Puheet

Valtioneuvoston selonteko valtiontalouden kehyksistä vuosille 2007 – 2011, Eduskunta

Hallitus lykkää omia rasitteitaan

Kokoomuksen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja,
kansanedustaja Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies,

Hallitus näyttää saavuttavan talouspoliittisen päätavoitteensa valtiontalouden tasapainosta vaalikauden lopulla ja päässee ainakin lähelle toista keskeistä tavoitettaan, 100 000 uutta työpaikkaa vaalikauden aikana. Hallitusta tulee tästä vilpittömästi onnitella. Kokoomuksen ajamat ja hallituspuolueiden itsensä kiroamat veronalennukset ovat kiistatta osoittaneet tehonsa.

Tilanne ei kuitenkaan ole kovin valoisa. Hallituksen tavoitteet, joihin nyt siis saatetaan päästä, ovat eräänlaisia minimitavoitteita siitä, mitä tällä vaalikaudella ainakin täytyy saavuttaa, jotta isänmaa selviäisi tulevista haasteistaan. Hallitus toteaa itse selonteossaan, että talouden kasvun ennakoidaan hidastuvan selvästi jo keskipitkällä aikavälillä, ja että ”väestön ikääntymisestä johtuen julkisen talouden ei voida katsoa olevan pitkällä tähtäyksellä kestävällä pohjalla”. Tämä on rehellistä puhetta, mutta myös hyvin vakavaa puhetta.

Hallitus esittää kehyksissään 146 miljoonan euron menoleikkauksia. Tämä on hyvin oireellista, kun otetaan huomioon, että elämme nyt poikkeuksellisen vahvan kasvun aikaa. Kaikki merkit viittaavatkin siihen, että seuraava hallitus joutuu jatkamaan näitä säästöjä, oli hallituksessa ketä tahansa. Vanhasen hallitus ei jätä seuraajalleen niin hyvää perintöä, kun se yrittää uskotella.

Hallituksen perussynti on se, että se on omaa budjettiaan tasapainottaessaan siirtänyt osan budjettiongelmistaan kahdelle muulle taholle – kunnille ja seuraavalle hallitukselle.

Valtionhallinnon rahoitusasema oli viime vuonna noin miljardi euroa ylijäämäinen. Kuntien ja kuntayhtymien rahoitusasema puolestaan oli samaisen noin miljardi euroa alijäämäinen. Vaikka kuntien omassa toiminnassa onkin paljon tehostamisen varaa, olisi väärin kuvitella, että valtio olisi yksinkertaisesti hoitanut asiansa hyvin ja kunnat huonosti. Kiistatonta onkin, että valtiovalta on vajailla indeksitarkistuksilla, ns. pakkolainan takaisinmaksun porrastamisella ja kustannusvaikutuksiltaan aliarvioitujen uusien tehtävien kautta siirtänyt kunnille rutkasti sitä taloustuskaa, joka kuuluisi valtiolle itselleen.

Poliittisen moraalin kannalta ehkä vielä huolestuttavampaa on hallituksen innovaatio lykätä omia rasitteitaan seuraavan hallituksen kontolle. Muutama esimerkki valaiskoon kysymystä:

Mikään aiempi hallitus ei ilmeisesti koskaan ennen ole jaksottanut valtio-kunta – suhteeseen liittyvää kustannustenjaon tarkistuksesta valtiolle syntynyttä maksuvelvollisuutta seuraavalle hallitukselle. Vanhasen hallitus tekee kuitenkin näin. Lasku: 196 miljoonaa euroa.

Perustuslakivaliokunta on useaan kertaan todennut kuntien kalleusluokituksen perustuslain kannalta ongelmalliseksi. Vanhasen hallitus on päättänyt kumota järjestelmän vuonna 2008 eli seuraavan hallituksen aikana. Lasku: 118 miljoonaa euroa.

Kehitysyhteistyömäärärahojen osalta hallitus on juhlallisesti julistanut tavoitteeksi 0,7 prosentin bkt-osuuden saavuttamisen vuonna 2010. Itse hallitus on neljässä vuodessa nostanut määrärahoja 0,08 prosenttiyksikköä eli 0,02 prosenttiyksikköä vuodessa. Jotta seuraava hallitus pääsisi tavoitteeseen vuonna 2010, sen pitäisi lisätä määrärahoja kolmessa vuodessa 0,27 prosenttiyksikköä eli 0,09 yksikköä vuodessa eli yli nelinkertaistaa se kasvutahti, johon tämä hallitus on yltänyt. Lasku: useita satoja miljoonia, ehkä jopa puoli miljardi euroa.

Hallitus on siis siirtänyt osan sille kuuluvista niin lain edellyttämistä kuin moraalisista velvoitteista seuraajalleen samalla kun se edellyttää seuraajaltaan huomattavasti itseään tiukempaa menokuria – vieläpä taloudellisesti haastavampina aikoina.

Hallituksen kehysselonteko perustuu myös varsin uskaliaisiin olettamuksiin. Hallitus on itse röyhistellyt rintaansa sillä, että se on nostanut kuntien valtionosuuksia peräti 1,3 miljardia euroa. Hallitus lähtee siitä, että vuosina 2007 – 2011 valtionavut kasvavat vain 519 miljoonaa euroa eli yli puolta vähemmän kun tällä vaalikaudella, jolloin valtionosuuslisäykset eivät ole onnistuneet estämään kuntatalouden jatkuvaa kurjistumiskehitystä. Tosiasiassa ikärakenteen muutos lisää ensi vaalikaudella kuntien menoja ja valtionosuuksien tarvetta. Samalla hallitus kaiken lisäksi uskottelee, että kuntatalous tervehtyisi niin paljon, että mm. harkinnanvaraisia avustuksia voidaan leikata.

Vaikutelmaksi jää, että käynnissä olevalta kunta- ja palvelurakennehankkeelta odotetaan suorastaan ihmeitä. Hallituksen sisäistä kuntauudistuskärhämöintiä seuratessa tämä tuntuu kuitenkin kaukaiselta utopialta, jos edes siltä.

On kuitenkin hyvä huomata, että tiukka menokuri seuraavan hallituksen kaudella on välttämätöntä. Kehysselonteon laskelmat päätyvät juuri ja juuri ylijäämäiseen valtiontalouteen. Valtion velkaa on kuitenkin pystyttävä selvästi vähentämään myös lähivuosina. Liikkumavaraa ei juuri ole. Seuraavan hallituksen tehtävää ei tässä erittäin haasteellisessa tilanteessa helpota nykyhallituksen taipumus siirtää omia menoja seuraajalleen. Vielä vaikeammaksi kaikki muuttuu jos seuraavan hallituksen tulee vielä pelastaa suomalainen kuntatalouskin.