Puheet Yleistä

XV Kansallinen Kaupunkifoorum, Salo

Puhuttaessa muutokset mahdollisia

Hyvät kaupunkifoorumin osanottajat,

Tämänvuotisen kaupunkifoorumin yleisteemana on muutos. Teeman valinnassa merkittävänä tekijänä on ollut isäntäkaupunki Salon kokema erittäin vahva toimintaympäristön muutos, joka koettelee Salon lisäksi muitakin suomalaisia kaupunkeja. Elinkeinoelämän rakennemuutos ravistelee etenkin niitä kaupunkeja, jotka ovat voineet nojautua vahvaan teolliseen perintöön tai suurten yritysten työpaikkoihin. Vaikka työpaikkoja katoaa, rakennemuutos on kuitenkin myös mahdollisuus uusiutumiseen ja kasvuun.

Tarkastelen puheessani uuden kasvun mahdollisuuksia, sekä niitä toimia, joita kaupungit voivat tehdä uusiutumisen edellytysten parantamiseksi. Tuon myös esille TEM:n uudet kaupunkipolitiikan työkalut: kasvusopimukset, INKA-ohjelman ja seutukaupunkipilotit, jotka kaikki antavat eväitä uusiutumiseen valtion ja kaupunkien kumppanuudella. Painopisteenä on kuitenkin kaupunkien toiminta. Valtio voi osaltaan tukea ja toimia eräänlaisena sparrausapuna elinvoiman vahvistamisessa – mutta keskeiset strategiset valinnat tehdään kaupungeissa yhdessä elinkeinoelämän, oppilaitosten ja muiden kehittämistoimijoiden kanssa.

Uuden kasvun mahdollisuuksia on käsitelty jo eilen foorumin ensimmäisenä päivänä, sekä kotimaisten että ulkomaisten asiantuntijoiden voimin – ohjelman mukaan luovalla otteella. Eilisen alustajista VTT Timo Aro on joskus todennut osuvasti: ”Alueet eivät suinkaan kuole siihen, että tekevät vääriä asioita, vaan siihen, että ne jatkavat aikanaan oikeiden asioiden tekemistä liian pitkään”.

Miten kaupungit sitten voivat edesauttaa muutosta, joka ”luovan tuhon” kautta synnyttää uusia kilpailukykyisiä työpaikkoja? Professori Markku Sotarauta, jolla myös oli eilen puheenvuoro, on todennut, että sellaiset kaupungit, jotka ovat kyenneet rakentamaan toimivan paikallisen kehittämisjärjestelmän ja linkittämään sen kansalliseen järjestelmään, kykenevät hyödyntämään tehokkaasti erilaisia kehittämisresursseja ja luomaan uusia kehittämismahdollisuuksia omista lähtökohdista käsin. Tämä edellyttää paikallisilta toimijoilta vahvaa strategisen hallinnan kapasiteettia ja hyvää johtajuutta, joissa keskeistä on jatkuviin muutoksiin sopeutuminen omista lähtökohdista ja tavoitteellisesti.

Sotaraudan mukaan itseuudistumiseen kykenevän alueen yleisiä ominaisuuksia ovat:

– avoimuus uusille ulkopuolelta tuleville ideoille ja kyky yhdistää eri suunnista tulevaa tietoa
– avoimuus paikallisten yhteisöjen ja yksittäisten ihmisten tiedolle ja osaamiselle – halu aktiivisesti etsiä ja hyödyntää sitä
– uusien asioiden ja uuden tiedon merkitysten löytäminen
– ajan, rahan ja inhimillisten resurssien investoiminen uuden etsintään ja erilaisiin kokeiluihin – sekä onnistumisista että epäonnistumisista oppiminen
– innovaatiokulttuurin vahvistaminen ja uudistumista tukevien rakenteiden luominen
– nopea reagoiminen ongelmiin ja kriiseihin
– nopea tarttuminen mahdollisuuksiin
– mahdollisuuksien antaminen yksilöille kehitysprosessien johtajina, verkostojen koordinaattoreina ja uusien suuntien etsijöinä
– neutraalien, monien toimijoiden yhteisten keskusteluareenojen organisoiminen, sekä
– visioiden välillä oppiminen, toisten toimijoiden ajattelun ja tavoitteiden hahmottaminen.

Johtopäätöksenä: on siis seurattava aikaa, etsittävä uusia ideoita, reagoitava nopeasti sekä otettava myös riskejä kehittämistoimissa. Maailmalla ja Suomessakin on esimerkkejä kaupungeista, jotka ovat tähän kyenneet.

