Blogi

Viisi teesiä Helsingin seudun rakennekeskusteluun

Metropolikysymykset ja varsinkin erilaiset seudun kunta- ja hallintorakenteisiin liittyvät selvitykset ovat olleet viime aikoina kiitettävästi esillä. Selvityksiä on vireillä useita. Jo viimeisen viikon aikana olemme kuulleet väliaikatietoja niin Helsingin ja Vantaan välisestä kuntaliitoksen etuja ja haittoja koskevasta selvityksestä, mahdollisesta seutuhallintoa koskevasta selvityksestä ja – viimeksi tänään – Espoo-vetoisesta seudun kilpailukykykysymyksiä koskevasta selvityksestä.

Valtiovallallakin on meneillään aiheen tiimoilta oma selvityksensä. Allekirjoittaneen ja silloisen kuntaministeri Kiviniemen toimeksiannosta viimeistellään parhaillaan selvitystä maailman muissa metropoleissa omaksutuista malleista ja siitä, mitä meillä voisi näistä olla opittavana. Tarkoituksenani on myös antaa eduskunnalle marraskuussa erillinen selonteko hallituksen metropolipolitiikasta. Tässäkin tullaan sivuamaan seudun hallintorakenteita.

Kyse ei ole mistä tahansa tänä vuonna nyt sattumoisin agendalla olevasta asiasta, vaan historiallisesta kysymyksestä. Jos ja kun pääkaupunkiseudun historiankirjoitusta tulevaisuudessa taas kirjoitetaan, tämä vaihe tulee olemaan vahvasti esillä – kuinka vahvasti riippuu siitä, mitä nyt saadaan aikaiseksi.

Esillä olevat asiat ovat valtavan vaikeita. Helppoja vastauksia ei ole.

Minulla on se tunne, että kamalan harva osaa tai edes yrittää oikeasti miettiä näitä kokonaisvaltaisesti. Silti se on juuri se, mitä pitäisi tehdä. Tämä ei todellakaan voi olla mikään virkamieskunnan teknokraattinen kirjoituspöytäharjoitus.

Keskustelun siihen vaiheeseen, jossa nyt mennään, minulla on viisi mielestäni olennaista näkökulmaa:

1 Pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun hallintorakenteita koskeva kysymys pitää nähdä osana kansallista kasvustrategiaa. Kyse ei ole siitä selviävätkö kunnat nykyrakenteilla, vaan siitä mikä on optimaalinen rakenne kuntalaisten hyvinvoinnin ja seudun tasapainoisen kehityksen kannalta. Hallinto on järkevän toiminnan apuväline, ei itseisarvo.

2 Arvioinnin lähtökohtana oltava ne haasteet, joihin vastausta haetaan. Maailman muuttuessa myös hallinnon on uudistuttava. Helsingin seudun kuntarakenne on syntynyt ja kehittynyt olosuhteisiin, joita ei enää ole olemassa. Varsinkin voimakkaan väestökehityksen myötä Helsingin seutu on uusien ja koko ajan muuttuvien haasteiden edessä, mikä edellyttää myös hallintorakenteilta vastaavia uudistuksia. Olennaista on hahmottaa ne haasteet, joihin ratkaisua haetaan ja sovitettava hallinto tähän.

3 Nykyrakenteilla ei enää voida jatkaa. Jo kaikki vireillä olevat selvitykset ovat osoitus siitä, että myös seudulla on ymmärretty uudistumisen välttämättömyys. Tilanne on nyt osattava analysoida huolella, eri vaihtoehdot punnita viisaudella ja myös uskallettava tehdä tarvittavat päätökset.

4 Hallinnollisia rakenteita ei ratkota laskukoneella. Kysymykset kunnallisesta ja seudullisesta hallinnosta vaikuttavat laaja-alaisesti koko yhteiskunnan toimivuuteen maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisesta, sosiaalisen segregaation ehkäisemiseen ja yleisiin kilpailukykyedellytyksiin. Pyrkimys pusertaa eri mallien etuja ja haittoja koskeva vertailu taloudellisiin laskelmiin on siksi monimutkaisen maailman epä-älyllistä yksinkertaistamista tavalla, jossa ei tavoiteta olennaista. Kysymys on historiallisesta vaiheesta seudun elämässä, mikä edellyttää päättäjiltä nyt poikkeuksellisen kokonaisvaltaista näkemystä ja ennen kaikkea seudun kokonaisedun priorisointia.

5 Seudun rakenteita koskevat kysymykset eivät ole seudun yksityisasia. Helsingin seudun elinvoimaisuudella ja menestymisellä globaalissa kilpailussa on niin suuri merkitys koko Suomen kannalta, että valtiovallalla on paitsi oikeus myös velvollisuus tarvittaessa puuttua seudun rakenteisiin. Toivottavaa olisi, että seudun kunnat pystyisivät itse päättämään tarvittavista uudistuksista, mutta mikäli tämä ei onnistu, viime kädessä valtion tehtävänä on hoitaa asia.