Blogi

Typpipäätöstä pohdittava erittäin tarkasti

Suomelle elintärkeä vientiteollisuus on kovassa paikassa. Taloudellinen suhdanne on vaikea, uudet tilaukset ovat tiukassa. Samalla joudumme kamppailemaan kansallisen kustannuskilpailukyvyn kanssa. Asiaa ei yhtään helpota vuonna 2015 voimaantuleva rikkidirektiivi. Useiden arvioiden mukaan vientiteollisuudelle on luvassa satojen miljoonien kustannuspaineet jo ennestään hankalassa tilanteessa.

Hallitus on etsinyt pitkään ja aktiivisesti keinoja kustannuspaineiden helpottamiseksi. Puoliväliriihessä saatiin jo vastaantuloja esimerkiksi tulevan windfall-veron olennaisella helpottamisella. Rikkidirektiivin kompensointiin palataan vuonna 2015, kun nähdään sen todelliset kustannukset.

Nyt soppaan on tulossa yksi muuttuja lisää – Itämeren typpipäästöjä rajoittava asetus. Suomi pohtii nyt uudestaan kantaansa asiaan. On sinänsä selvää, että rikkidirektiivin ja typpiasetuksen tausta-ajatus on oikea. Itämeren tila huolettaa ja rehevöityminen lisääntyy. Silti rajoituksia voi pohtia vihreän useammalla eri sävyllä, ei mustavalkoisesti. Kansainvälisen arvion mukaan laivaliikenteen osuus Itämeren typpipäästöistä on vain 1,25 prosenttia.

Typpipäästöjen rajoittaminen on viranomaisarvioiden mukaan tuomassa alkuun laivoille vajaan 20 miljoonan euron kustannuspaineen ja myöhemmin 60–70 miljoonan euron rasituksen. Kyse ei ole rikkidirektiivin kokoisesta asiasta, mutta silti jokainen kustannuslisä äärimmäisen herkässä taloustilanteessa on vakava paikka yrityksille. Viesti on syytä ottaa vakavasti – kyse on suomalaisen työn tulevaisuudesta. Myös ympäristön viesti pitää ottaa vakavasti. Ja näitä pitää nyt punnita yhdessä kylmähermoisesti, ilman tunteenomaista paasausta.

Kyse on ennen kaikkea kokonaisuudesta. On vastuutonta vähätellä suomalaisen vientiteollisuuden kustannustaakkaa ja hintakilpailukykyä. Siksi Suomella on nyt mahdollisuus pitää typpirajoitusten siirtymäpäätös itsellään EU:n yhteisen päätöksen sijaan ja katsoa siirtymäajankohta rauhassa.

Ympäristö- ja talouskysymysten moniulotteista yhteyttä pohdittaessa on hyvä mieltää, että päästöt vähenevät varmasti pysyvästi, jos laivaliikenne Itämerellä hiljenee viennin hidastuessa. Tämä saadaan kyllä aikaan teollisuuden kustannustaakan holtittomalla kasvattamisella. Ehkä nyt pieni maltti olisi paikallaan.

Järkivihreys ei ole lainkaan hullumpi vihreän sävy.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *