Blogi

Yössäkäyntialueet kuntauudistuksen johtotähdeksi?

Hallituksen suuri kuntauudistus perustuu tunnetusti ajatukseen, jonka mukaan kuntien tulisi perustua luonnollisiin työssäkäyntialueisiin. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta – sama peruslinjaus tehtiin jo keskustalaisten kuntaministerien aikana ja säädettiinpä mainittu ajatus jopa kuntajakolakiin.

Peruskuvio on looginen ja yksinkertainen. Seudut, jotka ovat yhtenäisiä työssäkäyntialueita, ovat tietyntyyppisiä kokonaisuuksia ja elimellisesti riippuvaisia osasistaan. Vaikka tätäkin periaatetta tietty kritisoidaan ja vaikka työssäkäyntialueidenkin rajoja on tarkasti vaikea määritellä, kukaan ei liene eri mieltä siitä, että kuntarajojen olisi hyvä perustua johonkin toiminnalliseen ideaan, eikä sattumaan tai historian oikkuihin.

Ihmisten luontainen elinpiiri, jota kodin ja työpaikan ympärille rakentuva alue ymmärrettävästi raamittaa, on luonteva kokonaisuus. Muitakin kriteerejä voisi löytää. Olennaista kuitenkin on, että rajoja tarkasteltaisiin nykyajan käytännön realiteeteista käsin. Monissa osissa Suomea kuntarajojen rajojen taustalla ovat perinteiset kirkkomatkat, mutta siitä ajasta isänmaa on jo aika lailla muuttunut.

Mitä muihin kriteereihin tulee, työssäkäynnin sijasta asiaa voisi tarkastella ”yössäkäynnin” näkökulmasta.

Keskustakaupunkien ja kehyskuntien välinen kiinteä yhteys ja yleisemmin seudullinen tulokulma havainnollistuu hyvin esimerkiksi nuorison suosimia ravintoloita ja niiden maantieteellistä sijoittumista tarkastellessa. Vaikka maa on täynnä erilaisia lähikapakoita ja lähiöbaareja, suosituimpiin ravintoloihin ja illanviettopaikkoihin hakeudutaan tunnetusti laajemmin – seudullisesti.

En tiedä, mitkä ovat kymmenen suosituinta yökerhoa vaikkapa Espoon nuorison mielestä, mutta oletan, että pääosa, ellei jopa kaikki, näistä sijaitsee Helsingin keskustassa. Jos määrittää työssäkäynti ihmisten luontaista elinpiiriä, niin kyllä määrittää yössäkäyntikin.

Eikä kyse tietystikään ole vain pääkaupunkiseudusta. Eiköhän samoin liene Pirkkalan ja Tampereen tai Kaarinan ja Turunkin kohdalla.

En ehdota, että VM:n kuntaosasto ryhtyisi piirtämään uusia karttoja luonnollisten yössäkäyntialueiden pohjalta. Uskallan kuitenkin väittää, että tämäkin ajatusleikki auttaa hieman hahmottamaan mistä oikein on kyse.