Puheet

Valtiontalouden tasapaino

Arvoisa herra puhemies! Kuten hyvin tiedossa on, hallitusohjelman mukaan tavoitteena oli, että valtiontalous on tavanomaisen talouskasvun oloissa vaalikauden lopulla tasapainossa. Nyt olemme vaalikauden lopulla ja valtiontalous on tasapainossa, itse asiassa lienee noin puoli prosenttia ylijäämäinen ja ennuste on se, että se olisi ensi vuonnakin puoli prosenttia ylijäämäinen. Tästä sinänsä pitää kiittää hallitusta, joka on onnistunut tavoitteessaan.

Tilanne näyttää päällisin puolin hyvältä, mutta antaa aiheen kuitenkin pariin perustavaa laatua olevaan huomautukseen. Ensinnäkin Suomen talous on ohittamassa suhdannehuippuaan, työllisyyden kasvun odotetaan hidastuvan ensi vuodesta alkaen ja ennen kaikkea ikääntymisen haasteet ovat todella suuret. Tuoreen Suomen vakausohjelman tarkistuksen mukaan ikääntyminen yhdessä korkean rakenteellisen työttömyyden kanssa on suuri haaste erityisesti julkisen talouden kestävälle rahoitukselle. Eläke- ja hyvinvointipalvelujen menopaineet kasvavat samanaikaisesti, kun työvoiman määrä vähenee ja kansantuotteen sekä veropohjan kasvu hidastuu. Tässä suhteessa niukka ylijäämä ja ennen kaikkea niukka ylijäämä erinomaisen hyvissä taloudellisissa olosuhteissa ei ole vielä kovin hurrattava saavutus.

Kaiken lisäksi tämän ohjelman itsensäkin mukaan julkisen talouden ylijäämä jatkossa perustuu oletukseen varsin tyydyttävän talouskasvun jatkumisesta sekä oletuksiin kuntien ja valtion menojen kasvun hidastumisesta, varsin kunnianhimoisia tavoitteita. Perusoletukset ovat varsin epävarmoja, varsin herkkiä virhearvioinnille. Tästä kertoo tämä tarkistusohjelma itsessään seuraavasti: ”Jos keskipitkän ajan talouskasvu hidastuu esimerkiksi Oecd:n arvioimalla tavalla ja jos julkiset menot jatkavat kasvuaan vuosien 1996-2005 tahtiin, niin valtio ja paikallishallinto ovat yhteenlaskettuna alijäämäisiä ja koko julkisen talouden tasapaino suhteessa kokonaistuotantoon on ohjelmakauden lopulla jopa 3 prosenttiyksikköä heikompi kun peruslaskelmassa.” Tämä vain, jos Oecd:n ennuste talouskasvusta toteutuu ja mikäli valtio ja kunnat eivät pysty hidastamaan menojensa kasvua.

Ja vaikka nämä optimistisetkin oletukset toteutuisivat, se ei riitä, koska tämän vakausohjelman tarkistuksen mukaan ohjelman perusuran tai keskipitkän aikavälin tavoitetason mukana julkistalouden tasapaino ei kuitenkaan vielä riitä varmistamaan julkistalouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Eli siinäkin tapauksessa, että kaikki nämä positiiviset ennustukset toteutuisivat, julkistaloutemme ei ole pitkällä aikavälillä kestävä.

Tähän liittyen en malta olla muistuttamatta siitä, mistä puhuin jo vaalikauden alussa, nimittäin Oecd on lähtenyt siitä, että Suomessa, missä ikääntymishaaste on Euroopan suurin, meidän pitäisi pystyä tekemään noin 1,5-2 prosenttia ylijäämäisiä budjetteja, valtiontalouksia, pysyvästi.

Hallituskin tunnustaa tämän. Hallituksen omaa tekstiä tuoreesta vakausohjelmatarkistuksesta: ”Vaikka hallituksen tavoite valtiontalouden tasapainosta vaalikauden lopulla saavutetaan, näillä näkymin julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden turvaaminen edellyttäisi vahvempaa rahoitusasemaa.” Tämä on selkeää tekstiä ja tämä on myös rehellistä ja hyvää tekstiä.

Valtiontaloutta on suositumpaa tarkastella työllisyyden kannalta. Hallitusohjelmassa todetaan myös, että tavoitteena on 100 000 uutta työpaikkaa. Tämä on välttämätöntä, jotta seuraavan vaalikauden loppuun mennessä voitaisiin päästä 75 prosentin työllisyysasteeseen. Kuitenkin tämä sama tuore valtiovarainministeriön raportti kertoo: ”Oletetulla talouskasvulla ja tuottavuuskehityksellä” – jotka ovat siis positiivisia oletuksia – ”työllisyys paranee ensi vaalikaudella yhteensä noin 30 000 hengellä ja ilman uusia merkittäviä talouspoliittisia toimenpiteitä työllisyysaste on jäämässä alle 70 prosentin ensi vaalikaudella.” Tässä mielessä, vaikka taloudellinen kehitys on ollut poikkeuksellisen hyvä, tämä hallitus ei todellakaan jätä niin hyvää perintöä kuin annetaan olettaa. Kun puhutaan julkistaloudesta yhteensä, on tietenkin kyse myös kuntien taloudesta ja sosiaalirahastoista. Kuntien talouden osalta on hyvä muistuttaa, että kuntien lainakanta on kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana.

Toinen ja ehkä vakavampi huomio liittyen tähän valtiontalouden tasapainoon: Kun hallitus asetti tavoitteeksi, että tavanomaisen talouskasvun oloissa vaalikauden lopulla oltaisiin tasapainossa, se myös linjasi itselleen ikään kuin takaportin, jos ei tulekaan tavanomaista talouskasvua, jos tuleekin heikko talouskasvu. Hallitus nimittäin linjasi vaalikauden alussa, että alijäämä ei saa edes heikon talouskehityksen oloissa ylittää 2,75:tä prosenttia bruttokansantuotteesta. Eli heikon talouskasvun oloissa -2,75 olisi vielä ollut mahdollista, tavanomaisen talouskasvun olosuhteissa pitäisi olla tasapainossa. Tästä kai ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, että hyvän talouskehityksen oloissa sen olisi pitänyt olla 2,75 prosenttia ylijäämäinen. Ja nyt me emme puhu edes hyvästä talouskehityksestä, vaan me puhumme poikkeuksellisen hyvästä, jopa koko Suomen itsenäisyyden ajan historiassa.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriö tämän raportin lisäksi on puuhaamassa jotakin uutta selvitystä siitä, mikä on niin sanottu valtiontalouden liikkumavara ensi vaalikaudella. Kun otetaan huomioon, että jo ensi vaalikaudella eläkemenot ryhtyvät kasvamaan, ja kun työvoiman määrä ryhtyy supistumaan ja sitä kautta talouden kasvu hidastuu, uskallan veikata, että valtiontalouden liikkumavara ensi vaalikaudella tulee olemaan huomattavasti pienempi kuin se oli tällä vaalikaudella siitä huolimatta, että elämme nyt poikkeuksellisen hyviä taloudellisia olosuhteita.