Puheet

XX Pohjois-Suomen rakentajapäivä, Oulu

Arvoisat rakentamisen ammattilaiset,
Hyvät kuulijat,

Ilmastonmuutokseen varautuminen ja energiahaasteisiin vastaaminen vaikuttavat ratkaisevasti rakentamiseen. On ilahduttavaa havaita että rakentamisalan ammattilaiset ovat vihdoin ottaneet asian omakseen ja etsivät ratkaisuja tuleviin haasteisiin. Hyvä esimerkki tästä on Pohjois-Suomen Rakentajapäivä, jossa alan ammattilaiset ovat keskustelemassa ilmasto- ja energiahaasteista. Tänään järjestettävällä tilaisuudella on kunnioitusta herättävä järjestysluku: 20, joka todistaa että Rakentajapäivät ovat saavuttaneet pysyvän ja merkittävän aseman rakennusalan toimijoiden ja vaikuttajatahojen keskuudessa.

Kenellekään tässä salissa ei liene epäselvää, että rakennusalalla on merkittävä rooli ilmastomuutoksen hillinnässä ja torjunnassa. Euroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikan keskeiset sitoumukset päästöjen vähentämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi kohdistuvat Suomessa voimakkaasti rakennuksiin ja rakentamiseen. Onhan kiinteistöjen osuus noin 40 % kaikesta energiankäytöstä Suomessa ja noin 30 % kasvihuonekaasupäästöistä. Kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa linjataan toimet, joilla Suomi aikoo täyttää EU:n yhteisesti sopimat sitoumukset. Strategian valmistelu on loppusuoralla ja se on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä kuluvan syksyn aikana.

Budjettilinjauksilla lisää tukea energiatehokkuuteen

Vaikka ilmasto- ja energiastrategia on vielä valmistelussa, on hallitus esittänyt sen johdosta jo ehdotuksensa tarvittavista määrärahoista vuoden 2009 budjettiin, sekä tämän vuoden III lisätalousarvioon. Rakennusten energiatehokkuuden parantamisen osalta on helppo todeta, että energiatehokkaita korjauksia tuetaan vuonna 2009 reilusti enemmän kuin tänä vuonna.

Uusi merkittävä avaus on kotitalousvähennyksen reipas korottaminen ja sen käyttömahdollisuuden laajentaminen. Ensi vuoden alusta kotitalousvähennyksen maksimimäärä nousee 3 000 euroon nykyisestä 2 300 eurosta. Aikaisemmin saattoi kodin kunnossapito- ja perusparannustöihin saada vain puolet vähennyksen maksimimäärästä eli 1150 euroa. Nyt tällainen rajoitus poistuu. Toivon ja uskon että uusittu kotitalousvähennys innostaa pientalojen omistajia etsimään ja toteuttamaan järkevimmät vaihtoehdot oman talonsa energiatehokkuuden parantamiseksi. Tähän asti energia-avustus on kohdistunut vain lämmitystapamuutoksiin. Nyt muutkin keinot talon energiankulutuksen vähentämiseksi, kuten esimerkiksi lisäeristäminen tai ikkunoiden uusiminen, ovat paremmin tuen piirissä.

Ehdotettu uudistus korvaa pääosin pientalojen energia-avustukset. Uudistus mahdollistaa ympärivuotiset energiakorjaukset ja vähentää siten laitetoimittajiin, urakoitsijoihin ja suunnittelijoihin kohdistuvia ruuhkapiikkejä. Yksi kritiikin aihe nykyisten energia-avustusten kohdalla on ollut juuri avustusten lyhyt hakuaika keväisin, mikä on johtanut ruuhkautumisiin laitetoimittajien ja urakoitsijoiden toiminnassa. Kotitalousvähennys selkiyttää myös pientalon omistajan tilannetta, kun tuen suuruuden voi arvioida etukäteen. Energia-avustuksen suuruus on riippunut muiden avustushakijoiden määrästä. Eli kun rahaa on ollut vähän jaossa ja tuen hakijoita paljon, ei maksimiprosentin mukaisesta avustuksesta ole ollut takeita.

Kerros- ja rivitalojen korjauksia on tarkoitus tukea vuonna 2009 nykyiseen tapaan energia-avustuksilla. Avustuksia myönnetään edelleen energiakatselmuksille, ulkovaippakorjauksille ja lämmitystapamuutoksille. Budjettiesityksessä energia-avustuksien kokonaismäärää lisätään ensi vuodelle siten, että jaettava avustussumma vuonna 2009 on yhteensä 22 miljoonaan euroa, josta 20 miljoonaa euroa ohjataan kerros- ja rivitaloille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että määräraha kerros- ja rivitalojen energiatehokkuuden parantamiseen kaksinkertaistuu. Loput avustussummasta, eli 2 miljoonaa euroa, on tarkoitus ohjata tulosidonnaisena energia-avustuksena niille pientaloasujille, jotka eivät voi tulojensa pienuuden vuoksi hyödyntää lainkaan tai voivat hyödyntää vain osittain kotitalousvähennystä.

Ennen ensi vuonna voimaan tulevaa uusittua kotitalousvähennystä puretaan pientalojen energia-avustuksien ruuhkaa lisäämällä vielä vuoden 2008 III lisätalousarviossa energia-avustuksiin 10 miljoonaa euroa.

Uusia budjettiesitykseen sisältyviä avauksia on myös asunto-osakeyhtiöiden energiataloudellisten korjausten edistämiseen kohdistettu korkotukilaina, jonka enimmäisosuus rakennuskustannuksista olisi 50 %.

Budjettiesityksessä on lisäksi varattu ilmasto- ja energiastrategian toimeenpanon edellyttämiin selvityksiin ja viestintään kaksi miljoonaa euroa.

Uudistuvat energiamääräykset saivat myönteisen vastaanoton

Olen koko ministerikauteni ajan johdonmukaisesti linjannut, että olemme jääneet energiatehokkuudessa jälkeen kansainvälisestä kehityksestä ja että energiatehokkuuden edistäminen ei pääty voimaan tulleisiin määräyksiin, vaan uusia energiatehokkuusmääräyksiä tullaan antamaan pikaisesti. Tähän liittyen Ympäristöministeriö lähetti kesäkuussa lausunnoille uudet uudisrakentamista koskevat energiamääräysehdotukset, joiden tavoitteena on tiukentaa uudisrakentamista koskevia energiatehokkuusmääräyksiä siten, että rakentamisessa tullaan siirtymään kohti matalaenergiarakentamista. Asetusehdotusten mukaan uusien määräysten tiukentava vaikutus olisi noin 30 – 40 % nykyisestä määräystasosta. Uusien määräysten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2010 alusta.

Kansainväliset ilmastoneuvottelut suuntautuvat vuoteen 2020 ja edelleen vuoteen 2050. Olemme arvioineet, että puolet vuonna 2050 käytössä olevista rakennuksista rakennetaan tämän päivän jälkeen. Tänä ja viime vuonna rakennetut talot tulevat juuri ja juuri korjausikään ennen vuotta 2050, jolloin ne itse asiassa jäävät eniten energiaa käyttäviksi rakennuksiksi. Selvää on että tätä vanhemmat korjataan lähivuosina tai ainakin vuoteen 2050 mennessä. Rakentamisen vaikutukset ovat poikkeuksellisen pitkäkestoiset ja kaikki tänään tekemämme virheet seuraavat meitä pitkään. Siksikään aikaa ei ole yhtään hukattavaksi.

