Blogi Yleistä

Yleinen asevelvollisuus palautettava

Demareiden Liisa Jaakonsaari virittelikeskustelun yleisen asevelvollisuuden poistamisesta. Minusta ajankohtaisempaa ja mielekkäämpää olisi käydä keskustelua yleisen asevelvollisuuden palauttamisesta.

Jaakonsaaren aloite on jo ammuttu alas – monestakin suunnasta. Hyvä niin. Itse asiassa ainoa tekijä, joka edes periaatteessa voisi tukea asevelvollisuudesta luopumista olisi se, että tällöin meidän olisi suorastaan pakko liittyä Natoon. En tiedä, josko tämä jopa toimi Jaakonsaaren taka-ajatuksena.

Kannatan kyllä Nato-jäsenyyttä, mutta en asevelvollisuuden kustannuksella. Naton jäsenenäkin koko ikäluokalle suunnattu varusmiespalvelus puoltaa enemmän kuin hyvin paikkaansa. Naton jäsenenäkin maamme puolustus on pääosin omalla vastuullamme. Naton jäsenenäkin meidän tulisi pyrkiä huolehtimaan koko maan puolustamisesta – tai ainakin siihen varautumisesta.

Kokonaan toinen asia on, että yleinen asevelvollisuus menettää koko ajan sisältöään. Kun itse parikymmentä vuotta sitten asevelvollisuuteni suoritin, miespuolisesta ikäluokasta yli 90 prosenttia teki samoin. Tänään varusmiespalveluksen suorittaa kuitenkin enää noin 82 prosenttia ikäluokasta. Kun kohta viidennes koko miesikäluokasta ei enää inttiä käy, voidaanko asevelvollisuutta enää edes luonnehtia yleiseksi? Kaikki merkit viittaavat kaiken lisäksi siihen, että kyseinen luku vain pienenee.

Ymmärrän kyllä puolustusvoimien näkökulman. Maailma – ja puolustusvoimat teknistyvät kovaa vauhtia. Ehkä ihan kaikkia ei enää tarvita. Ymmärrän myös, että yhä useampi nuori mies on niin huonossa kunnossa, että heidän kouluttamisensa on varsin haasteellista ja raskasta – ja ehkä jopa hyödytöntä.

Itse olen kuitenkin mieltänyt, että yleinen asevelvollisuus on muitakin kuin puolustusvoimia varten. Intillä on muitakin tehtäviä kuin opettaa puolustamaan maata.

Vanhan sanonnan mukaan armeija tekee pojista miehiä. Kyllä tässä ainakin jonkin verran perää on. Ja täten siis siinä, että ei tee enää läheskään kaikista.

Kun tänään puhutaan varusmiesten rapakunnosta verrattuna ”vanhoihin hyviin” (vaikkakaan ei niin kaukaisiin) aikoihin, on muistettava, että ”huonoin” aines on jo seulottu joukosta pois. Tilanne on siis vielä huonompi kuin mitä tilastot kertovat. Mitä huonommassa kunnossa kaveri on, sitä enemmän hyvää asevelvollisuus voisi kuitenkin tehdä nuorelle itselleen. Ja samalla koko kansanterveydelle. Armeijasta vapautetaan siis ne, jotka eniten sitä tarvitsisivat. Armeija ei siitä kärsi, mutta yhteiskunta – ja vapautetut itse kyllä.

Ja kyllä asevelvollisuuden suorittaminen opettaa paljon muutakin. Se sosiaalistaa, opettaa toimimaan ryhmänä, opettaa noudattamaan sääntöjä, kantamaan vastuuta itsestä ja lähimmäisistä. Näille opeille on edelleen paljon käyttöarvoa – itse asiassa ehkä jopa enemmän kuin ennen. Ja taas – armeijan sinänsä ymmärrettävä, mutta auttamattoman itsekäs näkökulma johtaa siihen, että asevelvollisuudesta vapautetaan ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat.

Yleisen asevelvollisuuden palauttaminen tulisi ottaa uudelleen tavoitteeksi. Olisi suotavampaa, että intin kävisi jälleen 90 prosenttia ikäluokasta. Voi olla, ettei se ole suoraan puolustusministeriön intressi, mutta ainakin sosiaali- ja terveysministeriön sekä oikeusministeriön näkökulmasta tilanne on varmaan toinen.