Blogi

Wonderful Copenhagen 02.07.2006

Suomi on maailman kilpailukyisimpiä maita. Silti se ei vedä puoleensa ulkomaisia investointeja. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan kesäisessä kokouksessa pohdittiin mm. tätä teemaa. Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu on monessa hyvä, mutta myös heikkoudet ovat suuria. Olemme pohjoinen, syrjäinen ja markkinoiden kannalta varsin pieni alue, jonka ilmasto on epäedullinen, kieli vähintäänkin omituinen, monikulttuurisuus vähäistä ja tunnettuisuuskin vähän niin ja näin. Eräs meille luennoinut konsultti totesi, että tilanne on jo aivan toinen Tukholmassa puhumattakaan Kööpenhaminasta. Ja nämähän ovat juuri niitä kaupunkeja, joiden kanssa kilpailemme, emme siis Vaasan, Kuopion tai Tampereen, vaikka kotimainen keskustelu välillä näin uskottelee.

Helsingin kaupunginhallitus vieraili menneellä viikolla Kööpenhaminassa. Matkakohde oli oiva, riittävän samanlainen, jotta ymmärrämme toisiamme, mutta myös riittävän erilainen, jotta on aidosti opittavaa. Ja ennen kaikkea: (paitsi yhteistyökumppanimme) myös kova kilpailijamme, jonka menestystekijöihin kannattaa perehtyä. Ohjelma oli monipuolinen, mielenkiintoinen ja opettavainen. Tutustuimme mm. kaupungin kansainväliseen markkinointiin ja sen satama-alueilta vapautuvien maiden muuttamiseen asuntotuotantoon sekä Tanskan kuntauudistukseen.

Kööpenhamina ei ole pohjoinen eikä syrjäinen. Ilmasto on kelvollinen ja kielikin meitä helpompi (ihan totta). Kaupunki on aidosti monikulttuurinen. Lisäksi Tanska on monissa kilpailukyky- ym. mittareissa aivan Suomen luokkaa. Edellytyksien luulisi täten olevan kovasti meitä parempia. Ja niin onkin. Mutta ei kansainvälisten investointien houkutteleminen Tanskaankaan ole helppoa. Vaikka Köpis on tunnetumpi kuin Helsinki, silläkin on omat uskottavuusongelmansa. Ja vaikka kaupunki on Helsinkiä isompi, se on silti maailmalla pieni. Eivät investoinnit sen paremmin kuin kansainväliset tapahtumatkaan Köpikseen itsestään laukkaa.

Kööpenhamina on kuitenkin ottanut haasteen tosissaan. Heillä on oma yhtiö (Copenhagen Capacity), jonka tehtävänä on houkutella kaupunkiin investointeja ja toinen yhtiö (Wonderful Copenhagen), joka edistää turismia ja kansainvälisten tapahtumien saantia kaupunkiin.

Kööpenhaminalaisessa ajattelussa viehätti erityisesti sen järjestelmällisyys ja analyyttisyys. Omat vahvuudet ja heikkoudet on huolella selvitettävä. Ei pidä heittäytyä liiaksi uskomaan omaan erinomaisuuteen. Pitää miettiä, pohtia ja luoda itselle suhteellista kilpailuetua. Pitää murtaa myyttejä ja taistella ei-toivottavia ennakkoluuluja vastaan. Ja pitää pyrkiä vaimentamaan omia heikkouksia, jos se suinkin on mahdollista. Eikä johdonmukaisesta imagonrakennuksestakaan haittaa ole!

Suomi ja Helsinki ovat riittävän eksoottisia, jotta tänne voidaan houkutella turisteja ja niin hyvin organisoitunut, että tänne pystytään hankkimaan isojakin kansainvälisiä tapahtumia. Näiden suhteen voidaan kuitenkin entistä aktiivisemmalla markkinoinnilla saada yhä parempia tuloksia. Myös ajattelutapaa voisi tanskalaisittain hieman reivata: Tanskassa päätavoite eivät ole kongressit, suuret urheilutapahtumat ja turismi sinänsä, vaan näiden vierailujen ja tapahtumien hyödyntäminen tavalla, joka luo taloudellista kasvua.

Ulkomaisten investointien houkutteleminen pääkaupunkiseudulle ei kuitenkaan voi perustua eksoottisuuteemme. Päinvastoin, mitä eksoottisemman itsestämme teemme, sitä vaikeampaa esim. ulkomaisia avainhenkilöitä on tänne houkutella. Tässä suhteessa on huomattavan paljon parempi olla wonderful kuin exotic. Ihania kaupunkeja on muuten Eurooppakin pullollaan. Silti käsite Wonderful liitetään usein juuri Kööpenhaminaan! Vaikka yritystoiminta väittää ratkaisujensa perustuvan kylmiin faktoihin, mielikuvilla on aina oma merkityksensä jo sen takia, että ihmiset ovat inhimillisiä olentoja.

Olemme usein ylpeitä maanmiestemme menestyksestä maailmalla. Niin Kimi Räikkösen kuin Lordinkin väitetään tavoittavan enemmän ulkomaisia sieluja kuin mitkään markkinointiponnistelumme. Näin varmasti onkin. Edistääkö Kimin tai Lordin menestys ulkomaisten investointien saamista Suomeen, onkin jo kokonaan toinen asia.

Microsoftin piiristä on todettu, että ihmisiä on vaikea saada muuttamaan paikkaan, jossa he eivät ole käyneet. Helsinkiin perustettavan EU:n kemikaaliviraston osalta Brysselin päässä on kuulemma suurta haluttomuutta muuttaa Helsinkiin. En tiedä johtuuko se siitä, että he eivät ole käyneet Helsingissä, vai voisiko se jopa johtua siitä, että he ovat käyneet täällä. Niin tai näin, asiaa pitäisi huolella tutkia. Myös kysymystä kansainvälisten investointien saamisesta maahamme pitäisi lähestyä aiempaa analyyttisemmin. Niin faktat kuin mielikuvat pitää tuntea, jotta niitä voidaan vahvistaa tai vaimentaa, ja jotta tiedetään millä ihan oikeasti on merkitystä.