Puheet Yleistä

Helsingin Golf Klubin 75-vuotisjuhlat, Helsinki, Kalastajatorppa

Hyvät talilaiset,
hyvät kutsuvieraat
hyvät naiset ja herrat,

102-vuotiaasta Elsie McLeanista tuli kiirastorstaina maailman vanhin hole in onen tehnyt golfari. Reikä, jolla McLean holarinsa teki, on naisten tiiltä hieman yli 90 metriä pitkä par 3. Mailana oli draiveri. ”Kun olet 102-vuotias, ei ole paljon muita vaihtoehtoja”, Elsie nauroi mailavalintaansa todeten kuitenkin, että ”102-vuotiaaksi naiseksi lyön palloa ihan hyvin”.

Golfin kiistattomat terveysvaikutukset on viime aikoina tunnustettu myös monissa tieteellisissä tutkimuksissa. Golfin peluu on erinomaista peruskuntoa ylläpitävää eli ns. ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Väestömme ikääntyy, kuten hyvin tiedämme. Parin vuosikymmenen aikana yli 65-vuotiaiden suomalaisten määrä lähes kaksinkertaistuu ja yli 85-vuotiaiden jopa nelinkertaistuu. Kaikkien näistä ei tarvitse tehdä omaa holaria, mutta mitä useampi siitä haaveilee, sitä useampi viettää aikaansa golfkentällä ja konkreettisesti edistää omaa hyvinvointiaan.

Samalla taistelemme yhdessä kohta kansansairaudeksi kehittyvää liikalihavuutta ja aikuisiän diabetestä vastaan. Tämä puolestaan koskee jo huomattavasti nuorempiakin ikäluokkia. Esimerkiksi eräs hyvä ystäväni, nelikymppinen investointipankkiiri kertoo laihtuvansa joka kesä noin 5 kiloa, pelkästään golfin ansiosta.

Golfista on hyötyä monessa muussakin suhteessa. Peliin on ainutlaatuisella tavalla sisäänrakennettu toisten ihmisten huomioiminen ja hyvät tavat, kuten kätteleminen, tervehtiminen, siisti pukeutuminen ja ylipäänsä kanssapelaajien kaikenlainen sivistynyt huomioon ottaminen. Golf on mitä oivallisin hyvän käytöksen, etiketin ja itsehillinnän kasvatusmuoto niin nuoremmille kuin vähän vanhemmillekin.

Henry Cotton on oivallisesti todennut, että ”lyhyen putin missaaminen ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsee lyödä seuraava draivisi out of bounds”. Vaikka aivan liian moni näin tekeekin, on selvää, että golf opettaa myös kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä, epäonnistumisten sietämistä ja itsensä kokoamista hieman huonomman suorituksen jälkeen. Kaikki nämä ovat mitä hyödyllisimpiä avuja itse asiassa kaikessa muussa inhimillisessä kanssakäymisessä. Toisaalta jos ihmiset todella oppisivat virheistään, golffarit olisivat oppineimpia ihmisiä maan päällä.

Ja kaiken ohella, golf on tietysti huiman hauskaa. Ja ollaksemme rehellisiä, yksi harvoista urheilulajeista, joita hyvinkin eritasoiset pelaajat voivat aidosti ja mielekkäällä tavalla harrastaa yhdessä.

Kaiken tämän hauskan, hyödyllisen ja terveellisen takana on meilläkin oma golfyhteisömme ja sen perinteikkäämpänä, arvostetuimpana ja kunniakkaimpana edustajana Helsingin Golfklubi.

Kuluva vuosi on suomalaisen golfin juhlavuosi: Helsingin Golfklubi täyttää 75 vuotta ja Suomen Golfliitto 50 vuotta. HGK:lla on pitkät perinteet ja sen rooli golfin juurruttamisessa Suomeen on vertaansa vailla. HGK oli pitkään sama kuin Suomen golf.

