Puheet

Vuoden 2004 budjetin lähetekeskustelussa

Arvoisa herra puhemies!

Puoli vuotta sitten punamultahallituksen pääpuolueet kävivät
vaalitaistoon vastustaen vahvasti kokoomuksen vaatimia veronalennuksia. Keskustan ja SDP:n mukaan veronalennusvaateemme olivat ylimitoitettuja ja uhkasivat kansalaisten peruspalveluja. Kokoomus vaati tuolloin 1 prosenttiyksikön suuruisia vuotuisia veronalennuksia. Tänään punamultahallitus esittää budjettiesityksessään vastaavia 1 prosenttiyksikön suuruisia veronalennuksia.

Keskustajohto totesi samaisen vaalitaiston aikana, että kuntien yhteisövero-osuuden lisäämisestä neuvotellaan hallitusneuvotteluissa, ja se tietää Helsingille hyvää. – Tämä oli sanatarkka lainaus. – Vaalienjälkeisissä ensimmäisissä hallitusneuvotteluissa mitään hyvää ei kuitenkaan tullut eikä tullut toisissakaan, juhannuksenjälkeisissä, hallitusneuvotteluissa eikä tullut ensimmäisessä budjettiesityksessäkään eikä taida tulla jatkossakaan.

Kuluttajansuojalain mukaan markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Samaisen lain mukaan ostaja saa vedota tavaran virheeseen muun muassa, jos myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti tai kunnianvastaisesti ja arvottomasti. Kuluttajansuojalakia ei sovelleta poliittiseen toimintaan. Se antaa kuitenkin osviittaa yhteiskuntamme eettisistä perusarvoista.

Arvoisa puhemies!

Hallituksen budjettiesitys on varsin näköalaton yritys yhdistää lyhyen aikavälin elvyttävä suhdannepolitiikka pitkälle aikavälille ulottuvaan ja kansakunnan suuriin haasteisiin liittyvään rakennepolitiikkaan. Lopputuloksena onkin koko lailla sekava ja epäjohdonmukainen kokonaisuus.

Hallituksen näkemys globaalin maailmantalouden ongelmista ja vaikutuksista Suomeen lienee oikea. Myös osin lohduton analyysi Euroopan talouden yskimisestä ja olettamus Yhdysvaltain kasvun välttämättömästä vetoavusta vastannee todellisuutta. Suhdannepoliittisesti nämä esitetyt ja suhdannepolitiikalla perustellut veronalennukset ovatkin tervetulleet.

Tärkeämpää olisi kutenkin havaita, että veronalennusten merkitys on vielä suurempi haettaessa ratkaisua alati voimistuvan globalisaation haasteisiin. Tosiasia on, että veronalennukset ovat välttämättömiä suhdannetilanteesta riippumatta ja että niitä tulee jatkaa. Kysymys ei ole siitä, onko meillä varaa veronalennuksiin, vaan siitä, että meillä ei ole varaa olla tekemättä niitä. Viinaveron tuottoa koskevat lainalaisuudet koskevat soveltuvin osin myös tuloveroa.

Varsinkin suomalaisen teollisuustuotannon ulosliputtautumisen hidastamiseksi tarvitsemme kuitenkin pikaisesti myös muita rakenteellisia uudistuksia, joista yritysverotuksen uudistamisen ja työelämän rakenteellisten jäykkyyksien purkamisen pitäisi olla ensi sijalla. Kansainvälisen kilpailun haasteiden ja uhkakuvien näkökulmasta on myös surullista, että hallituksen verolinja kiristää maamme entisestäänkin ennätystiukkaa progressiota.

Myös monia budjetin menolisäyksiä perustellaan niitten elvyttävällä vaikutuksella. Tämä on sinänsä totta, mutta pahasti ristiriidassa isänmaamme pitkän aikavälin haasteiden kanssa. Kansainvälisen työnjaon jatkuvan syvenemisen aiheuttamien kilpailukykyhaasteiden ohella suurin uhkakuvamme liittyy väestön ikääntymiseen, aktiiviväestön pienenevään osuuteen väestöstä, sekä työmarkkinoiden ulkopuolella olevien kasvavien massojen väistämättä aiheuttamiin kustannuspaineisiin. Selviytyminen tästä edellyttää välttämättä muun muassa julkisen sektorin tuottavuuden olennaista nostamista sekä pidättäytymistä uusista menoautomaateista.

Budjettiesityksessä todetaan valtiontalouden olevan, kiitos edellisten hallitusten, niin hyvässä kunnossa, että tilanne mahdollistaa lievän velkaantumisen suhdannetaantumassa. Tämä pitää sinänsä paikkansa. Lievää lisävelkaantumista vaarallisempaa on kuitenkin se, että hallitus on jälleen luomassa maahan lisää menoautomaatteja, pysyviä menoja, jotka toistuvat vuodesta toiseen suhdannevaihteluista riippumatta.

