bussilla, pyörällä, kävellen ja myös autolla. Vaihtoehtojen mahdollisuus onkin yksi hyvän yhdyskunnan tunnusmerkki, koskee se sitten asumista tai liikkumista.

Kauppa on osa kaupunkikulttuuria, osa kaupunkikuvaa ja osa kaupunkien historiallista kehitystä. Vaikka Suomessa on tehty paljon hyvää työtä kaupunkikeskustojen kehittämiseksi ja niiden laadun kohentamiseksi, on meillä vielä pitkä matka perinteiseen eurooppalaiseen kaupunkiajatteluun, jossa keskustalla on niin tärkeä merkitys kaupungille, että myös kaupan sijainnille keskustassa on annettu nykyisissä ohjausjärjestelmissä ensisijainen asema. Joissain maissa se on jopa kaupan sijainnin reunaehto. Historiallisestihan kaupungit ovat muuten syntyneet kaupankäyntiin perustuvien toriensa ympärille.

—-

Kestävän kehityksen ympäristöulottuvuus on vastuualueeni näkökulmasta ilman muuta keskeisin puhuttaessa kaupasta ja sen ohjauksesta. Kaupan rakenne ja sijainti on sen ympäristövaikutusten kannalta merkittävin kysymys. Viime vuosina Suomessa on nähty kaupan rakenteen ennennäkemättömän raju kehitys. Kaupan suurimpien yksiköiden koko on moninkertaistunut ja ne on pyritty yhä useammin sijoittamaan yhdyskuntien ja ympäristön kannalta epäedullisiin paikkoihin valtateiden liittymiin etäälle asutuksesta ja siten myös asiakkaista.

Täysin uudesta ilmiöstä ei kuitenkaan ole kyse. Meno oli villiä jo nykyisen lain syntyaikoina vuosituhannen vaihteessa. Silloin niin sanotut kaupan pykälät jouduttiinkin saattamaan voimaan ennen kokonaan uudistettua maankäyttö- ja rakennuslakia, koska hankkeita pyrittiin toteuttamaan jopa kokonaan ohi kaavoituksen. On kuitenkin rehellistä tunnustaa, että ohjauksessa on osin epäonnistuttu. Vaikka hyviäkin esimerkkejä on paljon, lain toimivuutta mitataan erityisesti tilanteissa, joissa syystä tai toisesta ei haluta toimia vastuullisesti. Näitä esimerkkejä on vuosien varrelta surullisen paljon. Onneksi vallalla on toisenlaisiakin pyrkimyksiä. Panin ilolla merkille Talouselämä –lehden elokuisen artikkelin, jossa HOK-Elanto ilmoittautuu vastuunkantajaksi ja kertoo kohdentavansa suuryksikköinvestointinsa vain maakuntakaavojen mahdollistamiin paikkoihin.

Kaupan ympäristöulottuvuutta koskevassa keskustelussa on viime vuosina aivan aiheellisesti painotettu kaupan merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kaupan yksiköiden koon kasvu ja sijainti irti asutuksesta on omiaan ruokkimaan yksityisautoilua. Tämä syy-seuraussuhde on todennettu monissa tutkimuksissa. Se on helppo havaita myös kaavoja varten tehdyistä kaupan palveluverkkoselvityksistä, joissa arvioidaan kaupan yksiköiden tarvitsemia asiakasvirtoja. Kun kaavaohjauksessa vertaamme näitä lukuja asutusrakennetta kuvaaviin ympäristöhallinnon paikkatietoaineistoihin, paljastuu, kuinka etäältä asiakkaat tosiasiassa tarvitaan, jotta isomman kaupan investointi olisi kannattava. Asiointimatkojen määrä ja pituus ovat kiistattomia parametreja arvioitaessa kaupan merkitystä kasvihuonekaasujen määrälle. Nämä parametrit kertovat myös omalta osaltaan kaupan toiminnan ekologisesta kestävyydestä.