HGK:n ja koko Suomen golfin ensiaskeleet otettiin Helsingin pallokentällä kesällä 1930. Vuokrasopimus Talista tehtiin kaupungin kanssa kevättalvella 1932 jo ennen kuin koko seura oli perustettu. HGK:n perustava kokous pidettiin Pörssissä 2.6.1932. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi kaupunginjohtaja Erik von Frenckell. Ensimmäisenä vuonna seuralla 115 jäsentä, joista 15 oli naisia. Vuokratulle maa-alueelle rakennettiin 9-reikäinen kenttä

Seuran kilpailutoiminta alkoi 1933, ensimmäisen miesten mestaruuden voitti klubin sihteeri P.H. Zilliacus, periaatteessa hän oli myös ensimmäinen suomalainen golfmestari. Historialliseksi muuttunut seuraottelu Tukholman Golfklubia vastaan käytiin ensimmäisen kerran syyskuussa 1935. Myös marsalkka Mannerheim kävi Talissa 1930-luvulla, jolloin harkittiin hänen kutsumista kunniajäseneksi, mikä ei koskaan kuitenkaan toteutunut. Mannerheimin jäämistöstä on kuitenkin selvinnyt, että hän harrasti golfia Karsbadissa jo 1920-luvulla, ja oli täten yksi ensimmäisistä suomalaisista golfareista.

Jatkosodan alkaessa kenttä suljettiin ja armeija valtasi paikat. Klubitalon tornia käytettiin mm. ilmavalvontaan. Vuosina 1942-44 harjoiteltiin kuitenkin kuudella väylällä. Sodan viimeisenä kesänä Talin valtasivat saksalaiset, toiminta alkoi kuitenkin normalisoitua jo vuodesta 1945 lähtien

Talin ja samalla koko Suomen ensimmäisen 18-reiän kentän avajaiset pidettiin tarkalleen samana päivänä kuin Helsingin Olympialaisten avajaiset eli 19.7.1952. Seuran ja sen jäsenten moninaista merkitystä maan golfkulttuurille kuvastaa mm. se, että HKG:n jäsen konsuli Taavi Pohjanpalo käänsi golfin säännöt ensimmäistä kertaa suomen kielelle vuonna 1956.

Suomen Golfliitto perustettiin 8.3.1957. Hankkeen takana olivat maan silloiset 4 seuraa eli HGK, Viipurin Golf, Porin Golfkerho ja Kokkolan Golf. Samana kesänä pelattiin ensimmäiset viralliset Suomen Mestaruuskilpailut Talissa. Talin range otettiin käyttöön 1969. Urho Kekkosesta tuli kunniajäsen 1971. 10.6.1974 tuli 800 jäsenen raja täyteen ja kuuluisa ja jopa pahennusta herättänyt ”jono” perustettiin. Nykyään puhutaan säädyllisemmin jäsenyyttä hakevista.

Vuodesta 1983 lähtien Talissa ovat saaneet päivämaksua vastaan pelata Helsingin talousalueella asuvat muiden klubien jäsenet. 18.6.1983 allekirjoitettiin vielä nykyäänkin voimassa oleva vuokrasopimus 25 vuodeksi. Palloränni poistettiin käytöstä 1983. Jack Nicklaus vieraili Talissa 1987. Senioritoimikunta perustettiin 1993, ja nykyään seniorien maanantaikilpailu on seuran suosituin viikoittainen tapahtuma

Tämän vuosituhannen kiivaimmat väittelyt on käyty viheriöiden uusimisesta. Vanhemmat jäsenet pelkäsivät muutostöiden muuttavan liikaa kentän alkuperäistä luonnetta. Nyt vanhoista viheriöistä on sellaisenaan jäljellä enää numero 18. Vuonna 2005 isännöitiin ensimmäistä kertaa naisten Euroopan Tourin osakilpailua.

Näin juhlavuonna klubin asiat ovat varsin hyvällä mallilla. Kentät ovat hyvässä, ellei jopa erinomaisessa kunnossa ja talous kestää verottajan ahdistelusta huolimatta. Jäseniä on nykyään 1387, joista naisia 494. HGK:n junioreiden osuus on ”ukkoistuneessa” seurassa luultavasti maan korkein eli 22 %.

