Blogi Yleistä

Vielä pari sanaa lainakatosta

Suomessa on noin vuoden ajan keskusteltu mahdollisesta asuntolainojen enimmäisluototusasteesta eli ns. lainakatosta. Enimmäkseen tätä on kauhisteltu ja arveltu sen rajoittavan niin lainansaantia, asunnonhankintaa kuin välillisesti rakentamistakin. Tätä taustaa vasten tuntuu hassulta, että Helsingin Sanomat tänään kauhistelee, ettei maailma kauheasti olekaan muuttumassa, vaikka lainakatto tulisikin.

Lehden tämänpäiväinen otsikko oli ”Lainakatto ei muuta mitään”. Näin on, ja tätä tavoiteltiinkin juuri tällä hetkellä. Olen aiemminkin todennut, ettei meillä ole sellaista pankki- tai asuntomarkkinaongelmaa, että siihen tulisi akuutisti puuttua, päinvastoin.

Tavoitteena ei ollut, että lainakatto muuttaisi markkinadynamiikkaa normaalioloissa, tai varsinkaan nykyhetken kaltaisissa aika hauraissa oloissa, joissa pankkien oma riskienhallinta on erittäin varovaista. Sen on tarkoitus alkaa purra vasta mahdollisissa poikkeusoloissa, kun markkinat ylikuumenevat ja pankit alkavat lipsua luottokriteereissään. Silloin Fivalla on nykyistä tehokkaammat välineet puuttua asiaan, kun prosenttia alennetaan ja vakuuksia kiristetään.

Valtaosa pankeista noudattaa Fivan suositusta (90 %) eikä lainakattosääntelyllä ole tarkoitus puuttua niiden noudattamiin käytäntöihin; lakisääteinen lainakatto on vain vähimmäisvaatimus ja suositusta noudattavien pankkien odotetaan jatkavan nykyisiä varovaisia käytäntöjään.

Uuden sääntelyn pääpaino on Fivan oikeudessa asettaa tiukempia lainakattovaatimuksia erityisesti tilanteessa, jossa asuntomarkkinat ylikuumenevat; nykyisin tällaista mahdollisuutta ei ole. Tällä halutaan turvata viranomaisten mahdollisuudet huolehtia makrovakaudesta, mistä huolehtimatta jättäminen aiheuttaisi niin pankeille kuin niiden asiakkaillekin huomattavasti suurempia ongelmia kuin mitä lainakatto itsessään mitenkään voi aiheuttaa.

Riippumatta nykyisestä käytännöstä on tärkeää, että Suomen lainsäädäntö vastaa niitä vaatimuksia, joita esim. IMF, OECD ja EKP asettavat tehokkaalle niin kutsutun makrovakauden valvonnalle.

Olen itse aiemmin suhtautunut nihkeästi asiaan. Vajaa vuosi sitten totesin, ettei asialle ole akuuttia tarvetta, että meidän tulisi seurata kansainvälisen kehityksen etenemistä ja sitä, miten pankit noudattavat jo olemassa olevaa Fivan suositusta. Varsinkaan Suomessa asialle ei vieläkään ole akuuttia tarvetta ja jo sen takia on luonnollista, että ehdotettu malli ei juurikaan muuta käytäntöjä nykyoloissa. Tehtyjen selvitysten mukaan pankkien kyky ja halu noudattaa Fivan suositusta on kuitenkin vaihteleva. Samanaikaisesti kansainvälinen kehitys on mennyt lujasti eteenpäin. Tästä on seurannut, että myös lainakattoa aiemmin vastustanut pankkisektorimme on muuttanut kantaansa asiaan.

Nyt esillä olevaa ehdotusta on valmisteltu siis hyvässä yhteistyössä pankkisektorin ja VM:n virkamiesten kanssa, onpahan Suomen Pankkikin ollut mukana neuvonpidoissa. Ja kuten todettu, ei sen tarkoitus olekaan nykykäytäntöä nykyisenkaltaisissa normaalioloissa juuri muuttaa.

Vastaa