Puheet Yleistä

Uponor 90-vuotisjuhla, Lahti

Hyvä juhlaväki,

kun tänne maakuntiin tulee, lienee turvallista aloittaa suomalaisella kansanviisaudella:

Joka mies o vuovve kauppijoan, harva viittä vuotta. (Sakkola, Karjalan Kannas)

Kun yritys tulee 90 vuoden ikään, voidaan puhua jo poikkeuksellisesta kauppamiehestä, ainakin Suomen mittakaavassa. Uponorin ja sen edeltäjien tapauksessa ei liene liioiteltua sanoa, että yritys on historiansa aikana elänyt suomalaisten arjen hermolla, samalla jakaen nuoren kansakuntamme myrskyt ja tyvenet.

(Kokoomuslaisena ministerinä en voi tässä olla mainitsematta, että myös Kokoomus täyttää tänä vuonna samat 90 vuotta.)

Uponor edeltäjineen herättää suomalaisissa monenlaisia mielleyhtymiä; monet varttuneemmasta väestä muistavat Upon liedet ja pesukoneet, jotka onnellistivat suomalaiset perheenäidit, Asko taas symboloi kansalaisten vapaa-ajan lisääntymistä ja elintason nousua. Harva sen sijaan tietää, että Uponor on tänä päivänä yksi kansainvälisimmistä suomalaisista yrityksistä. Tämä kuvastaa markkinoiden globalisoitumista ja suomalaisen yrityselämän avautumista ulkomaille.

Askon ja Upon historia sisältää tähän päivään asti runsaasti tarkkanäköisyyttä, luovuutta ja peräänantamattomuutta, hyveitä, jotka ovat menestymisen edellytyksiä myös tämän päivän liiketoiminnassa. Kiinteistö- ja rakennusala on suomalaisessa kehitys- ja innovaatiotoiminnassa ollut viime vuosikymmenet luvattoman passiivinen, mikä on myös heijastunut mm. alan kansaiväliseen kilpailukykyyn ja rakennustuotannon monotonisuuteen. Nyt vahvoja merkkejä alan aktivoitumisesta on nähtävissä, mikä näkyy alan oman tutkimus- ja kehitystoiminnan lisääntymisenä. Rohkaisevaa on myös alan koulutuksen vetovoiman merkittävä kasvu nuorten keskuudessa.

Edellytyksenä kiinteistö- ja rakennusalan kehittymiselle ovat ennakkoluulottomat edelläkävijäyritykset, jotka paitsi kehittävät omaa tuotettaan ja liiketoimintaansa, osallistuvat myös aktiivisesti alan keskinäiseen yhteistyöhön ja koko sektorin kehittämiseen. On ilahduttavaa huomata, että Uponor on asettunut tähän joukkoon.

Yhteiskunnallisiin murroskausiin liittyy aina haasteita ja mahdollisuuksia. Uponorin juuret ja kasvukaudet ajoittuvat maamme historian tärkeisiin taitekohtiin. Rohkenen väittää, että myös tällä hetkellä elämme Suomessa merkittävää yhteiskunnallista murroskautta. Ympäristöministeriön näkökulmasta lähitulevaisuuteen liittyykin useita yhteiskunnallisia haasteita, jotka Uponorin kaltaisten yritysten näkökulmasta ilmenevät merkittävinä mahdollisuuksina. Näitä ovat ilmasto- ja energiatavoitteiden korostuminen, rakennuskannan korjaustarpeen voimakas lisääntyminen, asukkaiden tarpeiden erilaistuminen sekä väestön ikääntyminen.

Ilmastonmuutoksen hillintä ja muutokseen sopeutuminen ovat tämän hetken suurin yhteiskunnallinen tilaus kiinteistö- ja rakennusalan toimijoille. Rakennusten osuus koko Suomen energiankäytöstä on noin 40 prosenttia ja kasvihuonepäästöistä noin 30 prosenttia. Säästöpotentiaalia on siis melkoisesti. Ja tarvetta. Olemme suurten haasteiden edessä – haasteiden, jotka koskevat meidän kaikkien koteja.

Suomessa on noin 2,7 miljoonaa asuntoa. Vuosittain rakennamme noin 30 000 uutta asuntoa. Uusiutuminen on siis varsin hidasta. Siksi on luonnollista, että olemassa oleva rakennuskanta on ilmastotalkoiden kannalta merkittävämmässä roolissa kuin uudisrakennukset, varsinkin kun uusien talojen energiatehokkuutta on kohtuullisen helppo säädellä normeja tiukentamalla. Ilmastonmuutos ei pääty vuonna 2020 eikä edes vuonna 2050. Rakennuksiakaan ei tehdä muutaman, vaan säännönmukaisesti 50 – 100 vuoden tarpeisiin. Jokainen askel, jonka nyt jätämme tekemättä, seuraa meitä siis pitkään.

Uudisrakennusten energiatehokkuusvaatimukset tulevat tiukentumaan merkittävästi v. 2010 ja todennäköisesti 2012 vaatimuksia tullaan asettamaan myös energian tuotantotavalle. Kiinteistö- ja rakennusala onkin kiitettävästi herännyt ilmastokysymysten pohdintaan, ja alan kehitystoiminta on myös aktivoitunut. Matalaenergiarakentamisen ohella puhutaankin jo yleisesti passiivi- ja nollaenergiataloista. Tarvetta tuotevalikoiman laajentamiselle ympäristöominaisuuksien osalla kuitenkin vielä riittää. Tärkeintä on päästä sanoista tekoihin.

