Puheet Yleistä

Valtioneuvoston selonteko EU:n perustuslakisopimuksesta, Eduskunta

Kokoomuksen eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro
kansanedustaja Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies,

Pääministeri Vanhanen on toivonut eduskunnalta selkeäsanaista viestiä sen valmiudesta ratifioida Euroopan Unionin perustuslakisopimus. Kokoomuksen eduskuntaryhmä yhtyy tähän toivomukseen ja haluaa omalta osaltaan selkeäsanaisesti ilmaista tukensa sopimukselle.

Jos edustaja Kiljusen edellä sopimuksen ratifioinnista esittämä kanta sosialidemokraattisessa ryhmäpuheenvuorossa nauttii laajemmin ryhmän kannatusta, ja jos sosialidemokraatit tulevat sitä keväällä esittämään, niin Kokoomus on valmis sitä vakavasti ja ennakkoluulottomasti harkitsemaan.

Kokoomus on alusta asti ollut perustuslakisopimuksen kannalla. Me olemme sitoutuneet Eurooppaan ja Euroopan Unioniin. Me olemme sitoutuneet EU:n päätöksentekojärjestelmän kehittämiseen. Me olemme sitoutuneet perustuslakisopimuksen tarpeellisuuteen. Ja me olemme sitoutuneet puolustamaan EU:n piirissä tehtäviä vaikeita ja epäsuosittujakin ratkaisuja maanosamme yhteiseksi hyväksi.

Perustuslaillinen sopimus selkeyttää, demokratisoi ja tehostaa Euroopan unionia. Se on ennen kaikkea välttämätön väline unionin päätöksentekomenetelmien sopeuttamiseksi laajentuneen unionin tarpeisiin. Enemmistöpäätösten määrän lisääminen on olennaista unionin toimintakyvyn parantamiseksi. Sopimus tuo myös unionia lähemmäksi kansalaisia selkeyttämällä terminologiaa ja lisäämällä päätöksenteon avoimuutta.

Toiminnastaan sopimuksen laadintaprosessissa Suomen hallitus ei saa täysiä tyylipisteitä. Erityisesti hallituksen toiminta sopimukseen sisältyvien turvatakuiden yhteydessä ja niiden erilaisten muotoilujen tiimoilla ei ole voinut olla vaikuttamatta Suomea ja sen EU-politiikan johdonmukaisuutta kohtaan tunnettavaan luottamukseen.

Puhemies Lipponen luonnehti aihetta ja siihen liittynyttä Vanhasen hallituksen toimintaa kuvaavasti taannoisessa Seura-lehden haastattelussaan. Lipposen mukaan ”pääasia on, että Suomi nyt on selkeästi mukana unionin puolustushengessä. Meidän linjamme ei ole jättää varaumia. Parempi, että unohdetaan koko se nähty juttu.”

Se oli niin viisasta puhetta, ettei siihen osaa mitään lisätä.

Asia ei kuitenkaan tunnu vieläkään olevan hallitukselle selvä. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa hallitus totesi, että HVK:ssa saavutettu yhteisymmärrys turvatakuista ”merkitsee tärkeää integraation syventämistä ja vahvistaa myös Suomen turvallisuutta”. Tässä selonteossa hallitus toteaa asian toisin: avunantoartikla vahvistaa enää jäsenmaiden keskinäistä solidaarisuutta, mutta ei enää Suomen turvallisuutta. Hallitus viittaa myös käynnissä olevaan, mutta kiistettyyn eurooppalaiseen keskusteluun toteamalla, että ”Suomella on poliittinen valmius sotilaallisen yhteistyön lisäämiseen unionin piirissä”.

Vanhasen hallituksen virallinen liturgia perustuu siihen, ettei EU-politiikkamme peruslinja ole muuttunut. Asennetasolla muutos on kuitenkin ilmeinen. Sen seurauksena asemamme ei enää ole entinen. Suomi on kutistunut kokoaan selvästi merkittävämmästä tekijästä kokonsa, vai pitäisikö sanoa ”tasavallan mittaiseksi”. Nykyhallitus ei paina kaasua eikä jarrua. Jalka lepää laiskana kytkimellä. Suomi antaa nyt muiden tehdä päätökset puolestamme. Suomella on ”valmiutta” mutta ei määrätietoista omaa tahtoa.

Suomea kohtaan tunnetulla luottamuksella on merkitystä myös perustuslakisopimuksen kohtalon kannalta. Sopimuksen osalta otettu aikalisä päättyy Itävallan puheenjohtajuuskaudella. Suomesta tulee Euroopan unionin puheenjohtajamaa pian tällöin suoritettavan tilannearvioinnin jälkeen.

Ongelmana on, ettei hallitus tässä selonteossaan anna pienintäkään osviittaa siitä, miten se aikoo viedä perustuslakisopimusta eteenpäin. Kyse on kansallisesta kysymyksestä ja mahdollisesti koko Suomen EU-puheenjohtajuuskauden onnistumista aikanaan olennaisesti leimaavasta asiasta. Siksi hallituksen tulee pystyä hahmottelemaan vaihtoehtoisia etenemistapoja ja tehdä niistä selkoa myös eduskunnalle. Pääministerin tämänpäiväinen puhe oli tässä suhteessa hyvä, mutta varsin niukahko alku.

Perustuslakisopimus on välttämättömyys laajentuneen EU:n toimintakyvyn turvaamiseksi. Asialle on kuitenkin annettu sen todellista painoarvoa suurempi symbolinen merkitys. EU:n todelliset ongelmat ovat muualla kuin takkuilevassa perustuslakiprosessissa. Sopimuksen kaatuminen eräissä jäsenmaissa on oire EU:n ongelmista, ei niiden varsinainen lähde.

