Uutiset Yleistä

Työvoiman siirtymäajoista luovuttava välittömästi

Euroopan Unioni laajentui 10 uudella jäsenmaalla 1.5.2004. Kullakin ns. vanhalla jäsenmaalla oli tuolloin mahdollisuus asettaa korkeintaan seitsemän vuoden siirtymäaika uusista jäsenvaltioista tulevan työvoiman vapaalle pääsylle omille työmarkkinoilleen. Suomen eduskunta päätti äänestyksen jälkeen kahden vuoden siirtymäajasta. Siirtymäaikoja vaati erityisesti ammattiyhdistysliike. Vain harva kansanedustaja uskaltautuikin äänestämään niitä vastaan.

Samaan aikaan Ruotsin eduskunta kaatoi sikäläisen hallituksen esityksen siirtymäsäännöksistä. Laajentumisesta on nyt kulunut puoli vuotta. Tänään tiedämme, että lain avulla ei ole ehkäisty virolaisen työvoiman kasvua Suomessa, vaan ainoastaan luotu Suomeen markkinat virolaisille työnvuokrausyrityksille. On käynyt, kuten lakia tehdessä varoiteltiin.

Virolaisen työvoiman suoran palkkauksen estäminen, mutta samanaikaisesti vuokratun työvoiman salliminen on johtanut tilanteeseen, jossa virolaista työvoimaa voidaan tosiasiallisesti palkata, mutta työehtoja on äärimmäisen vaikea valvoa.

Lähetetylle työntekijälle voidaan maksaa palkkaa Viron lakien mukaan, mikä vääristää jyrkästi kilpailua.

Kun virolaisen keskipalkka on 428 euroa kuussa ja suomalaisen 2300 euroa, erotus mahdollistaa epäterveen kilpailun. Väliin jäävä summa on jaettavissa työn teettäjän, Suomeen tulevan työntekijän ja välittäjän kesken.

Virosta hankitun vuokratyövoiman ja suomalaisen palkkaamisen välinen kustannusero kasvaa entisestään, kun otetaan huomioon työn sivukulut. Vaikka sosiaalivakuutusmaksuprosentit ovat Virossa Suomea korkeammat, ne maksetaan huomattavasti alhaisemmasta palkasta. Eroja on myös sosiaaliturvan kattavuudessa.

Virossa ei esimerkiksi ole lakisääteistä tapaturmavakuutusta, joka Suomessa on keskimäärin 1,1 % (rakennusalalla 3,9 – 5,8 %) palkasta. Sivukuluja kierretään myös maksamalla osa palkasta pimeästi.

Suomalaisten työvoimaviranomaisten on äärimmäisen vaikea valvoa Virosta lähetettyjen työntekijöiden työetuja. Varsinkin silloin, kun työnvuokraus tapahtuu virolaisten yritysten toimesta, on mahdotonta valvoa myös sitä, mikä osuus palkasta lopulta jää työntekijälle.

On täysin mahdollista, että välittäjä ottaa epäviralliset kymmenyksensä, kun työntekijä palaa kotimaahansa.

Valtaosa virolaisista tulee Suomeen työhön kausiluontoisesti rakennus-, kuljetus- tai maatalousalalle.

Siirtymä-aikoja uusien jäsenmaiden työntekijöille vaati erityisesti SAK. Onkin melkoinen paradoksi, että käytäntö on johtanut siihen, että nimenomaan SAK:n jäsenistön toimialoilla joudutaan kilpailemaan Suomen työmarkkinoilla epätervein ehdoin virolaisen vuokratyövoiman kanssa.

On myös hyvä huomata, ettei virolaista työvoimaa palkata vain alhaisten työvoimakustannusten takia. Maassamme on jo nyt joukko ammatteja, joihin on vaikea saada riittävästi kyvykästä työvoimaa.

Esimerkiksi rakennusalalla osaavista ammattimiehistä on ainakin ajoittaista pulaa. Kaikki rakennusalan virolaiset eivät olekaan vuokratyöläisiä.

Osa on saanut Suomesta työluvan, koska paikallinen työvoimatoimisto on katsonut, että kyseiseen tehtävään ei ole saatavissa suomalaista työvoimaa. Viron EU-jäsenyyden aikana virolaisille onkin kuukausittain myönnetty noin 200 työlupaa.

Jos siirtymäsäännökset pysyvät voimassa Suomessa suunnitellun kahden vuoden ajan, on todennäköistä, että virolaiset työnvuokrausyhtiöt saavat markkinoilla sellaisen jalansijan, jolla on merkitystä vielä siirtymäsäännöksen poistumisen jälkeenkin.

Vaikutus olisi luonnollisesti vielä dramaattisempi, jos siirtymäsäännösaikaa EU-säännösten mahdollistamalla ja poliittisen vasemmiston esillä pitämällä tavalla vielä pidennettäisiin.

Virolainen työvoima ei ole suomalaisille uhka, vaan pikemminkin tarpeellinen työvoimareservi.

Todellinen uhka sen sijaan on se, että virolainen työvoima tulee Suomen työmarkkinoille työnvuokrauksen kautta hallitsemattomasti ja epäterveen kilpailun mahdollisuutta hyödyntäen.

Sen estäminen on sekä suomalaisen työntekijän että työnantajan etu. Säädetyistä siirtymäsäännöksistä tulisikin mitä pikimmin luopua.

Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Vammala

Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
Helsinki