Lausunnoilla olleissa ehdotuksissa ei määräysten nykyistä rakennetta ja määräystenmukaisuuden osoittamisen tapaa ole tarkoitus muuttaa, vaan muutokset tehdään pääasiassa määräysten lukuarvoihin. Energiatehokkuutta säätelevien rakentamismääräysten rakenne on varmasti teille alan ammattilaisille tuttu: Määräyksillä pienennetään rakennuksen lämpöhäviötä, joka keskeisesti vaikuttaa rakennuksen energiatehokkuuteen. Rakennuksen lämpöhäviö muodostuu rakennuksen vaipan (eli seinät, yläpohja, alapohja, ikkunat ja ovet), ilmanvaihdon ja vuotoilman lämpöhäviöiden yhteenlasketusta kokonaisuudesta. Tasausmahdollisuus sallii laajasti erilaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi huonompi vaippa voidaan korvata parantamalla ilmanpitävyyttä ja ilmanvaihdon lämmön talteenottoa. Yllättävää kyllä, vielä nytkin törmäämme tilanteisiin, joissa tätä tasausmahdollisuutta ei ole täysin ymmärretty. Ovatko sitten rakentamismääräykset liian monimutkaisia vai eikö tieto vain ole mennyt riittävästi perille?

Uutena asiana lausunnoilla olleissa ehdotuksissa on perinteisen hirsirakentamisen turvaaminen ja sen erityispiirteiden huomioonottaminen muita seinärakenteita lievemmällä lämmöneristysvaatimuksella. Tämän lievennyksen on kuitenkin tarkoitus olla vain väliaikainen aina siihen saakka, kunnes siirrymme kokonaisenergiankulutukseen perustuvaan sääntelyyn ja primäärienergiakertoimien käyttöön.

Ehdotusten mukaiset määräykset tulisivat nostamaan rakennuskustannuksia rakennustyypistä riippuen alustavien arvioiden mukaan keskimäärin 2 – 6 %. Todennäköisesti lisäkustannukset muodostuvat kuitenkin tätä pienemmiksi, kun energiatehokkaammat ratkaisut tulevat normaalikäytännöksi. Olennaista on kuitenkin tiedostaa, että rakentamisvaiheen lisäkustannukset maksavat itsensä takaisin alempina energiakustannuksina – ja mitä enemmän energian hinta nousee, sitä nopeammin.

Tiesimme jo määräysehdotuksia lausunnoille laitettaessa, että asetusehdotusten vaatimukset asettavat rakennusalan toimijoille mittavan haasteen. Pelkkä energiatehokkuuden tai kustannustehokkuuden toteuttaminen suunnittelussa ja rakentamisessa ei riitä, vaan on erityisesti varmistettava, että rakenteet ja suunnitteluratkaisut toimivat kosteusteknisesti oikein. Rakenteet muuttuvat, mikä asettaa uusia vaatimuksia suunnittelulle ja toteutukselle sekä lämmöneristekerrosten toimivuudelle.

Lausuntokierros päättyi elokuun lopussa ja saimme kiitettävän runsaasti lausuntoja, noin 70 kpl. Lausuntokierroksen perusteella energiatehokkuuden tiukennuksen tasoa pidettiin pääosin hyvänä. Saimme myös kriittistä palautetta. Varsinkin rakennusteollisuuden ja tutkijatahojen mielestä ehdotettu tiukennustaso on tiettyjen asioiden osalta, kuten esimerkiksi ulkoseinän U-arvon kohdalla, liian suuri. Myös määräysten toteutusaikataulua pidettiin liian nopeana. Lausuntokäsittely on parhaillaan ministeriössä käynnissä. Jatkovalmistelun tavoitteena on aikaansaada rakentamismääräykset, jotka ovat kunnianhimoisia energiatehokkuuden parantamisessa, mutta eivät aiheuta hallitsemattomia riskejä rakenteille. Samalla on kuitenkin pakko huomauttaa siitä, että ala on tässä suhteessa elänyt aikamoista ruususen unta, eikä sinänsä väistämättä odotettavissa olevaan kehitykseen ole juurikaan valmistauduttu.

Kuten jo aiemmin totesin, ei rakentamismääräysten rakennetta nyt lausunnolla olleissa ehdotuksissa muuteta. Rakenteen muutos ja seuraavat tiukennukset on tarkoitus toteuttaa jo vuonna 2012, jolloin siirryttäisiin kokonaisenergiankulutukseen perustuvaan sääntelyyn ja primäärienergiakertoimien käyttöön. Tähän vaiheeseen päästäksemme tarvitsemme paljon lisää selvityksiä ja asiaan perehtymistä.

