Viimeaikaista vaalikeskustelua seuratessa on toisinaan tullut mieleen, että kyse olisi jonkinlaisesta lifestylegallupista tai kansakunnan elämäntapabarometrista. On luontevaa, että tällaisillakin tulokulmilla on oma roolinsa vaalitaistossa – vielä luontevampaa tosin on – tai olisi – että puhuisimme eri ehdokkaiden kyvykkyydestä, osaamisesta ja soveltuvuudesta siihen toimeen, joka perustuslaissa presidentille annetaan.
On selvää, että eri ihmisillä on eri perusteita äänestää erilaisissa vaaleissa. Joillakin päällimmäisenä perusteena ovat ehdokkaan yleinen poliittinen linja, joillakin jokin yksittäinen kysymys. Toiset kiinnittävät huomiota ehdokkaan kokemukseen ja osaamiseen, toiset arvoihin ja arvostuksiin. Näiden rinnalla esiintyy myös vähemmän mairittelevia tai muuten pinnallisempia kriteerejä.
On selvää, että jokaisella on oikeus valita ehdokkaansa juuri sillä perusteella, kun itse kokee olennaisimmaksi.
Silti on hyvä muistaa, että tasavallan presidentti on kansakunnan valtionpäämies, joka – yhdessä valtioneuvoston kanssa – johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Pienelle Suomen kaltaiselle maalle tämän työn ja tehtävän merkitystä ei voi koskaan liiaksi korostaa.
Kenet sinä laittaisit isänmaan puolesta neuvottelemaan vaikkapa Putinin kanssa?
Pääministeri Katainen muuten kirjoitti tänään Turun Sanomissa otsikolla ”Talous maailmanpolitiikassa määräävässä asemassa”. Oivallisesti otsikoitu!
Aivan erityisesti tämä huomio muuten koskee Suomen kaltaista pientä, viennistä riippuvaista kansakuntaa.