Naapurimaasta löytyy hyvä esimerkki: Trollhättanin 55 000 asukkaan kaupunki Ruotsissa joutui monen muun perinteisen teollisuuskaupungin tapaan keskelle teollisuuden rakennemuutosta. Saabin autonvalmistuksen ja muun raskaan teollisuuden hiljeneminen kaupungissa synnytti aukon, jota täyttämään oli luotava jotain uutta. Joku keksi rohkean idean Trollhättanista Ruotsin elokuvateollisuuden uutena keskuksena. Nykyään kaupungissa tuotetaan noin 40 filmiä vuodessa, joista suuri osa tunnettuja kansainvälisiä elokuvia kuten Dogville tai Melancholia. Pikkukaupungin etuna on, että suuret elokuvatähdet saavat tehdä työtään rauhassa. Silti Göteborg on vain 50 km päässä. Elokuva-ala työllistää 1500 ihmistä, jonka lisäksi elokuvat ovat tuoneet kaupunkiin uutta vetovoimaa ja luoneet sen imagon uudestaan.

Kulttuurin ja luovien alojen hyväksikäytöstä kaupunkikehittämisestä löytyy esimerkkejä muualtakin: Boston ja Austin Yhdysvalloissa ja Dublin ja Amsterdam Euroopassa ovat esimerkkejä luovista kaupungeista, joissa elävä keskusta yhdistyy teknologiaan ja yliopistoihin ja edelleen alueen toiminnalliseen ympäristöön, palveluihin ja virikkeisiin. Texasin Austin on kasvanut nopeasti noin 400 000 asukkaan kaupungista nykyiseen 800 000:een. Kaupungin arvioidaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä 1,5 miljoonaan asukkaaseen. Kasvu perustuu toisaalta 50 000 opiskelijan huippuyliopistoon ja toisaalta maahanmuuttoon rajan takaa Meksikosta. Austinissa yhdistyy nuorekas ja rento kulttuuri kovaan työntekoon ja kaunis luonto kasvavaan kaupunkiin. Taustalla on myös systemaattinen brändinrakennus ja viestintä. Kaupunki tunnetaan sekä teknologiastaan että musiikistaan. Kaupungin slogan on ”The Live Music Capital of the World”.

Euroopasta löytyy Trollhättanin lisäksi muitakin esimerkkejä rohkeista ratkaisuista kulttuurin ja kaupunkikehittämisen saralla. Bilbao on yksi tunnetuimpia kulttuuripainotteisen kaupunkiuudistuksen kohteita Euroopassa ja koko maailmassa. Saadakseen aikaan käänteen kaupungin teollisesta historiasta ja suunnatakseen kehitystä palveluihin ja matkailuun, kaupunki käynnisti ja tuki monia merkittäviä hankkeita.

Tunnetuin esimerkki on vuonna 1997 avattu Guggenheim museo, jonka suunnitteli Frank Gehry. Mutta yksi rakennus sinänsä ei saanut kehityksen suuntaa muuttumaan; tarvittiin kaupungin strategisia valintoja. Keskeinen tekijä Bilbaon kulttuurikaupungin kehityksessä on strateginen suunnittelu: kansainvälistymistä ja uudistumista korostava Baskimaakunnan talouden kehittämisstrategia, Bilbaon kaupungin yleinen palvelusektorin kehitystä korostava uudistamisstrategia, kulttuuriteollisuuden ja museotoiminnan innovatiivinen kehittäminen mm. Guggenheim- säätiön taholta ja uuden museokonseptin kehittäminen ja toteuttaminen Bilbaoon sijoitetun museon puitteissa. Nämä strategiatasot toimivat tässä prosessissa toisiaan tukevalla tavalla.

Suomesta löytyy myös esimerkkejä aikanaan rohkeista strategisista valinnoista. Tunnetuimpana ehkä Oulun nousu uuden teknologiavetoisen kasvun mallikaupungiksi 1990-luvulla. Puhuttiin Oulun ihmeestä. Taustalla olivat rohkeat strategiset valinnat sekä tiivis kolmikantayhteistyö kaupungin, elinkeinoelämän ja yliopiston kesken (kaupunkipolitiikan slangilla triple-helix yhteistyö). Tämä malli oli vahvana pohjana sille, että 1990-luvulla käynnistettiin kansallinen osaamiskeskusohjelma (OSKE), jonka avulla strategisen yhteistyön mallia vietiin muillekin suurille kaupunkiseuduille Suomessa. Mallia on sittemmin kopioitu muihinkin maihin.

