Puheet

Teollisuuspoliittisen ohjelman julkaisu, Helsinki

Olen kutsunut tämän tiedotustilaisuuden koolle julkistaaksemme ministeriössämme valmisteilla olleen linjauksen, jonka tarkoituksena on pyrkiä varmistamaan, että Suomessa toimii jatkossakin monipuolista, globaaleja markkinoita ymmärtävää ja jatkuvasti uudistuvaa korkeaa jalostusarvoa tuottavaa teollisuutta.

On hyvä mieltää, ettei teollisuuden tai minkään muun alan kehitystä ratkaista yhdellä ohjelmalla. Tai edes parilla. Me olemme julkistaneet reilu vuosi sitten elinkeinopoliittisen linjauksen. Samoin talvella kokoonnuimme keskeisten teollisuuden vaikuttajien kanssa Selkärankaseminaariin. Näistä tilaisuuksista ja aiemmista töistä olemme pystyneet ammentamaan näkemyksiä ja ehdotuksia mukaan nyt julkaistavaan ohjelmaan. Tässä laajuudessa teollisuuden nykytilaa ja kehitystä ei ole tarkasteltu. On annettava arvo tälle isolle kuvalle.

Talouskasvumme resepti on nyt hukassa ja haluamme olla sen etsimisessä mukana. Hyvin yleisestihän jalostusarvo tarkoittaa BKT-tasolla myyntihinnan ja ostohinnan erotusta. Hyvä kauppamies ostaa eurolla ja myy kahdella. Teollisuudessa pätee soveltaen sama.

Olemme halunneet tässä keskittyä ainoastaan valmistavaan teollisuuteen. Vaikka taloutemme on jo nyt hyvin palveluvaltainen, olemme tässä tarkastelussa sulkeneet palvelutoimialat lähtökohtaisesti tarkastelun ulkopuolelle. Palvelutalouden uusien mahdollisuuksien tarkastelu on meillä ministeriössä parhaillaan kuitenkin työn alla. Samalla pitää muistaa, että teollisuuden oma toiminta on nopeasti palveluvaltaistunut, palvelujen osuus teollisuusyritysten liiketoiminnasta on tasolla 30–40% liikevaihdosta. Teollisuus on myös merkittävä palveluiden ostaja (Suomessa 8,4 miljardia euroa vuodessa). Esimerkiksi insinööripalvelut avaavat mahdollisuuksia teollisille toimituksille ja teolliset toimitukset palveluviennille. Kyse on koko talouden kilpailukyvystä ja menestyksestä.

Emme kuvittele, että ministeriössä on kaikki viisaus tässä vaikeassa asiassa. Olemme kuitenkin tukeutuneet laajasti hyviin asiantuntijoihin ja pyrkineet luomaan osaltamme näkemystä siitä, mitä voisimme Suomessa tällä saralla vielä yhdessä tehdä. Lähtökohtamme on, että yritykset synnyttävät viime kädessä onnistumiset. Meillä poliitikoilla ja julkisella vallalla on kuitenkin oma tärkeä roolimme. Tällä linjauksella tahdomme ennen kaikkea herättää vuoropuhelua teollisuuden ja elinkeinoelämän kanssa vision mukaisen tavoitetilan edistämisestä.

—–

Linjauksessa on kolme osaa. Ensimmäisessä pyritään tavoittamaan keskeisimmät teollisuuden globaalit trendit. Toisessa osassa tarkastellaan suomalaista teollisuutta tänä päivänä pyrkien samalla ymmärtämään mistä olemme tulleet. Kolmannessa osassa tarkastellaan suomalaisen teollisuuden uudistumisen lähtökohtia.

Kun tavoitteeksi asetetaan vision mukaisesti jalostusarvon kasvu, nousee keskeiseksi teollisuuden uudistuminen. Teollisuuden kasvuhakuinen uudistuminen edellyttää muutoksia joita kutsumme tässä raportissa siirtymiksi. Tarkastelen niitä hetken kuluttua vähän tarkemmin lyhyesti ja osastopäällikkö Petri Peltonen omassa puheenvuorossaan vielä lisää. Näiden siirtymien toteuttamisessa avaintoimijoita ovat yritykset ja niiden toimiva johto ja omistajat. Julkiset toimijat luovat edellytyksiä ja paikkaavat markkinapuutteita.