Perusongelma on, että Euroopan talous köhii pahasti. Lissabonin agendan tavoite tehdä Euroopasta maailman kilpailukykyisin alue uhkaa muodostua huonoksi vitsiksi. Talous ja työllisyys eivät kehity toivotulla tavalla. Lopputuloksena Eurooppa taantuu. Vahvat demokratiat eivät varmastikaan romahda, mutta uhka vähittäisestä taloudellisesta ja sosiaalisesta näivettymisestä on todellinen.

Iso-Britannian pääministeri Tony Blair puhui viisaita kesäkuussa esiintyessään Euroopan parlamentille. Hän sanoi: ”Sosiaalimallimme pitäisi vahvistaa kilpailukykyämme, auttaa kansalaisiamme pärjäämään globalisaation kanssa, auttaa heitä hyödyntämään sen mahdollisuudet ja välttämään siihen sisältyvät vaarat. Totta kai tarvitsemme sosiaalista Eurooppaa. Mutta sosiaalisen Euroopan on perustuttava työlle.”

Vastauksena ongelmiin ei voi olla sisäänpäin kääntyminen, protektionismi ja nationalismi, kuten eräissä EU-maissa tunnutaan ajattelevan. Vastauksena tulee olla osaaminen, kansainvälinen avautuminen ja uudistuminen kuten mm. Anne Brunilan globalisaatioraportissa hiljattain linjattiin. Eurooppalaistenkin hyvinvointi voi perustua vain työntekoon ja yrittämiseen.

Uudistumisen ja avautumisen keskipisteenä tulee olla toimivat sisämarkkinat. Kuten hyvin tiedämme, neljästä ns. perusvapaudesta sekä palvelujen että työvoiman todellinen vapaa liikkuvuus ovat vielä kaukana. Niiden pitää kuitenkin olla tavoite, ei uhka.

Viimeaikaisessa keskustelussa EU-alueen erilaisista sosiaalisista malleista koko Eurooppaa on yritetty puristaa samaan muottiin, vaikka se ei ole mahdollista eikä edes tarkoituksenmukaista. Euroopan talouskehityksen kannalta on olennaista näiden erilaisten hyvinvointimallien sovittaminen yhteisiin sisämarkkinoihin, ei koko sisämarkkinakehityksen jarruttaminen erilaisilla malleilla pelotellen. Unionin itälaajentumisen piti poistaa vanhoja vastakkainasetteluja, ei luoda uusia.

Erityisesti Ranskan kansanäänestystuloksen taustalla tuntuu olevan huoli siitä, että maailma muuttuu. Muutoksella pelottelu ei koskaan ole kuulunut onnistuneeseen johtajuuteen. Menestyjiä ovat kansojen joukossa olleet ne, jotka ottavat muutoksen vastaan uteliaina, luovina ja yhtenäisinä, ilman pelkoa. Talouden toimivuus on ainoa kestävä tie unionin uskottavuuden ja hyväksyttävyyden vahvistamiseksi kansalaisten keskuudessa. Suomella on avoimena ja rajoituksista suhteellisen vapaana taloutena paljon voitettavaa, kun sisämarkkinoiden toimintaa tehostetaan.

Sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen edellyttää palveludirektiivin hyväksymistä. Laajentumisen yhteydessä Suomessa työvoiman vapaalle liikkuvuudelle asetetut siirtymäsäännökset olivat selkeä virhe. On parempi, että työvoima liikkuu Suomeen kuin että työpaikat liikkuvat Suomesta pois. On myös selvää, että Suomeen tarvitaan tulevaisuudessa työperäistä maahanmuuttoa. Työvoiman vapaampi liikkuvuus Euroopassa loisi maanosaan lisää sen kovasti kaipaamaa dynamiikkaa. Ja tätä kautta talouskasvua ja työllisyyttä. Eli hyvinvointia.

Oikeaksi etenemistieksi on esitetty keskittymistä harvojen ja valittujen erilliskysymysten edistämiseen. Tässä yhteydessä on korostettu rahoituskehyksistä sopimisen tärkeyttä. Tämän erilaisia jakolinjoja unionissa aiheuttaneen kysymyksen poistuminen päiväjärjestyksestä on tärkeää ja auttaisi jäsenmaita löytämään yhteisen suunnan.

Euroopan talouskehityksen kannalta asialla on kuitenkin vain rajallinen merkitys. Mikään kansakunta ei koskaan ole vaurastunut budjetteja tekemällä. Budjetit ovat välttämättömyyksiä, mutta Euroopan todelliset ongelmat ovat edelleen rakenteellisia ja ratkaisut niihin jäsenmaiden tahdon varassa. Unionin selän taakse piiloutumisen on loputtava. Harvojen ja valittujen erilliskysymysten politiikka uhkaakin sivuuttaa ne asiat, joilla on todellista merkitystä.

Suomen on oltava aktiivinen ja määrätietoinen unionin jäsenmaa. Tämä linja on palvellut etujamme parhaiten niinä kymmenenä vuonna, jonka olemme olleet EU:n jäseniä. Suomen edellinen puheenjohtajuuskausi oli menestys vahvan johtajuuden, vision ja näkemyksen vuoksi.

Kokoomus kantaa luonnollisesti oman kortensa kekoon Suomen etujen valvonnassa. Tarjoamme hallitukselle yhteistyön kättä ja vahvoja eurooppalaisia yhteyksiämme mm. puheenjohtajuuskauden hoidossa. Kokoomus kantaa huolta siitä, ettei maallamme tällä hetkellä ole selkeää ja kokonaisvaltaista linjaa Eurooppa-politiikassa. Tämä selonteko ei poista tätä huolta, pikemminkin päinvastoin.