Hyviä menestystarinoita ja rohkeita valintoja löytyy myös esimerkiksi Tampereelta, Jyväskylästä, Seinäjoelta ja toki Helsingistäkin. Pienempien kaupunkien (eli seutukaupunkien) joukossa Uusikaupunki on ketteryydellään näyttänyt mallia elinkeinopolitiikan menestyksellisessä hoitamisessa ja rohkeassa satsaamisessa clean tech –rintamalla. Kaupungissa on uutisoitu olevan pulaa vuokra-asunnoista, mikä tähän asti on ollut miltei pelkästään pääkaupunkiseudun ongelma.

Nämä edellä esitetyt menestystarinat eivät kuitenkaan riitä – ja osassa niissä on ”parasta ennen” päiväys päässyt vanhentumaan. Myös valtion puolella on havaittu, että vanhat kaupunkikehittämisen toimenpiteet ja ohjelmat eivät riitä.

Esimerkiksi osaamiskeskusohjelman väliarvioinnissa todettiin, ettei ohjelma enää toimi riittävän tehokkaasti etenkään suurimmilla kaupunkiseuduilla. Uusia avauksia ei ole syntynyt siten kuin odotimme ja tarve vaatisi.

Meillä on siis selkeä tarve uudistaa kaupunkikehittämisen työkaluja. Kaupunkikehittämiseen sinänsä on suhtauduttu aluekehittämisen historiassa jopa epäillen; kaupunkien kehittämiseen panostaminen on joidenkin mielestä ollut pois alueiden tasapuolisesta kehittämisestä. Väitteeni on kuitenkin se, että parasta aluekehittämistä on elinvoimaisen ja mahdollisimman kattavan kaupunkiverkon tukeminen. Tämä on myös hallitusohjelman mukainen linja.

Kaupunkivetoisen kehittämiseen panostaminen on seurausta kaupungistumisen merkityksen voimakkaasta kasvusta. Kaupungistuminen on kasvava trendi niin maailmanmitassa kuin Suomessakin. Kaupungistumisella on vahva yhteys talouskasvuun ja tuottavuuteen.

Viime aikojen talousmaantiede ja mm. Maailmanpankin laaja tutkimus vuodelta 2009 (Reshaping Economic Geography) selittävät aluekehityksen ja keskittymisen ilmiöitä. Maailmanpankin raportin mukaan menestyvät maat ja alueet ovat edistäneet talousmaantieteensä muuttumista sellaiseksi, että tuloksena on korkeampi tiheys kaupunkialueilla, lyhyemmät etäisyydet ja vähemmän erottelevia ja eristäviä tekijöitä.

Tiheystekijät painottavat kaupungistumista talouskasvun moottorina. Sekä talousteorian että empiirisen tutkimustulosten mukaan väestön ja talouden sijoittuminen tiiviisti lisää tuottavuutta ja sitä kautta tuotantoa ja tuloja. On arvioitu, että kaupunkialueen tuottavuus kasvaa noin 5 prosenttia aina kun sen työllisyystiheys kaksinkertaistuu. Tiheys on yksi ehto innovaatioille ja luovuudelle, jotka edellyttävät erilaisten ihmisten kohtaamista ja yhteistyötä.

Suomessa on mm. ETLAn tutkimuksissa saatu tätä vahvistavia tuloksia: rakennemuutoksen aiheuttama tuottavuuden kasvu (luova tuho) toimii tehokkaimmin Uudellamaalla.

Suurten kaupunkien merkitys kansantaloudelle on erittäin huomattava Suomessa, joka moniin Länsi-Euroopan maihin verrattuna on kaupungistunut verrattain myöhään. Suomen 12 suurimman kaupunkiseudun osuus BKT:sta on noin 2/3 (v. 2009 luvuilla).

Kaupunkien merkitys tunnustetaan myös hallitusohjelmassa ja hallituksen toimenpiteissä. Metropolialueen ja muiden suurten kaupunkiseutujen merkitystä koko Suomen hyvinvoinnille ja kilpailukyvylle korostetaan. Sopimuspolitiikkaa kehitetään valtion ja suurten kaupunkiseutujen kesken kilpailukyvyn vahvistamiseksi, yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi ja sosiaalisen kestävyyden vahvistamiseksi. Muiden kaupunkiseutujen kanssa käynnistetään muutamia pilottihankkeita (ns. seutukaupunkipilotteja), joiden tarkoituksena on tukea innovatiivisia ja kansallisesti merkittäviä avauksia. Kaupunkipolitiikan toteuttaminen perustuu valtion ja kaupunkiseutujen kumppanuuteen.