Samalla kysyn mm. sitä, olisiko meidän kansakuntana pyrittävä tekemään politiikassamme myös tietoisia painopistevalintoja, vai tulisiko tyytyä siihen, että politiikka on pelkästään horisontaalista, painopisteistä täysin vapaata. Toisaalta, jos painopistevalintoja tehdään, mitä se käytännössä tarkoittaisi?

—–

Maailma muuttuu. Olemme esimerkiksi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana todistaneet kehitystä, joka on jälkikäteen tarkastellen oikeastaan aika mykistävää. Taisin lähettää ensimmäisen sähköpostiviestini reilut parikymmentä vuotta sitten. Kokonainen uusi teknologinen vallankumous on tapahtunut ICT-teknologioiden mahdollistamana. Siltikin digitalisaatio on vasta lapsenkengissään eikä sähköistyminenkään ole maailmassa saavuttanut vielä kaikkia. Maailmantalouteen on tullut noin miljardi uutta toimijaa Aasian kytkeydyttyä aiempaa intensiivisemmin kansainväliseen vaihdantaan. Samalla globaali työnjako on syventynyt. Kommunikaatio- ja kuljetuskustannusten laskiessa monikansalliset yritykset kykenevät hajauttamaan toimintojaan jopa tehtävätasolla eri maihin. Nousevien talouksien hintataso poikkeaa omastamme vaikka koulutusaste-erot asteittain tasoittuvat. Kysynnän ja tarjonnan kohtaannossa tapahtuu paljon muutoksia!

Kaikki tämä vaikuttaa teollisten yritysten ja kansakuntien kilpailukykytekijöihin. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus toimii aivan erilaisten kilpailukykytekijöiden mukaan kuin vaikkapa autoteollisuus tai innovaatiointensiivinen elektroniikkateollisuus. Rakennemuutos on jatkossakin väistämätöntä. Olemme pyrkineet ymmärtämään erilaisten teollisten toimialojen toisistaan poikkeavia kilpailukykytekijöitä kyetäksemme hahmottamaan Suomen teollisia mahdollisuuksia.

Teollisuuden ja palveluiden suhde on myös asteittain muuttunut. Valmistus on tärkeä osa arvoketjua, mutta pelkästään sen varaan rakentamalla ei enää pärjätä. Arvoketjujen muut osat ovat myös tärkeitä. Yhä tärkeämpää on toimitus- ja arvoketjujen osien koordinaation osaaminen. Se, joka näitä ketjuja hallitsee, on vahvoilla!

Vain ymmärtämällä globaalin muutoksen suuntauksia, voi tarkastella omia vahvuuksia ja heikkouksia. Suomella on tässä muutoksessa selviä vahvuuksia, mutta toisaalta analyysi paljastaa, että emme voi kasvattaa jalostusarvoa kaikissa teollisissa segmenteissä.

—–

Suomen erityinen ongelma on viimeisten vuosien aikana tapahtunut teollisen jalostusarvon lasku. Vuonna 2007 teollisuuden jalostusarvo oli noin 36 miljardia euroa. Vuonna 2012 se oli pudonnut noin 23 miljardiin. Tuoreempia jalostusarvotietoja ei ole saatavissa, mutta teollisuustuotanto on jatkanut laskuaan vuonna 2013 ja tämän vuoden alussa. Meidän olisi löydettävä muuttuvassa maailmassa teollisen toiminnan jalostusarvon resepti uudelleen. Tällä olisi positiivisia kerrannaisvaikutuksia myös muuhun talouteen.

Pitkälti heikkoa tilannetta selittää Nokia-yhtiön aiempi huikea menestys. Elektroniikkateollisuuden toimialalla syntyi kyseisenä vuonna 2007 jalostusarvoa noin 9 miljardia euroa. Kun tuo määrä hiipui liki nollaan, on selvää, että se näkyy kokonaisuudessa. Mutta laskua on tapahtunut myös muilla teollisuuden toimialoilla.