Asia ei ole aivan yksinkertainen. Kun primäärienergiaperusteisesta tarkastelutavasta puhutaan, voidaan tarkastelu kohdistaa periaatteessa kolmeen eri perusvaihtoehtoon:
1) Ensimmäinen vaihtoehto on tarkastella fossiilisten primäärienergialähteiden kulutusta kuten öljy, maakaasu ja kivihiili. 2) Toinen vaihtoehto on keskittyä uusiutumattomien primäärienergialähteiden kulutukseen, jolloin fossiilisten polttoaineiden lisäksi otetaan huomioon ydinpolttoaine. 3) Kolmas vaihtoehto on puhdas primäärienergian kulutus, jolloin kaikki primäärienergiankulutus otetaan huomioon, ml. vesivoima ja uusiutuvat energiamuodot. Näiden vaihtoehtojen lisäksi on mahdollista tarkastella rakennuksessa käytettävän energian tuotannosta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä, eikä primäärienergiaa.

Meillä on siis monia vaihtoehtoja, joiden hyvät ja huonot puolet tulee huolellisesti arvioida, ennen kuin seuraavan vaiheen uudistusehdotukset voidaan laatia. Uuden järjestelmän käyttöönottaminen vaatii lisäksi monia muita selvityksiä, uusien asioiden opettelua sekä erinäisiä lainmuutoksia ja laajaa poliittista yhteisymmärrystä.

Edellisen perusteella voi varmasti todeta, että asiat eivät aina ole helppoja asiantuntijoillekaan. Mutta ei tavallinen rakentajakaan helpolla selviä. Monet uudet termit: ”matala-, passiivi-, nolla- tai plusenergiatalo” pistävät varmasti monen energiatehokasta taloa hamuavan rakentajan pään pyörälle.

Termien sisältökään ei aina ole sama, vaan saattaa vaihdella esittäjästä riippuen. Vaikka lähtökohtaisesti onkin hyvin onnellista, että ala on laaja-alaisesti muokannut toimintojaan kohti selvästi energiatehokkaampaa rakentamista, olen ellen suoraan huolestuneena niin ainakin ristiriitaisin tuntein seurannut eri toimijoiden pyrkimystä markkinoida omaa energiaedistyksellisyyttään. Onko tosiaan niin, että kaikki sitä väittävät todella ovat niin uudistuksellisia? Markkinoidaanko erityisen energiapiheinä jopa sellaisia rakennuksia, jotka ovat vain kiristyvien määräysten mukaisia?

Viranomaistoimin tullaan olennaisesti kiristämään nykyisiä määräyksiä. Tämä taso on kuitenkin jatkossa vain vähintään edellytettävä minimitaso, mikä ei vielä voine oikeuttaa kovin vahvoihin ylisanoihin, vaikka markkinoinnissa yhtä sun toista tavataankin tehdä. Samalla on toki muistettava, että kaikki uudet talot tulevat olemaan edistyksellisiä suhteessa valtaosaan olemassa olevasta kannasta.

Pidänkin jo kuluttajasuojallisista syistä kovin suositeltavana, että ala pystyisi yhteisesti laatimaan ja sopimaan energiatehokkaan rakentamisen termeille sellaiset tulkinnat, jotka ovat yksiselitteisiä, helposti ymmärrettäviä ja auttavat myös tavallista rakentajaa valintojen teossa.

Ympäristöministeriö on toki talkoissa mukana ja onkin osaltaan teettämässä VTT:llä selvitystä, jossa kehitetään määritelmät matala- ja passiivienergiarakentamiselle. Toivottavasti nämä määritelmät tuovat omalta osaltaan pohjaa jatkokeskusteluihin.