Hallituksen uusilla kaupunki- ja innovaatiopolitiikan työkaluilla halutaan antaa kaupunkiseuduille nykyistä paremmat eväät uudistumiseen. Uusia työkaluja ovat valtion ja kaupunkiseutujen väliset kasvusopimukset, INKA eli Innovatiiviset kaupungit -ohjelma sekä seutukaupunkipilotit.

Kasvusopimusten tavoitteena on vahvistaa suurten kaupunkiseutujen kansainvälistä vetovoimaa ja roolia Suomen talouden vetureina, edistää elinkeinoelämän uudistumista, kasvua ja kansainvälistymistä sekä kannustaa kaupunkeja strategiseen kehittämistyöhön ja strategisiin valintoihin. Sopiminen on luonteelta aiesopimustyyppistä. Kaupunkiseudut ovat tehneet oman strategiatyönsä pohjalta valtiolle ehdotuksen muutamasta kehittämisteemasta.

Ehdotusten pohjalta neuvotellaan sopimusten piiriin otettavista teemoista ja sovitaan niistä isoista kehittämiskokonaisuuksista, joita edistetään sopimusosapuolten yhteistyönä.

INKA-ohjelma haastaa kaupunkiseudut arvioimaan elinkeino- ja innovaatiopolitiikkansa aiempaa kysyntälähtöisemmin. Ohjelman tavoitteena on osaamispohjaisen uuden liiketoiminnan synnyttäminen uuden tyyppisten kehitysalustojen ja edelläkävijämarkkinoiden avulla. Samalla kaupunkiseutuja kannustetaan hyödyntämään innovaatiotoiminnan kehitysympäristöinä suuret tulevaisuusinvestointinsa esimerkiksi maankäytön, asumisen ja liikenteen hankkeet. Ohjelmaan otetaan mukaan vain kaikkein parhaimmat keskittymät, joilla on uskottava ja innovatiivinen suunnitelma osaamiskärkiensä hyödyntämiseksi.

Kasvusopimus- ja INKA-valmistelu on herättänyt vahvaa kiinnostusta Suomen suurissa kaupungeissa. Kasvusopimushakemuksia tuli helmikuun lopulla TEM:iin 15 kpl ja INKA-hakemuksia 19 kpl 37 eri temaattiselta painopistealueelta. Suosituimmat teemat olivat energia ja ympäristö, biotalous, älykäs kaupunki, hyvinvointi sekä uudistuva teollisuus.

Hakemusten ensimmäisen vaiheen arviointi on tehty ja neuvotteluvaihe on parhaillaan käynnistymässä. Kaikkien hakijoiden kanssa käydään keskustelut touko-kesäkuussa. Neuvottelujen perusteella ehdotukset jatkovalmisteluun hyväksytään kesäkuun puolessavälissä. Lopulta mukaan otetaan vain aidosti parhaat ja kilpailukykyisimmät ideat.

Hakemuksista voi yleisesti todeta, että ne ovat tasoltaan vaihtelevia. Ongelmana näyttää olevan aitojen strategisten valintojen tekeminen. Tässä harjoituksessa isot painopistevalinnat ovat keskeisiä, ei pitkä hankelista. Muutaman kärjen valinta on haasteellista ja osa hakijoista on siitä kohtuuhyvin suoriutunut. Hakupapereissa ei kuitenkaan ollut sellaisia rohkeita valintoja, joita aiemmissa esimerkeissäni kuvasin.

Monet ehdotukset on rakennettu olemassa olevien vahvuuksien varaan, mikä on sinänsä hyvä lähtökohta. Odotimme kuitenkin enemmän esityksiä vanhan uudistamiseen – muutoksen tekemiseen.

On muistettava, että valtion työkalut ovat kaupunkiseuduille vain apuvälineitä strategisten valintojen tekemisessä. Vastuu on teillä kaupunkiseutujen toimijoilla: te teette valinnat, valtio voi olla kumppanina mukana niitä valintoja toteuttamassa. Toivon rohkeaa otetta, onnea ja menestystä teille kaupunkien kehittäjille. Rohkealla kaupunkikehittämisellä on iso merkitys koko Suomen kehittämisen, kasvun ja uusien työpaikkojen luomisen kannalta.

Vastaa