Samalla tuo Nokian esimerkki opettaa meille globaalitalouden muutoksen konkreettisesti. Perinteinen tavaravienti ei ole enää samassa asemassa kuin se oli ennen. Kun Nokia vuonna 2007 tahkosi suomaisille yhdeksän miljardin edestä jalostusarvoa, eli neljänneksen koko teollisesta jalostusarvosta, ei kyseessä ollut enää kaikin osin perinteinen tavaravienti Suomesta maailmalle. Vaikka matkapuhelimia valmistettiin esimerkiksi Kiinassa ja myytiin USA:ssa, iso siivu myyntihinnasta kanavoitui Suomeen. Nokia oli kansainvälisen verkostotalouden profit center. Pääkonttorimaahan kanavoitui arvoa globaalista liiketoiminnasta vaikka itse valmistus oli suurelta osin siirtynyt muualle.

Nokian esimerkki herättää pohtimaan vaikeaa kysymystä valmistuksen liikkuvuudesta. Pelkonahan on usein esitetty, että valmistuksen myötä häipyvät samalla muutkin toiminnot kuten tuotekehitys. Kysymykseen ei ole helppoa vastausta. Globaalissa kilpailussa kaikki keinot käytetään ja suomalaistenkin yritysten on osattava kilpailussa menestyäkseen optimoida toimintojensa sijaintia. Kansantaloutena toivomme saavamme osamme niin palkkojen kuin yritysten voittojenkin muodossa. Vain voitto-osuudet mahdollistavat uudistumisen jatkossakin.

—–

On aina helppo vedota menneeseen kulta-aikaan. Menneisyydestä voi ja tulee oppia. Mutta uutta menestystä ei voi rakentaa vanhaa kopioimalla.

Sen sijaan, että saisimme yhden talouden veturin, me tarvitsemme muutamilta kärkialoilta paljon keskisuuria teollisia vetureita. Emme välttämättä pysty kilpailemaan massatuotannossa, mutta sen sijaan korkean osaamisen ja teollisen tuotannon yhdistäminen pystyy aivan varmasti takaamaan Suomelle myös teollisia ja tuotannollisia yksityisen sektorin työpaikkoja.

Meillä saattaa olla myös systeemivirhe ajattelussa. Usein ajattelemme, mitä voisimme tarjota tai että mitä osaamme. Sen sijaan ajatus pitäisi kääntää siihen, missä maailmalla on kysyntää. Globaalit megatrendit, kuten kaupungistuminen, ilmastonmuutos, ikääntyminen ja vahva digitalisoituminen ovat suuria liiketoiminta-alueita. Ja ne ovat muuten samalla alueita, mihin Suomella ja suomalaisella teollisuudella on kaikkiin mahdollisuus tarjota ratkaisuja.

Olen edelleen sitä mieltä, että valtion tärkein tehtävä on taata teollisuudelle ja elinkeinoelämälle kilpailukykyiset toimintaedellytykset. Tämä tarkoittaa elämäntapaa, jossa jatkuvasti huolehditaan siitä, että Suomi on yrityksille houkutteleva paikka investoida ja harjoittaa yritystoimintaa. Olemme tällä hallituskaudella tehneet lukuisia päätöksiä, jotka tavoittelevat juuri tätä tavoitetta. Tätä työtä on jatkettava, sen on oltava elämäntapa. Vuoropuhelulla haemme niitä kohteita, joissa toimintaedellytyksiä on parannettava.

Suomen tie ei ole palata valtiojohtoiseen teollisuuspolitiikkaan. Kuten viime aikojen uutisoinnissa on saatettu havaita vaikka telakkarintamalla, valtion on oltava aktiivinen. Jos yksityistä ja teollista kiinnostusta löytyy, myös valtion on kartoitettava omat mahdollisuutensa. Sen sijaan yksityisyrittäjäksi valtion teollisuuspolitiikka ei muutu.

Tässä linjauksessa yritämme kuitenkin tarkastella teollisuuden toiminnan mahdollisuuksia Suomessa myös asioissa, joissa päävastuu on viime kädessä yrityksillä itsellään, mutta joissa julkisella vallalla on käytössään omat keinonsa tutkimuksen, koulutuksen ja innovaatiotoiminnan muodossa. Kun näin on, ymmärrämme hyvin astuvamme alueelle, jossa vuoropuhelulla on merkittävä sija. Ollaan ns. yhteisellä tontilla, jossa kansakunnan edun nimissä on syytä tavoitella yhteistä säveltä.