Maamme rakennuskantaa odottaa ensi vuosikymmenellä ennennäkemätön korjauskausi, kun 1960-80-luvun kerrostalot tulevat korjausikään. Painopisteen korjaamisessa muodostavat linjasaneeraukset ja julkisivukorjaukset. Edellä mainitut ilmastotavoitteet kuitenkin edellyttävät, että energiatehokkuuden parantaminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen kytketään osaksi jokaista tulevaa korjaushanketta. Tämä tarkoittaa sitä, että samalla kun taloyhtiö korjauttaa säiden kaltoin kohteleman julkisivun, se myös mahdollisuuksien mukaan huolehtii julkisivun tai ikkunoiden lämmöneristyskyvyn parantamisesta; tai, kun putkiremonttiin ryhdytään, ainakin selvitetään mahdollisuudet ilmanvaihdon lämmön talteenottoon tai uusiutuvan energian käyttöön. Elinkaaritaloudellisuus tulee tässä yhteydessä entisestään korostumaan, sillä on helppo ennustaa, että energian hinta ei tulevaisuudessa merkittävästi ainakaan laske.

Tämä kaikki edellyttää, että kiinteistöjen ylläpidossa ja kehittämisessä päästään entistä suunnitelmallisempaan toimintatapaan. Kesällä 2007 valmistuneessa korjausrakentamisen strategiassa ja siihen liittyvässä eilisessä valtioneuvoston periaatepäätöksessä korostuu tarve kiinteistön pitkäjänteiselle kehittämissuunnitelmalle, eräänlaiselle kiinteistökohtaiselle strategialle. Siinä kiinteistönomistajat tai osakkaat yhdessä omien tarpeittensa ja rakennuksen kunnon ja ominaisuuksien pohjalta määrittelevät, miten kiinteistöä jatkossa ylläpidetään ja kehitetään. Tähän tulee kytkeä jo olemassa olevat, käyttökelpoiset kiinteistönpidon välineet, mm huoltokirja. Ympäristöministeriö tekeekin omalta osaltaan voitavansa, että työkalut maamme rakennuskannan kunnossapitoon ja kehittämiseen ovat toimivia. Päävastuu talkoissa on toki kiinteistöjen omistajilla.

Asukas- ja käyttäjälähtöisyys on muutoinkin rakentamisessa ja asumisessa voimakkaasti korostumassa. Keväällä julkistetussa VTT:n tutkimuksessa todettiin, että kolme neljäsosaa asuntotuotannon laadun kehittymisestä kohdistui asumisviihtyisyyttä lisäävän laadun parantamiseen. Vaikka asukkaiden ja käyttäjien vaikutusmahdollisuudet maankäytön ja rakentamisen prosesseissa ovatkin lisääntyneet, tehtävää tällä saralla vielä riittää. Jatkossa mm. asunnoista ja rakennuksista tarvitaan nykyistä selvästi käyttäjälähtöisempää tietoa. Tätä tarjoaisi esimerkiksi asunnon tuoteseloste, jonka avulla asukkaiden on mahdollista vertailla tarjolla olevien asuntovaihtoehtojen ominaisuuksia, mm. energiatehokkuutta tai esteettömyyttä.

Mikä on sitten rakennustuoteteollisuuden rooli tässä kaikessa? Alan yritysten tehtävänä on huolehtia, että käyttäjälähtöisiä, toimivia, kestäviä ja kustannustehokkaita ratkaisuja tuleviin haasteisiin on tarjolla. Esimerkiksi mitä korkeammalle energiatehokkuustavoitteet asetetaan, sitä tärkeämmäksi muodostuu kokonaisvaltaisten, integroitujen ratkaisujen tarjolla olo. Tässä yhteydessä taloteknisten järjestelmien rooli tulee korostumaan, paitsi ympäristönäkökulmasta, myös käyttäjän yksilöllisten vaatimusten huomioon ottamisessa. Ainakin Uponorin internet-sivuja selatessa voi todeta, että yrityksessä käyttäjää ei väheksytä.

Hyvät ystävät,

viimeisimpänä, mutta kaikkea muuta kuin vähäisimpänä yhteiskunnallisena haasteena nostan esiin maamme väestön ikääntymisen. Kun tällä hetkellä suomalaisista runsas 15 % on yli 65-vuotiaita, vuonna 2030 heitä on jo neljäsosa. Tämä raju demografinen muutos tulee heijastumaan koko yhteiskuntaan, myös asumiseen ja rakentamiseen. Ikääntyneiden kotona asuminen, asumisen turvallisuus ja terveellisyys sekä työpaikkojen viihtyisyys ovat kaikki tekijöitä, jotka omalta osaltaan vaimentavat muutoksen rajuutta.

Suomi siis ikääntyy, ja suurena kansallisena haasteena on pitää työntekijät työelämässä mahdollisimman pitkään. Uponorin 90 vuoden ikä osoittaa, että ikääntynytkin voi säilyä aktiivisena ja toimintakykyisenä. Toivotankin virkeälle vanhukselle vielä pitkää, menestyksekästä työuraa.