Rakentamisen normitalkoilla turhat kustannukset kuriin

Asuntojen ja niiden rakentamisen korkea hinta on energiatehokkuuden parantamisen ohella yksi rakennusalamme suurimmista yhteiskunnallisista haasteista. Kysynnän ja tarjonnan lakiin perustuva hinnanmuodostus kuuluu olennaisesti markkinatalouteen, kuten viime aikoina olemme saaneet havaita. Jo olemassa olevien asuntojen hintaan vaikuttaa ensisijaisesti niiden sijainti. Mitä paremmalla paikalla asunto sijaitsee, sitä enemmän siitä ollaan valmiita maksamaan. Yhteiskunnan ei olekaan kovin helppoa jos ei välttämättä edes tarkoituksenmukaista pyrkiä vaikuttamaan näiden, olemassa olevien asuntojen hintoihin. Sen sijaan yhteiskunta voi – ja mielestäni sen pitää – pyrkiä vaikuttamaan uudistuotannon rakentamiskustannuksiin ja sen myötä uusien asuntojen hintoihin.

Kaiken alku on kohtuuhintaisen tonttimaan saatavuudessa. Riittävä tonttimaan kaavoittaminen mahdollistaa riittävän tonttien tarjonnan. On pyrittävä rakentamaan kysynnän kannalta haluttuihin paikkoihin. Tarjonnan lisäys lähtökohtaisesti laskee hintoja. Asuntojen tarjontaa on parannettava, jotta mahdollisimman monella olisi varaa hankkia oma koti myös kasvukeskuksista. Oulu on erinomainen esimerkki kasvukeskuksesta, jossa kohtuuhintaista tonttimaata on onnistuttu kaavoittamaan tarpeeksi ja jossa uusien asuntojen hinnat eivät ole karanneet saavuttamattomiin. Vaikka te oululaiset monessa suhteessa esimerkillisiä olettekin, ei ole olemassa ainakaan mitään sellaista luonnonlakia, ettei tämä voisi onnistua myös muualla.

Uudistuotannossa asuntojen hinta muodostuu asunnon sijainnin ja alueen jo olemassa olevan asuntokannan hintatason lisäksi rakentamiskustannuksista. Suomessa rakentaminen on tarkkaan säänneltyä. Olemme pyrkineet ohjaamaan erilaisin hyvää tarkoittavin normein mm. energiatehokkuutta, esteettömyyttä, paloturvallisuutta ja laadukasta kaupunkikuvaa. Nyt on tullut aika huomioida myös rakentamisen kohtuuhintaisuus.

Asuntorakentamisen kohtuuhintaisuuteen ei ole olemassa yksinkertaista ja helppoa lääkettä. Yhden asian olemme kuitenkin päättäneet, ellei suorastaan tehdä toisin, niin ainakin kääntää perinteisen ajattelutapamme päälaelleen.. Sen sijaan, että olisimme ympäristöministeriössä perinteiseen tapaan pyrkineet vastaamaan markkinoiden haasteisiin laatimalla lisää säädöksiä, olemme historiallisesti kyseenalaistaneet nykyisen säännösviidakon ja asettaneet itsellemme yksinkertaisen kysymyksen: onko meillä sellaisia säännöksiä, jotka turhaan nostavat rakentamisen hintaa? Kuluneen kevään, kesän ja alkusyksyn olemmekin viettäneet Rakentamisen normitalkoita.

Normitalkoot käynnistyivät toukokuussa laajalla rakentamisen ammattilaisille suunnatulla internetkyselyllä. Vastauksia saimme peräti 828 kappaletta. Kyselyn tulosta voidaan siksi pitää luotettavana. Tässä yhteydessä haluan lausua kiitokset teille kaikille, jotka vastasitte kyselyyn.

Rakentamisen asiantuntijoiden mielestä uudisrakentamisessa turhia rakennuskustannuksia ja sen myötä asuntojen hintoja nostaa erityisesti väestönsuojien rakentamisvelvollisuus. Ongelmalliseksi koettiin myös kaava- ja rakennuslupavalituksiin kuluva aika sekä uudet energiaselvitystä ja -todistusta koskevat määräykset, joiden osalta kysymys lienee myös uuden asian opettelemisesta. Vastauksissa nousivat esiin lisäksi koneellinen ilmanvaihto, kylpyhuoneiden mitoitus sekä museoviranomaisten toiminta. Suurinta osaa olemassa olevista normeistamme ei kuitenkaan pidetty rakennuskustannuksia turhaan kohottavina.