Kun tarkastellaan Suomen mahdollisuuksia kansainvälisessä työnjaossa, joudumme ottamaan tarkasteltavaksi Suomen luontaiset vahvuudet ja heikkoudet. Vahvuuksiamme ovat mm. koulutettu osaava väestö, aiemmat onnistumiset innovaatiotoiminnassa, luontaiset raaka-ainevaramme jne. Heikkouksinamme voisimme luetella mm. suhteellisen syrjäisen sijainnin kaukana suurista markkina-alueista, globaalisti tarkastellen korkean työn hinnan ja kustannustason jne.

Näistä lähtökohdista seuraa se, että meidän on siis valittava osaamiseen ja raaka-aineresursseihimme painottuva linja. Metsäraaka-aineen jalostusarvon nostaminen on tiettyyn rajaan asti mahdollista. Jalostusarvon kasvattaminen osaamiseen perustuvassa taloudessa onnistuu kuitenkin vain jatkuvasti uudistumalla. Tämä seikka korostaa innovaatiovaltaisten teollisten toimialojen merkitystä.

—–

Mitä nuo mainitut siirtymät sitten ovat?

Kasvaakseen Suomen tulisi näkemyksemme mukaan jatkossa kyetä pyrkiä ratkomaan aiempaa selvemmin sellaisia globaaleja haasteita ja ongelmia, joita vain harvat kykenevät ratkomaan. Tässä paikallaan pysyminen edellyttää tietyllä tavalla jatkuvaa juoksua. Suomen kaltainen maa ei voi tuudittautua siihen, että pärjäämme samalla reseptillä jatkuvasti. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta juuri tästä teollisuuden uudistumisessa on perimmältään kysymys. Nokia onnistui tässä hyvin mutta tarvitsemme muitakin. Ja kun asia on vaikea, haluamme haastaa tähän työhön yhteiskuntaa laajemmin.

Edellisestä seuraa se, että Suomen on huolehdittava teollisesta innovaatiorahoituksestaan. Innovaatiorahoituksemme on suhteellisen korkea kansainvälisesti tarkastellen, mutta se kohdistuu loppujen lopuksi aika yksipuolisesti ICT-sektoriin. Esimerkiksi Tekesin panostuksista merkittävä osa menee pieniin softa-yrityksiin, jotka luokitellaan palveluyrityksiksi. Otetta tulisi laajentaa. ICT:n hyödyntämistä on vauhditettava. Tarvitsemme strategisempaa otetta, tavoitteena läpimurtoinnovaatiot. Meillä on hyviä esimerkkejä vaikkapa koneteollisuuden alalta, mutta otetta tulisi saada laajennettua.

Suomalaisten vahvuus on perinteisesti ollut tuotteiden hiominen huippuunsa. Voisi sanoa, että suomalaisten DNA:ssa on ollut enemmän tuote- kuin asiakasfokus. Kuitenkin siirtymää kohden asiakkaiden tarpeita ymmärtävää liiketoimintaa tulee edistää. Samalla meidän on haastettava teollisuuttamme tarkastelemaan ja näkemään koko teollisen toiminnan arvoketju. Tuote ja sen valmistus ovat edelleen tärkeitä, mutta entistä tärkeämpää on kyetä näkemään koko se pitkä arvoketju, johon liittyy asiakastarpeen tunnistaminen, tuotekehitys, valmistus tai valmistuttaminen, myynti ja jakelu, huolto ja ylläpito jne. Kaikista näistä ketjun osista on saatavissa teollisessa toiminnassa jalostusarvoa. Kilpailu monikansallisten yritysten kesken käydään juuri sen suhteen kuka kykenee olemaan arvoketjujen hallinnan osalta määräävässä asemassa. Tätä osaamista Suomessa tulisi vahvistaa.

Meillä on myös haasteita teollisen kestävyyden osalta. Suomi on suhteellisesti erittäin riippuvainen muutamasta suuresta teollisesta yrityksestä ja muutamasta hitaasti kasvavasta teollisesta toimialasta. Olisi tärkeää kyetä nostamaan uusia kansainvälisen verkostotalouden hallintaan kykeneviä yrityksiä ja laajentumaan uusille toimialoille.

