Blogi Yleistä

Vielä pari sanaa Guggenheimista

Viime viikolla (jälleen) julkisuuteen ryöpsähtänyt Guggenheim-keskustelu on jatkunut eri tahoilla tiiviisti. Siksi lienee syytä lausua asiasta pari sanaa vielä omasta ja TEM:n tulokulmasta.

Hieman tiivistäen viime viikon keskustelun ydin oli se, että TEM:n nimissä ilmoitin ministeriön olevan valmistautunut tukemaan Guggenheimin arkkitehtuurikilpailua. Tämä aiheutti vastalauseiden myrskyn, mikä sinänsä ei ole ihme, koska kaikki Guggenheimiin liittyvä aiheuttaa aina kovia tunnepurkauksia.

Poikkeuksellista tällä kertaa oli se, että Helsingin valtuustoryhmien piirissä sykkeet nousivat huippuunsa. Poikkeuksellista sen takia, että tietääkseni koskaan Suomen historiassa jonkin kaupungin valtuuston piirissä olisi näin voimakkaasti vastustettu sitä, että valtio pohtii avustuksen antamista kyseisen kaupungin alueelle suunniteltuun hankkeeseen. Tämän seurauksena Guggenheim veti hakemuksensa kilpailun tukemisesta pois TEM:stä ja asia rauhoittui.

Yksi kritiikin kärki taisi olla se, että oletettiin arkkitehtuurikilpailu toteutettavan yksityisillä varoilla. Voi olla, että oletettiinkin, olkoonkin, että se on omituista. Ja vaikka olisi oletettukin, onhan se omituista, ettei jokin muu julkinen taho kuin vetovastuussa oleva Helsingin kaupunki voi hankkeeseen osallistua, jos se omasta tulokulmastaan katsoisi sen aiheelliseksi.

TEM:n näkökulmasta tapaus oli selkeä. Ministeriö oli hankkeen aikaisemmassa aikanaan karille ajautuneessa vaiheessa (edellisen ministerin aikana) ilmaissut mahdollisuutensa tukea hanketta. Itse olin tämän kantamme toistanut joitakin kuukausia sitten, kun kävi ilmi, että Guggenheim-säätiö käynnistää prosessin uudelleen. Jo siksi minun on edelleen vaikea ymmärtää, että asia olisi jollekin ollut yllätys.

Ministeriö sai säätiöltä hakemuksen. Kun ministeriö saa hakemuksen, se sen käsittelee.

Ministeriön alustavasti luvattu tuki kohdistui juuri arkkitehtuurikilpailuun. Käytännössä rahat olisi otettu puurakentamisen edistämisen määrärahoista. Nämä taas perustuvat hallitusohjelmassakin kirjattuun hankkeeseen edistää puurakentamista. Olen olettanut, että tämä tavoite nauttii laajaa yhteisymmärrystä koko poliittisessa kentässä.

Jo itse kilpailu toteutuessaan tulee herättämään erittäin suuren julkisen huomion. Siihen tullee osallistumaan iso osa maailman kärkiarkkitehteja. Parempaa tilaisuutta hakea ja selvittää näyttäviä ja maailmanlaajuista huomiota herättäviä puurakentamisen malleja ei varmaan kukaan voi kuvitella. Jos ja kun TEM:n tavoitteena on edistää puurakentamista, tätä parempaa hanketta ei pysty kuvittelemaan. Harjoitus olisi (ollut) hankkeen kannalta järkevä, vaikka itse museota ei aikanaan edes tultaisi rakentamaan.

Summat ministeriön tuelle olivat vielä päättämättä, mutta kyse olisi ollut muutamasta sadasta tuhannesta eurosta. Koko museohankkeen osalta tuki olisi ollut huomattavan vähäinen, itse asiassa lähes mitätön, itse arkkitehtuurikilpailun kustannuksistakin vähäinen.

En ole koskaan aiemmin törmännyt – enkä usko kenenkään muunkaan ministerin törmänneen tilanteeseen, jossa on annettu ymmärtää, että jonkin kaupungin valtuustolta pitäisi pyytää lupa tukea sen alueella olevaa hanketta. Voin myös vakuuttaa, ettei tällaisia lupia tulla pyytämään. Valtiovalta ja sen eri ministeriöt päättävät itsenäisesti omista tukipäätöksistään omien kriteeriensä pohjalta.

Jos Helsingissä tämän perussäännön osalta ajatellaan laajemminkin toisin, ainoa mahdollinen johtopäätös on, ettei Helsingissä olevia hankkeita sitten tueta.

Ymmärrän, että Guggenheimin museohanke herättää vahvoja tunteita puolesta ja vastaan. Siihen liittyviin vaiheisiin pitäisi silti modernissa sivistysmaassa pystyä suhtautumaan aikuismaisesti.

Vastaa