Sähköisen asiantuntijakyselyn jälkeen Normitalkoot ovat jatkuneet ammattilaisten syvähaastatteluilla, joista viimeisimmät tehtiin syyskuun alussa. Olemme haastatelleet rakentamisen ammattilaisia eri puolilta Suomea – myös Oulusta. Varsinkin asiantuntijoita haastattelemalla olemme saaneet arvokasta, käytännön esimerkkeihin pohjautuvaa tietoa ja konkreettisia muutosehdotuksia.

Heinäkuussa avautuivat Rakentamisen normitalkoiden internetsivut osoitteessa www.normitalkoot.fi. Sivuilta löytyy viimeisin tieto siitä, missä Normitalkoissa ollaan menossa. Lisäksi sivuilla on keskustelupalsta, jolla halukkaat voivat keskustella rakentamisen kustannuksiin vaikuttavista tekijöistä.

Asiantuntijoiden jälkeen normitalkoissa kuullaan kuluttajia, toisin sanoen kaikkia, joita asuntorakentamisen kustannukset kiinnostavat. Kuluttajakyselyt alkoivat Vaasan asuntomessuilla. Lisäksi 300 kuluttajaa on haastateltu puhelimitse. Normitalkoiden internetsivuilla on parhaillaan menossa sähköinen kysely, johon toivomme mahdollisimman monen kertarakentajan, asunnon ostajan, vuokraajan tai muuten vaan asuntojen rakennuskustannuksista kiinnostuneen vastaavan.

Olen vakuuttunut, että jokaisella meistä on mielipiteitä kotiemme hintaan vaikuttavista seikoista. Nyt jokaisella on mahdollisuus kertoa tämä mielipiteensä olemassa olevista rakentamisen normeista. Kannustankin teitä kaikkia, jotka ette vielä osallistuneet asiantuntijakyselyymme, osallistumaan internetkyselyyn tässä vaiheessa. Sähköiseen kyselyyn voi vastata syyskuun loppuun saakka.

Kuten olettekin ehkä jo huomanneet, Rakentamisen normitalkoita on käsitelty kuluvan kuukauden aikana MTV3:n Joka kodin asuntomarkkinat – ohjelmassa. Ohjelmassa on tähän mennessä keskusteltu mm. väestönsuojista ja esteettömyydestä. Tietoiskut jatkuvat vielä muutaman viikon. Toivon televisio-ohjelmien aktivoivan kaikkia suomalaisia, sillä vain yhdessä tekemällä ja asioita pohtimalla saavutamme kustannustehokkaampia normeja tulevaisuuden rakentamiseen!

Kaikkien eri tahojen mielipiteiden keräämisen jälkeen teemme kansainvälisen vertailun. On hyvä katsoa, mitä voisimme oppia muualta. Ensi vuoden alkuun mennessä olemme selvittäneet, voisiko joitain säännöksiämme järkeistää rakentamiskustannusten kohtuullistamiseksi ilman, että rakentamisen terveellisyydestä, turvallisuudesta tai laadusta tarvitsee tinkiä. Tehtävä ei ole yksinkertainen, eikä meillä ole takeita siitä, että Normitalkoiden jälkeen myytäisiin uusia asuntoja nykyistä edullisemmin. Jotain uskon kuitenkin saavamme aikaiseksi. Tavoitteenani on perata säännösviidakosta aidosti ja ennakkoluulottomasti turhat normit pois tai ainakin joustavoittaa niitä. Tilalle on saatava tehokkuutta ja elinkaariajattelua. Olennaista ovat pitkän aikavälin todellinen säästö ja alhaisemmat asumiskustannukset.