On kuitenkin syytä muistaa, että kaupan sijainti ja koko on vain yksi tekijä kaupan toiminnan ympäristövaikutusten kannalta. Esimerkiksi keskikokoinen kauppakeskus kuluttaa energiaa ja tuottaa jätteitä pienen kunnan koko julkisen sektorin verran. Kaupallisen rakennuksen suunnittelussa toiminnallisuuden, kustannustehokkuuden ja viihtyisyyden rinnalle keskeiseksi suunnittelukriteeriksi onkin nousemassa ympäristöystävällisyys. Rakennusten ympäristöluokitukset ovat erinomainen väline kaupallisen kiinteistön ympäristöominaisuuksien arviointiin ja vertailuun. Varsinkin kansainvälisten yritysten strategioissa ympäristöasioiden huomioiminen alkaa olla keskeisen imagotekijä, jopa elinehto. Sellon saavuttama LEED–kulta -luokitus on hatunnoston arvoinen suoritus. Se osoittaa, että Sellon ympäristöasiat olivat jo suunnitteluvaiheessa hyvässä hoidossa.

Ympäristöministeriö on jo pitkään pyrkinyt edistämään ympäristöluokitusten käyttöä maassamme. Ympäristöluokitukset toimivat hyvin uudisrakennusten erilaisten sijoitusvaihtoehtojen ja teknisten ratkaisujen vertailussa. Ne edistävät tervettä kilpailua ja normitasoa parempaa ympäristölaatua alueella, jossa Suomessa on perinteisesti pitäydytty tiukasti säädöstason tuntumassa. Rakentamisen ohjauksen näkökulmasta on luonnollisesti tärkeää, että järjestelmät sopeutetaan riittävässä määrin maamme olosuhteisiin. Uskon, että keväällä maahamme perustettu Finnish Green Building Council omalta osaltaan vahvistaa ympäristöluokitusten asemaa ja yleistymistä Suomessa.

Kaupan toimialalla talous ja ympäristö kietoutuvat tiiviisti toisiinsa. Ympäristöominaisuudet ovatkin tänä päivänä tärkeä osa bisnestä. On syntynyt tai ainakin syntymässä vaativa asiakaskunta, joka näkee ympäristöasioiden hallinnan keskeisenä osana kiinteistöstrategiaansa ja laatujärjestelmäänsä. Yhdysvalloissa on havaittu myös ympäristöasioiden hallinnan korrelaatio liiketoiminnan kannattavuuteen: tutkimuksessa todettiin LEED-luokiteltujen rakennusten myönteinen vaikutus käyttökustannuksiin, käyttöasteeseen, rakennukseen sijoitettuun pääoman tuottoon ja rakennuksen arvoon. En näe mitään estettä, miksei tämä toimisi myös Suomessa.

Myös kuluttajien käyttäytyminen on tärkeä osatekijä kaupan päästöjen vähentämisessä. Yksi edellytys esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle on, että kuluttajille tarjotaan helppoja tapoja vaikuttaa omaan hiilitaseeseensa. Kaupan alalla tämä tarkoittaa, että kuluttajalla tulee olla saatavilla helppokäyttöistä tietoa myytävien tuotteiden, järjestelmien tai yritysten vertailuun myös ympäristöominaisuuksien perusteella. Ympäristömerkinnät ja -luokitukset ovat tähän hyvä väline. Kaupalla onkin tärkeä vastuu kuluttajan ympäristötietoisuuden lisäämisessä. Tässä on vielä haastetta pitkälle tulevaisuuteen.

—-

Palaan vielä lopuksi talouteen. Vaikka talouskriisi on koetellut Suomea kovalla kädellä, voi siinä nähdä jotain myönteistäkin. Kaupan sääntelyn näkökulmasta on ollut hyvä, että talouskriisi tarjosi eräänlaisen aikalisän, kun kaksi vuotta sitten hyvin kiireisellä aikataululla toteutettavaksi tarkoitetuista kaupan megaluokan suurhankkeista monet otettiin uuteen harkintaan. Tämä aikalisä on mahdollistanut kaupan ohjauksen periaatteita koskevan vuoropuhelun ja käytännön hankkeiden seurausvaikutusten aikaisempaa syvällisemmän ymmärtämisen kaupan toimintakentässä. Keskustelu on ollut vilkasta ja kärjekkäätkin näkemyserot ovat tulleet tiedotusvälineissä esille. Pidän tätä kuitenkin yksinomaan myönteisenä asiana, koska tietoisuus kaupan merkityksestä yhdyskuntien, ympäristön ja ihmisten kannalta on lisääntynyt parin viime vuoden aikana huomattavasti.