On myös tärkeää, että Suomi kansantaloutena hyötyy teollisuuden menestyksestä ja julkisista panostuksista tämän menestyksen aikaansaamiseen. Jalostusarvo on kanavoitu kansantalouteen pääasiassa palkkojen ja voittojen kautta. Meidän on kansallisesti kehitettävä sellaisia liiketoimintamalleja, jotka hyödyttävät myös suomalaisia. Jälleen kerran helpommin sanottu kuin tehty, mutta esimerkiksi olemme nostaneet etäluettavan palveluliiketoiminnan mahdollisuuksien valjastamisen koneteollisuuden alalla.

—–

Tuleeko meidän sitten asettaa painopisteitä ja jos tulee, mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa?

Tulemme aika helposti siihen johtopäätökseen, että mikäli haluamme taata yhteiskunnassamme annetut hyvinvointilupaukset ja säilyttää nykyisen elintasomme, ainoa vaihtoehto on tavoitella korkeaa jalostusarvoa innovatiivisilla toimialoilla sekä hyödyntää raaka-ainevarojamme kestävällä ja arvoa tuottavalla tavalla. Samalla pitää muistaa, ettei teollisuuden menestys yksinään voi ratkaista hyvinvoinnin haastetta. Myös muidenkin toimialojen tulee uudistua, erityisesti palvelusektorin, joka kattaa taloudestamme jo 70 %. Kun muistamme, että talouskasvun keskeiset lähteet ovat työpanoksen määrä ja työn tuottavuus, on tärkeää huolehtia työpanoksen määrän kasvattamisesta.

Emme katso, että valtion tehtävä on kertoa millä toimialaluokilla menestystä jatkossa tulisi tapahtua. Esitämme kuitenkin, että Suomen tulisi etsiä teollisuuden uudistumisen lähteitä muutamalta temaattiselta alueelta.

Digitaalisuus on ollut vahvuutemme. Digitalisaatio tulee jatkumaan ja se tulee liittymään niin palvelualojen kuin teollisuudenkin liiketoimintoihin. Näkymämme on, että Internet-taloudessa teollinen valmistus sulautuu ja automatisoituu asteittain osaksi jakelukanavaa. On erittäin tärkeää, että Suomi kehittää omia vahvuuksiaan. Teknologisesti moni asia on digitalisaation myötä astumassa uudelle aikakaudelle. Tämä tarkoittaa jälleen rakennemuutoksen etenemistä. Esimerkiksi robotiikan mahdollisuudet korvata nykyisin ihmisen suorittamia työtehtäviä tulee lähitulevaisuudessa kasvamaan. Digitalisaation kelkasta emme saa tipahtaa!

Biotalous on mahdollisuus Suomelle. Olemme eräillä tutkimusaloilla kansainvälisestikin tarkastellen edelläkävijöitä. Bioraaka-aineesta voidaan valmistaa monenlaisia tuotteita. Tervehdimme ilolla esimerkiksi uusia biojalostamoinvestointeja. Samalla peräänkuulutamme kokeilevaa teollista toimintaa uusien korkean jalostusarvon tuotteiden kehittämisessä. Biotalouteen voidaan liittää myös terveydenhuollon uusia teknologioita soveltavat ratkaisut.

Olemme valinneet painopisteeksi myös Cleantechin. Itse ymmärrän niin, että meidän kannattaa kehittää maailman merkittäviin haasteisiin suomalaisia ratkaisuja suomalaisiin vahvuuksiin tukeutuen. Näen, että haasteita ja mahdollisuuksia riittää. Tyypillisesti esimerkiksi mainitaan usein energia- ja ympäristöala, mutta kasvava väestö ja uudet teknologiat mahdollistavat monia uusia avauksia. Kuluttajien määrä maailmassa kasvaa ja yksilölliset ratkaisut lisäävät myös kuluttajaliiketoiminnan mahdollisuuksia.

Emme väitä, että tässä olisivat kaikki suomalaisen menestyksen alueet. Päinvastoin. Väitämme, että on hyviä perusteluja ajatella kyseisiltä aloilta löytyvän Suomelle innovatiivisia teollisen kasvun lähteitä. Olemme avoimia vastaväitteille ja paremmille ehdotuksille! Nyt tuntemattomat tai vielä perustamattomat uudet yritykset ovat tulevaisuutemme kulmakiviä. On keskeistä huolehtia siitä, että ne kasvavat maailmanluokan menestyjiksi ja löytävät sellaisia uusia toimintamalleja, joista virkamiehet ja poliitikot eivät osaa edes uneksia. Samalla on tärkeää, että voimme edelleen kehittää yrittämisen olosuhteita ja ilmapiiriä sellaiseksi, että nimenomaan Suomesta nousee uusia yritysten menestystarinoita, ei yksittäisinä erillistapauksina, vaan monentyyppisinä ja tarttuvina uuden kulttuurin merkkeinä.