Väestörakenteemme epäedullinen kehitys jatkuu. Jatkossa yhä pienempi aktiiviväestö tulee kustantamaan yhä suuremman työmarkkinoiden ulkopuolella olevan väestön hyvinvoinnin. Ikääntyvä väestö elää myös aiempaa pitempään. Hoitomuodot ja lääkkeet kallistuvat, ja hoitovaatimukset kasvavat. Syntyvä yhtälö on vähintäänkin haasteellinen. Menolisäykset tulisikin näissä oloissa rajoittaa sellaisiin kohteisiin, jotka pitkällä aikavälillä edistävät kansakunnan selviytymistä niin globaalissa kilpailussa kuin väestörakenteen muuttumisen aiheuttamassa, historiallisestikin katsottuna ennennäkemättömässä tilanteessa, joka itse asiasa on lähempänä kuin uskommekaan.

Panostukset lapsiin, opiskelijoihin ja koulutukseen samoin kuin yhteiskunnan yleiseen infrastruktuurin kehittämiseen ovat nähdäkseni perusteltuja. Näitä ei hallituksen esityksissä kuitenkaan juuri näy. Sen sijaan olen ainakin itse huolissani esimerkiksi niin sanotusta hoitotakuusta käytävästä keskustelusta. Kysyn vaan, onko kansakuntamme vaurastuminen todellakin saavuttanut sellaisen pisteen, että pystymme kestävällä tavalla suorutumaan tästä hankkeesta.

Valtion budjettipolitiikan keskeinen ongelma on sen keskittyminen valtiontalouteen. Kansalaisten peruspalvelujen näkökulmasta kuntatalouden tila on kuitenkin vähintään yhtä olennaisessa asemassa. Nyt käsittelyssä olevan budjettiesityksen yksi ydinongelma on, että siinä luodaan jälleen muutamia niin sanottuja hyviä asioita, joilla hallitus voi röyhistellä rintaansa samalla, kun kunnat joutuvat ottamaan piikkiinsä sen, etteivät ne niukkenevien reaalisten määrärahojen paineessa voi näitä käytännössä ainakaan kaikin osin toteuttaa.

En kuulu niihin, jotka haluavat valittaa ja ruikuttaa kuntien ahdinkoa ja vaatia valtiolta lisärahoitusta. Sen sijaan katson, että kunnille lisävelvoitteita luovista päätöksistä pitää pidättäytyä ja että kunnille tulee muun muassa yhteisöverotulojen turvaamisen kautta taata omaa elinkeinopoliittista liikkumavapautta. On selvää, että kuntatalous voisi myös omaehtoisesti tervehtyä koko lailla, jos keskimääräistä kuntakokoa kasvatettaisiin ja kunnat lisäksi onnistuisivat tehostamaan osin antiikkisesti järjestettyä palvelutuotantorakennettaan.

Valtiontalous ja kuntatalouskin ovat vain osa kokonaisuutta. Eiköhän kaikkein olennaista kuitenkin ole terve ja kilpailukykyinen kansantalous. Hyvinvoinnin jakaminen on aina sidottu onnistumiseen sen tuottamisessa. Tämän olisi suonut näkyvän selkeämmin budjettiesityksessä.

Arvoisa puhemies!

Budjettiesityksessä on lukuisia kohtia, joihin voisi puuttua. Otan tässä kuitenkin esille vain kaksi yksityiskohtaa.

Talousarvioesityksessä viitataan parhaillaan eduskunnassa käsittelyssä olevaan konkurssilakiesitykseen. Tässä yhteydessä todetaan, että voimaan tulevan julkisselvitysmenettelyn tavoitteena vaikuttaa harmaan talouden torjuntaan ja talousrikosten selvittämiseen. Tavoite on erinomaisen kannatettava ja lakiesitys sinänsä tältä osin onnistunut. Lakivaliokunnan käsittelyssä on kuitenkin jo käynyt ilmi, että tavoite jää hurskaaksi toiveeksi, ellei konkurssiasiamiehen toimistoa asianmukaisesti resursoida hoitamaan mainittuja julkisselvityksiä. Hallituksen talousarvioesityksessä oleva 35 000 euron lisäys on tähän tarkoitukseen riittämätön. Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisen yhteydessä on jopa esitetty, että budjettilakina eduskuntaan tuotu konkurssilakiesitys lisääntyvien raukeavien konkurssien myötä itse asiassa heikentää harmaan talouden ja talousrikollisuudenvastaista taistelua, ellei konkurssiasiamiehelle anneta julkisselvityksiä varten tarpeellisia resursseja.

Budjettiesityksessä on lisätty määrärahoja useisiin sosiaali- ja terveyssektorin kohteisiin. Osa näistä tyydyttänee kansakuntaa, osa ainoastaan paisuttaa vallitsevia tehottomia rakenteita. Huomattavasti parempi kustannus-hyöty-suhde olisi saatu aikaan, jos pienikin osa sektorin lisärahoituksesta olisi suunnattu liikuntatoimen hyväksi. En ole yksin väittäessäni, että panostus liikuntaan on todennäköisesti kaikkein tehokkainta ennalta ehkäisevää terveyspolitiikkaa.

Arvoisa puhemies!

Hallituksen budjettiesitys sisältää liian vähän välttämättömiä rakenteellisia muutosesityksiä ja on elvyttävä peruslinjakin huomioon ottaen luvattoman löysä. Budjettiesitys ei kuitenkaan ole katastrofaalisen huono ennen kaikkea sen takia, että hallitus on harharetkiensä jälkeen muun muassa veropolitiikassaan tullut kokoomuksen linjoille.