Kevennetyt määräykset – käytännön kokeilu

Rakentamisen normitalkoot ei ole ainoa hanke, jolla pyritään lisäämään kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Kokeilemme lisäksi kevennettyjä määräyksiä. Lähetin keväällä kirjeen kasvavien kaupunkiseutujen kunnille ja pyysin ilmoittautumaan mukaan kokeiluun. Pallo heitettiin aidosti kunnille. Annoimme mahdollisuuden esittää toivomuksia ja antaa ehdotuksia siitä, mistä määräyksistä voitaisiin keventää, jotta helpottaisimme kohtuuhintaisten kotien rakentamista. Syyskuun alkuun mennessä mukaan ilmoittautuivat Oulu, Helsinki, Vantaa, Turku, Lahti ja Raisio. Ilmoittautujat saivat vapaasti valita, mihin normeihin he haluaisivat helpotuksia kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseksi.

Mukaan ilmoittautuneet kunnat toivovat joustavuutta rakentamismääräysten toteuttamiseen, mutta eivät ole valmiita tinkimään määräysten tavoitteista eivätkä rakentamisen laadusta. Puolet ilmoittautuneista kunnista haluaisi poiketa väestönsuojien rakentamisvelvollisuudesta. Lisäksi kunnat ehdottavat joustoa mm. esteettömyyttä, paloturvallisuutta, energiankulutusta ja ilmanvaihtoa koskeviin rakentamismääräyksiin. Esimerkiksi paloetäisyyksistä tai poistumisteitä koskevista määräyksistä voitaisiin erään ehdotuksen mukaan poiketa, jos rakennusten paloturvallisuutta parannettaisiin sprinklauksen tai paloturvallisten materiaalien avulla. Kaavamääräyksiin liittyviä kevennystarpeita on ehdotettu melko vähän, mutta kunnat voivatkin jo nyt poiketa laatimistaan kaavoista. Sen sijaan kunnat ovat toivoneet poikkeamismenettelyn nopeuttamiseksi poikkeamistoimivallan siirtoa alueellisilta ympäristökeskuksilta kaupunkeihin esimerkiksi asemakaavan rakennusoikeudesta ja kerrosluvusta.

Ilmoittautuneiden toiveena on tiivis ja täydentävä rakentaminen. Kevennetyt määräykset mahdollistaisivat mm. tavanomaista tiiviimpien pientaloalueiden toteuttamisen. Lisäksi asuntoja voitaisiin rakentaa vanhoille kerrostaloalueille ottamalla asumiskäyttöön käyttämättömiä yhteistiloja tai rakentamalla asuntoja vanhojen kerrostalojen katoille.

Kaupungit ovat ilmoittaneet kokeilualueiksi yksitoista erilaista aluetta. Mukana on erikseen rajattuja kerrostalo- tai pientaloalueita sekä kokonaisia kaupunginosia. Osa kohteista on uudisalueita, osa täydennysrakentamiskohteita. Muutamat ehdotukset koskevat koko kaupungin aluetta.

Ilmoittautuneet ovat lähteneet mukaan rohkeasti ja innovatiivisesti. Nyt on ympäristöministeriön vuoro ratkaista toiveiden käytännön toteuttaminen. Pohdimme mm. mahdollisuutta kokeilulain säätämiseen.

Edelläkävijöitä tarvitaan

On hienoa olla puhumassa rakentamisen ajankohtaisista asioista juuri täällä Oulussa. Joissakin aiheissa voisin paremminkin kuunnella kuin puhua itse, onhan tunnettua että Oulun seutu ja erityisesti Oulun kaupungin rakennusvalvonta on edelläkävijä monessa rakentamisen alueen kehityshankkeessa. Tunnettuna esimerkkinä tästä on rakentamisen energiatehokkuus, jota on täällä viety oma-aloitteisesti ja kunnianhimoisesti eteenpäin myös kokonaan uusia toimintatapoja käyttöön ottamalla.

Edelläkävijöitä, yhteistyötä ja yhteistä sitoutumista tarvitaan jatkossakin, jotta pystymme vastaamaan ilmastomuutokseen haasteisiin. Samalla kun toivotan antoisaa seminaaripäivää, kannustan teitä jatkamaan edelläkävijöinä tulevaisuudessakin. Tuleen ei kannata jäädä makaamaan.