Kaavoituksesta vastaavana ministerinä ja entisenä kaupungin keskeisenä luottamushenkilönä on ilo todeta, että kenttää pitkään vaivannut kaavoituksellinen epävarmuus on historiaa. Talin uusi asemakaava hyväksyttiin 2004, millä varmistettiin se, että alue jää jatkossakin urheilu- ja virkistyskäyttöön. Seuraavana haasteena on alueen vuokrasopimuksen uusiminen. Johtokunnan strategiassaan esittämä näkemys alueen rakennusten lunastamisesta tässä yhteydessä kuulostaa järkevältä. Olisipahan kaupungilla muutama huoli vähemmän ja rakennukset hyvässä hoidossa. Samalla kasvaisi aito kiinnostus niiden ympärivuotiseen hyödyntämiseen.

Ruotsissa kenttiä on tällä hetkellä noin 400 ja pelaajia 600.000. Tulemme tässäkin lajissa länsinaapuriamme jäljessä noin 25 vuotta, kuten aikanaan tenniksessä ja alppilajeissa. Toisaalta juuri nämä lajit ovat osoittaneet, että ero on mahdollista kuroa umpeen. Kun HGK täyttää 100 vuotta, ainakin minä uskon, että meillä on pitkälti yli 200 kenttää, joista osa on ns. kunnallisia kenttiä, ja pitkälti yli 200.000 pelaajaa, ja että meillä on muutama sekä nais- että miespelaaja aivan maailman kärjessä.

Johtuen osin ilmaston lämpenemisestä pelikaudet ovat todennäköisesti pidentyneet. Euroopan Tourin kisoja saatetaan pelata Suomessa ja muissa pohjoismaissa Keski- ja Etelä-Euroopan sijaan ainakin kesäkuukausina, jolloin meitä etelämpänä on liian kuuma tai liian kuivaa. Maailman muuttuessa täysin utopistinen ei täten myöskään ole ajatus, että golfista voisi kehittyä meille merkittävä matkailuelinkeino.

Kaikki tämä edellyttää kuitenkin kovaa ja määrätietoista työtä, ehkä hieman onnea ja olosuhteiden muuttumista, mutta ennen kaikkea edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä. Iso osa tästä roolista lankeaa lähes automaattisesti HGK:lle, jos se vain osaa sen hyödyntää. Ottaen huomioon Helsingin kaupungin strategisen pyrkimyksen vahvistaa rooliaan merkittävänä tapahtuma- ja kongressikaupunkina, olen varma ainakin kaupungin positiivisesta suhtautumisesta asiaan.

Tässä työssä pitää osata sekä kunnioittaa golfin ja seuran jaloja perinteitä, mutta myös seurata aikaansa ja uudistua. Ihan kaikkiin hullutuksiin ei kuitenkaan kannata suin päin rynnätä ja hyvä on myös kuunnella jäsenistöä. Hyvänä esimerkkinä tästä käyköön vuosi 1947, jolloin HGK:n johtokunta päätti, että reikää pitäisi vastedes kutsua kuopaksi. Klubilaiset eivät uuteen nimeen kuitenkaan tottuneet ja reikä vei voiton.

Golfin helpoimmat lyönnithän ovat slaissi, duffi, neljäs putti ja varapallo. Varsin monilla kentillä vierailleena uskallan kuitenkin väittää, että näitä lyöntejä näkee Talissa keskimääräistä vähemmän.

Vanhan golfviisauden mukaan: vihaa kotikenttääsi kuinka paljon tahansa, yksi onnistunut lyönti saa sinut sinne aina vain uudelleen. Näin minutkin. Eli Talissa tavataan.

Omasta, Helsingin kaupungin ja valtiovallan puolesta haluan onnitella 75-vuotiasta Helsingin Golfklubia ja toivottaa sille mitä parhainta menestystä.