Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen esitti viikonloppuna määräaikaisia viisivuotisia veronkiristyksiä kaikkein suurituloisimmille. Ilmeisesti hieman tämänpäiväisen talvisodan syttymisen 70-vuotispäivän hengessä Vanhanen vertasi ideaansa tämän päivän sotakorvauksiksi.
Populismin mestari Timo Soini kuvaili Vanhasen ulostuloa tänään Ilta-Sanomissa Robin Hood -henkiseksi ”pörhistelyksi”. Varsinkin Keskustan sisäinen valmistautuminen ensi kesän puoluekokoukseen huomioon ottaen, Soinin kanssa on vaikea olla eri mieltä. Vanhasen ulostulossa onkin nähtävissä enemmän populismia ja puolueen sisäistä terhakoitumista kuin vakavasti otettavaa talouspoliittista ajattelua.
Kaikki asiaa vähänkin tuntevat tietävät, ettei kaikkein suurituloisimpien veronkiristyksillä ole merkittäviä fiskaalisia vaikutuksia. Sen sijaan sillä aiheutettaisiin monenlaista vahinkoa. Suomen menestys perustuu jatkossakin osaamiseen – ja tarkemmin ottaen yhä enemmän myös todelliseen huippuosaamiseen.
Jos veronkorotuksilla halutaan paikata valtiontaloutta, ainoa vaihtoehto on korottaa keskituloisten veroja. Tähän ei pitäisi ryhtyä kuin äärimmäisessä hädässä.
Ajankohtainen keskustelu siitä, miten onnistumme kriisin jälkeen valtiontaloutemme tasapainottamaan, on sinänsä tärkeä. Yhteistä keskustelulle on kuitenkin se, että siinä puhutaan yleensä vain veronkorotuksista, menoleikkauksista ja rakenteellisista uudistuksista tarvittavan tasapainottamisen keinoina.
Voi olla, että näihin joudutaan. Tai osaan näistä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin luoda edellytykset tulevalle talouskasvulle. Aivan ylivoimaisesti tärkeintä.
Siksi kaikkia toimenpiteitä pitää tarkastella ensisijassa tulevan talouskasvun luomisen näkökulmasta. Ja tästä näkökulmasta veronkorotukset ovat kaikkea muuta kuin järkeviä. Voipi jopa olla niin, että meidän pitäisi tämän takia ennemminkin pyrkiä alentamaan veroja. Ja vaikka kokonaisveroasteen alentamiseen ei suuria mahdollisuuksia olisikaan, verotuksen rakennetta pitäisi kehittää siten, että se kannustaa yrittämistä, työntekoa ja osaamista meillä myös jatkossa. Kutakuinkin ilmeistä on, ettei suurituloisten veroja kiristämällä edistetä yhtään näistä tavoitteista.
Ongelmana on lisäksi se, että eri keskusteluun osallistuvilla on keskenään kovin eri näkemys siitä, mitä suuri-, hyvä- tai keskituloisella tarkoitetaan. Kovin mielenkiintoista olisikin tietää, minkä tulotason ylittäviä Vanhanen haluaisi rokottaa.