—–

Mihin linjausta jatkossa käytetään?

On hieman harhakuvitelmaa, että kun julkaisemme ohjelman, sisältyy siihen satojen miljoonien tai miljardien määrärahatarve. Se on jakopolitiikka, eikä edusta ajassa elämistä. Itse asiassa teollisuuspolitiikka ei ole odottanut tätä ohjelmaa, teollisuuspolitiikkaa on tehty koko ajan. Otetaan nyt muutamina esimerkkeinä KRRII, jonka panostukset voivat nousta miljardiluokkaan. Valtion panostus 120me, ja tietysti hyvinä aikoina valmius korostaa. Juuri kehysriihessä rahaa jaettiin niin Finpron kautta kansainvälistymiseen, lisäkohdennuksia Tekesille sijoitustoimintaa kuin vielä Tesin 100me erillinen pk-yrityskentän ja siitä hieman suurempien yritysten rahoitus. Samoin Finnveran ja Vientiluoton luonnonantovaltuuksia korotettiin juuri miljardeilla viennin ryhdittämiseksi. Kyse on pitkälle siitä, miten asiat haluaa nähdä. Ei tämä ole puolustuspuheenvuoro hallituksen panostuksista. Näitä nyt on tehty, omasta mielestäni aika mittavasti, mutta arvioikoon jokainen itse panostusten merkityksen. Paljon oleellisempaa on huomata, ettei teollisuuden kasvu rakennu tulevaisuuden varalle näiden kasvupanostusten, yhteisöveron laskemisen tai yleissitovan työehtosopimuksen varaan. Tarvitaan jatkuvasti uusia, kasvua tukevia päätöksiä, elämistä ajassa ja johdonmukaista politiikkaa periaatteiltaan. Vain tämän kestävyysurheilulta vaikuttavan työn kautta voimme saada lisää tuloksia aikaan. Metsäsektori on hyvä esimerkki viime ajoilta, kuinka myös hyviä uutisia saadaan, kun vaan jaksetaan työstää asioita eteenpäin.

Tulemme hyödyntämään linjauksen ajatuksia mm. TEM:n laitosten ohjauksessa. Tekes, VTT, Finnvera, Tesi, Finpro jne. ovat kaikki osaltaan mukana.

Samalla olemme avoimia vuoropuhelulle ja haastamme elinkeinoelämän edustajat osaltaan yhdessä kehittämään ajatuksia tavoitteena suomalaisen teollisuuden jalostusarvon kasvattaminen. Median rooli keskustelun virittäjänä ja ylläpitäjänä on aivan keskeinen. Väitämme myös, että maassamme on sijaa kaikkien toimijoiden yhteisiin yritysten menestyksen lähtökohtia jatkuvasti kehittäviin toimenpiteisiin. Sitä voisi kutsua vaikka kilpailukykypolitiikaksi ja sen tulisi läpäistä kaikki hallinnon tasot ja kulmat.

Horisontaalinen politiikka on hyvä lähtökohta. Me olemme pieni kansakunta, jonka resurssit ovat rajalliset ja jonka tulisi kyetä valjastamaan luontaiset vahvuudet entistä paremmin hyötykäyttöön. Tästä syystä meidän on suorastaan käytännön pakkokin tehdä tiettyjä valintoja. Kun VTT esimerkiksi elinkeinoelämää kuullen laatii strategisen tutkimusohjelmansa, se joutuu valitsemaan Suomen kannalta lupaavimmat alat. Valjastamalla laajemmin eri toimijoita näiden tueksi saavutetaan mitä todennäköisimmin enemmän. Katse kohdistuu tässä varsinkin perustutkimuksen suuntaan.

Emme väitä, että esitetyt painopisteet olisivat lopullisen oikeita. Väitämme kuitenkin, että niillä on vahva perustansa.