Puheet Yleistä

Välikysymyspuhe hallitusohjelman salaisesta liiteasiakirjasta

Arvoisa puhemies,

Opposition tekemät välikysymykset ovat luonteeltaan poliittisia asiakirjoja. Nyt käsittelyssä olevalla opposition ensimmäisellä välikysymyksellä on kuitenkin myös merkittävä perustuslaillinen ulottuvuus.
Hallitusohjelman eduskuntakeskustelu ei ole mikä tahansa poliittinen debatti. Itse asiassa kyse on yhdestä ainoista keskusteluista, johon maamme perustuslaki suoraan velvoittaa. Perustuslain 62 §:n mukaan ”Valtioneuvoston on viivytyksettä annettava ohjelmansa tiedonantona eduskunnalle”.

Perustuslaissa ei luonnollisestikaan ole määritelty mitä kaikkea hallituksen ohjelma sisältää. Perustuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 1/1998) todetaan kuitenkin olevan ”tärkeää, että eduskunnalla on mahdollisuus paitsi päättää pääministerin henkilöstä, myös keskustella valtioneuvoston toimintaa koskevista sisällöllisistä linjakysymyksistä hallituksen vaihdosten yhteydessä ja ilmaista tarvittaessa niihin kantansa”.

Jotta eduskunta voisi perustuslain perustelujen mukaan ”ilmaista kantansa” ohjelman linjakysymyksiin, sen tulee luonnollisesti saada tietoonsa kaikki hallitusohjelmaan kuuluva. On selvää, ettei hallitus voi kiertää näitä säännöksiä semanttisin temppuiluin. Se, että hallitus ei ole sisällyttänyt nyt kyseessä olevaa liiteasiakirjaa suoraan varsinaiseen ohjelmaansa, ei muuta muuksi sitä, että liiteasiakirja on olennainen osa hallitusohjelmaneuvotteluja ja siellä saavutettua poliittista sopimusta hallituksen linjasta. Lienee itsestään selvää, että juuri tämä poliittinen sopimus on se ”ohjelma”, jonka perustuslaki velvoittaa hallituksen esittämään eduskunnalle, kutsuipa hallitus itse poliittista sopimusta tai sen eri osia millä nimikkeellä tahansa.

Pääministeri Jäätteenmäki luetteli täällä välikysymysvastauksessaan koko joukon liiteasiakirjassa olevia lukuja ja niiden kohdistumista eri hallinnonaloille. Tämän lisäksi hän totesi, että ”kaikki nämä painotukset käyvät ilmi hallitusohjelman tekstistä”. Väite on vähintäänkin erikoinen. Minun nähdäkseni hallitusohjelmasta löytää ihan minkä tahansa painotuksen sieltä vain haluaa löytää – niin pitkä ja ympäripyöreä se on. Kokonaan toinen asia kuitenkin on, mitkä näistä painotuksista ovat sielunhoitoa ja silmänkääntötemppuja ja mitkä näistä painotuksista on tarkoitus ottaa tosissaan.

Hallitusohjelma antaa hyvän pohjan monille tupailloille, joissa voi hallitusohjelmaa siteeraten antaa ymmärtää hallituksen poistavan yhteiskunnasta kaikki vääryydet, murheet ja ongelmat. Rahaa on kuitenkin rajallisesti ja ainakin osa hallitusohjelman kauniista lauseista edellyttää toteutuakseen siihen suunnattuja varoja. Haluttiinpa tai ei, vasta luvut antavat hallitusohjelman niin sanotuille painotuksille sisällön.

Tosiasia on, että vasta liiteasiakirjan julkistaminen on edes summittaisesti näyttänyt mitä ihan oikeasti on tarkoitus tehdä. Tässä mielessä liiteasiakirja on olennainen osa hallitusohjelmaa – sitä ohjelmaa, jonka perustuslaki velvoittaa tuotavan eduskunnalle käsittelyyn.

Arvoisa puhemies,

Pääministeri Jäätteenmäki todisteli täällä eilisessä puheessaan, että kyseessä oleva asiakirja ei hallituksen näkökulmasta ollut hallitusohjelman liite, vaan ainoastaan kehysneuvotteluja ohjaava työpaperi. Samaisessa puheessaan pääministeri kuitenkin totesi, että hallitusohjelmaneuvottelujen ”työryhmät ottivat huomioon laskelman kirjoittaessaan hallitusohjelmaa”. Tämä viittaa selkeästi siihen, että kyseinen laskelma itse asiassa oli niin tärkeä paperi, että se suorastaan ohjasti itse hallitusohjelman kirjoittamista. Jo aiemmin siteerattu lausuma, jonka mukaan kaikki laskelman painotukset käyvät ilmi hallitusohjelman tekstistä tukee myös tulkintaa, jonka mukaan kyseinen laskelma itse asiassa oli hallitusohjelman tekstejäkin tärkeämpi asiapaperi.

Jos ja kun – pääministerin sanoin – kyseinen laskelma valmisteltiin hallitusneuvottelujen taloustyöryhmässä ja muut työryhmät ottivat sen huomioon tekstejä kirjoittaessaan, ainoa tulkinta näiden kahden paperin välisestä suhteesta on se, että ensin laadittu talouslaskelma oli se pohja, jonka perusteella itse tekstejä sorvattiin. Kaikki tämä on loogista. On varmasti ollut järkevää ensin päättää menotalouden liikkumavarasta ja käydä poliittinen vääntö sen jakamisesta eri hallinnonaloille ja vasta tämän jälkeen muokata tekstiosio vastaamaan tätä voimavaroihin liittyvää todellisuutta. Ainoa mikä näin ajateltuna ei ole loogista, on pääministerin kyseiselle laskelmalle antama status. Itse asiassa vielä epäloogisempaa on se, että pääministerin paperille antama status tuntuu vaihtelevan sen mukaan, mihin väitteeseen hän milloinkin vastaa.

Arvoisa puhemies,

Täällä keskustelussa on kritisoitu sitä, että liiteasiakirjassa määritellyt varat eivät riitä kaikkien hallitusohjelmassa annettujen kauniiden lupausten toteuttamiseen. Johdonmukainen johtopäätös tästä on, että rahaa tulisi saada lisää. Itse olen eri mieltä. Itse asiassa olen täysin eri mieltä.

Suomen talouden lähiajan näkymät ovat huonot. Kasvu tullee olemaan vaatimatonta, työllisyysaste tuskin lähivuosina juurikaan nousee, kuntatalous tulee jatkumaan alijäämäisenä ja ikääntymiseen liittyvät menopaineet tulevat joka tapauksessa kasvamaan vain muutaman ongelman mainitakseni. Maassa onkin jatkossa ja lähitulevaisuudessa aivan erityisen suurella syyllä harjoitettava vastuullista ja pidättäytyvää budjettipolitiikkaa. Hallitusohjelman ja liiteasiakirjan välistä kuilua ei tämän takia saa kuroa umpeen menoja paisuttamalla, vaan se tulee tehdä tavoitteista tinkimällä.