Päivän Helsingin Sanomat kertoo, että ”asevelvollisuuden tuki hiipuu”. Jutun mukaan vain hieman yli puolet kannattaa enää yleistä asevelvollisuutta.
Puolustusvoimat on tunnetusti suurten uudistusten edessä. Olettaa sopii, että yleisestä asevelvollisuudesta ei kuitenkaan haluta eikä aiota luopua. Hyvä näin. kannatan asevelvollisuutta minäkin.
Kysyä kuitenkin sopii, onko yleinen asevelvollisuus enää yleinen. HS:n mukaan 77 prosenttia miehistä suorittaa virallisen tilaston mukaan vielä asevelvollisuuden, mutta todellisuudessa luku on tätä pienempi. Ja pienenee koko ajan.
Minusta 77 prosenttiakin on vähän. Jos jo neljännes jättää intin käymättä, vieläkö voimme puhua yleisestä asevelvollisuudesta? Entä kun kolmannes jättää armeijan väliin? Tai puolet?
Muutos lienee ollut varsin nopea. Enkä usko, että yleisesti mielletään kuinka moni tällä hetkellä jo jättää asevelvollisuuden suorittamatta.
Ymmärrän hyvin, että puolustusvoimien tulokulmasta on ymmärrettävää keskittää koulutus siihen kykeneviin, soveltuviin ja ainakin jossain määrin motivoituneihin.
Asiassa on kuitenkin – ainakin – kaksi mielestäni olennaista muuta kysymystä.
Ensinnäkin yleisen asevelvollisuuden legitimiteetti pienenee sitä mukaa mitä vähemmän yleisestä asevelvollisuudesta on kyse. Tämä koskee sekä kansakuntaa yleisesti että asevelvollisuusikään tulevia nuoria. Aihe on armeijankin kannalta vakava kysymys. Tai ainakin pitäisi olla.
Toiseksi armeijan jättävät jo tänä päivänä väliin ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Vanhan kansanviisauden mukaan armeijassa tehdään pojista miehiä. Lausahdus ei ole täysin vailla katetta. Monille varsinkin syrjäytymisvaarassa oleville miehenaluille intti on parhaimmillaan opettanut säännöllistä elämäntapaa, sääntöjen noudattamista ja yhteisöllisyyttä tavalla, joka on aidosti tukenut kaveria hänen elämänpolullaan eteenpäin.
Ei opeta enää – siis niille, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Toki voidaan kysyä, onko se edes puolustusvoimien tehtävä. Aikanaan näin on kuitenkin ollut. Eikä intin roolia tässä asiassa mikään muu taho ota eikä oikein voikaan ottaa.
Jos ja kun yleisen asevelvollisuuden ”yleisyys” jatkossa vielä pienenee, riski siitä, että myös asevelvollisuuden tuki hiipuu entisestään, on ilmeinen. Tämä taas olisi kovin ei-toivottavaa.