Ympäristöministeriössä tämä aikalisä on ollut työntäyteinen. Suuria kaupan hankkeita koskevan kesällä 2008 laaditun selvityksen jälkeen asetin työryhmän tekemään ehdotukset kaupan ohjauksen tehostamiseksi. Työryhmän ehdotusten pohjalta maankäyttö- ja rakennuslakiin on valmisteltu ympäristöministeriössä muutokset, joilla on tarkoitus saada kaupan ohjaus vastaamaan tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeita. Työ on loppusuoralla ja hallituksen esitys eduskunnalle tullaan antamaan syksyn aikana. Keväinen luonnos on otettu vastaan varsin myönteisesti. Saadut lausunnot kertovat kuitenkin myös siitä, että kaupan toimijat eivät ole keskenään homogeeninen joukko vaan kaupan sisällä on suuriakin näkemyseroja. Nämä näkemyserot heijastelevat tämän päivän todellisuutta, jossa edellä kuvaamani kaupan ohjauksen ongelmat ovat kovin tuttuja. Onneksi löytyy myös toimijoita, jotka haluavat toimia kaupan ohjauksen pelisääntöjen mukaan.

Kaupan suuryksiköillä on aivan keskeinen merkitys erityisesti kaupunkiseutujen tulevan kehityksen kestävyydelle. Olen hyvin tietoinen siitä, että kaavoitusjärjestelmämme toimivuus tulee olemaan koetuksella kaupan ohjauksen tulevienkin säännösten toimeenpanossa. Maakuntakaavoituksen tulee täyttää sille asetettava tehtävä merkitykseltään seudullisten ja maakunnallisten kaupan yksiköiden mitoituksen osoittamisessa. Tämä edellyttää vakavaa panostusta kaavoituksen ja selvitysten laatuun maakuntien liitoissa sekä kuntarajoista riippumatonta seudullista ja maakunnallista kokonaisnäkemystä. Kunnilta uusi järjestelmä edellyttää nykyistä aidompaa tahtoa hyväksyä se tosiasia, että varsinkaan toiminnallisesti yhtenäisillä kaupunkiseuduilla yksi kunta ei voi sooloilla ja pyrkiä kaavoitusmonopolin keinoin sivuuttamaan seudullista kokonaisratkaisua. Täällä koolla olevilta kaupan ja sen kiinteistöjen eri toimijoilta odotan vastuullista asennoitumista uusiin pelisääntöihin. Haluankin vielä painottaa, että uudet säännökset tulevat ennen kaikkea edellyttämään nykyistä suunnitelmallisempaa ja pitkäjänteisempää otetta kaupan ohjauksessa. Uusista rajoituksista lain muutoksessa ei ole kyse.

Hyvät kuulijat,

Kestävä kehitys on jo lähtökohdiltaan tulevaisuuden kysymys. Minä haluan olla osaltani luomassa parempaa tulevaisuutta myös kaupan toimintakentässä. Sen vuoksi olen ministerikaudellani avannut keskustelua kaupan merkityksestä ympäristölle, yhdyskunnille ja ihmisten arjelle. Olen myös tarttunut aktiivisesti kaupan ohjauksen ongelmiin ja edellyttänyt niihin selkeää parannusta.

On kuitenkin selvää, että ongelmia ei ratkota eikä maailmaa paranneta pelkillä pykälillä. Niiden lisäksi tarvitaan vastuuntuntoa ja aitoa tahtoa pyrkiä yhteiseen hyvään. Tämän seminaarin näkökulmasta yhteisen hyvän toteutuminen edellyttää sitä, että myös kauppa pyrkii toimimaan kestävästi niin talouden, ihmisten kuin ympäristönkin näkökulmasta.