Blogi

Vastakkainasettelun aika on ohi myös yhdyskuntasuunnittelussa

(10 teesiä yhdyskuntarakenteista, osa 10/10)

Viime kädessä kaupunkiseudut ovat aina samassa veneessä. Kaikki keskuskaupungit tarvitsevat kehyskuntiaan, joille elinvoimaisen keskuskaupungin läheisyys on suorastaan elinehto. Siksi keskuskaupunkeja ja kehyskuntia ei saa asettaa vastakkain. Helsingin seudulla myös monilla lähialueiden keskisuurilla kaupungeilla kuten Lohjalla, Porvoolla, Hämeenlinnalla ja Lahdella on mitä keskeisin merkitys koko metropolialueen menestykselle. Vastakkain ei saa asettaa myöskään kerrostalo- ja pientaloasumista eikä omistus- ja vuokra-asumista, joilla kaikilla on keskeinen ja luonteva osansa suomalaisessa asuntokannassa.

Vastakkainasettelun aika on ohi. Siksi puheet betonipuolueista ja -lähiöistä, joilla
varsin suoraan viitataan pientaloasumisen ensisijaisuuteen suhteessa kerrostaloasumiseen, maaseutumaisen paremmuuteen suhteessa kaupunkimaiseen ja omistusasumisen ylemmyyteen suhteessa vuokra-asumiseen ovat poikkeuksellisen epäonnistunutta poliittista retoriikkaa.

Sekä kerrostalo- että pientaloasuminen voi olla viihtyisää, mutta myös onnettoman suunnittelun tulosta. Sekä betonista että puusta voidaan rakentaa sekä parempia että huonompia taloja. Mutta vain kokonaisvaltaisesti suunnittelemalla voidaan saada aikaan kestävän kehityksen mukaisia eheitä ja hyvin toimivia kaupunkiseutuja.

Kaikilla kaupunkiseuduilla asuu nuorempia ja vanhempia, varakkaampia ja vähemmän varakkaita, sinkkuja ja suurperheellisiä, enemmän ja vähemmän urbaaneja ihmisiä. Yhteiskunnan tehtävänä ei ole kertoa miten itse kunkin heistä pitää asua, vaan tarjota erilaisia vaihtoehtoja kuitenkin siten, että itse yhdyskuntarakenne pidetään kasassa, kaupunkikeskustat elävinä ja lähipalvelut kunniassa.