Blogi Yleistä

Tapaus Halla-ahosta

Ehkä kaikkein ikävintä parhaillaan vellovassa Halla-aho-keskustelussa on se, että sekä kansanedustaja Halla-aho että puoluejohtaja Soini vain pahensivat tilannetta korkeimman oikeuden tuomion jälkeen antamillaan lausunnoilla. Se sijaan, että herrat olisivat osoittaneet asianmukaista nöyryyttä maan ylimmän oikeusasteen annettua ennakkopäätöksen siitä, miten Suomen laki suhtautuu rikosnimikkeeseen ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”, Halla-aho suorastaan halveksi korkeinta oikeutta ja Soini söi sanansa.

Suomessa noudatetaan länsimaista perinnettä valtiovallan kolmijaosta. Tämän mukaan tuomiovalta kuuluu riippumattomalle oikeuslaitokselle, jota korkeimpana asteena edustaa korkein oikeus. Ei se tietenkään mikään ”taivaallinen totuus” ole, mutta tämän tulokulman esille ottaminen antaisi aiheen olettaa, että Halla-ahon mukaan vain jumalallinen oikeus sitoo häntä. Aika kova käsitys täytyy ihmisellä olla itsestään, kun lainsäätäjä nostaa itsensä oikeusjärjestelmän yläpuolelle. Asetelman kokonaisvakavuutta lisää vielä se, että kyse ei ole kenen tahansa kansalaisen turhautumisesta, vaan toisen valtioelimen eli eduskunnan korkeassa asemassa olevan henkilön lausunnosta toisesta korkeasta valtioelimestä.

Vähemmän vakavaa, mutta silti poliittisesti mielenkiintoista oli, että Soini ei tuomion antamisen jälkeen halua viedä asiaa omissa puolue-elimissä minkäänlaiseen käsittelyyn, vaikka aikanaan oli tunnetusti uhonnut rasismista tuomion mahdollisesti saavien lähtöpasseista koko puolueesta.

Kaikesta tästä huolimatta helppoja vastauksia ei ole, eikä hätiköityjen johtopäätösten tekeminen ole paikallaan. Suomessa on ikiaikainen perinne, että muut eduskuntaryhmät eivät puutu toistensa nimityksiin. Valiokuntapaikat jaetaan vaalikauden alussa puolueiden välisellä sopimuksella. Tällöin jaetaan myös eri valiokuntien puheenjohtajuudet. Tämän jälkeen kukin ryhmä valitsee omat edustajansa niihin tehtäviin, jotka sille on tullut. Tästä ei ole poikettu. Tietääkseni ei koskaan. Jos nyt näin toimittaisiin, avattaisiin kokonaan uusi lehti koko suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa. Vaikka tilanne on hyvin poikkeuksellinen, siitä tulisi ennakkopäätös. Kaikki ryhmät eivät enää kaikissa olosuhteissa saisi päättää omista edustajistaan. Samalla ajauduttaisiin hyvin hankalaan tilanteeseen, jossa henkilö Suomen lain mukaan olisi kelvollinen jatkamaan kansanedustajana, mutta ei olisi kelvollinen toimimaan tietyissä eduskunnan sisäisissä tehtävissä. Näinkään ei ilmeisesti koskaan ole missään yhteydessä linjattu.

On muuten hyvä tiedostaa, ettei kukaan vaadi Halla-ahon eroa eduskunnasta. Tätä ei laki sallisikaan.

Kyse on sen sijaan siitä, että yhä kasvava joukko katsoo, ettei rasismirikoksesta tuomittu Halla-aho voi toimia juuri sen valiokunnan puheenjohtajana, jolle eduskunnan työnjaossa kuuluvat mm. sisäistä turvallisuutta, maahanmuuttoa ja ulkomaalaiskysymyksiä koskevat asiat. Eduskunnan valiokuntapuheenjohtajuudet luovat osaltaan kuvaa koko kansanedustuslaitoksesta.

Kyse on myös siitä, että juuri rasismirikoksiin suhtaudutaan yhteiskunnassa tavanomaista tiukemmin. Tämä ei muuten koske pelkästään politiikkaa. Käynnissä olevat jalkapallon EM-kisat muistuttavat siitä, että jalkapallomaailmassa on – hyvä niin – jo pitkään lähdetty nollatoleranssista juuri rasismin suhteen. Jalkapallossa on monia muitakin lieveilmiöitä, joita ei voi hyväksyä eikä puolustella. Silti nollatoleranssilinja on korostetusti esillä juuri rasismin osalta.

Jos ja kun rasismikysymykset ovat näin herkkiä jalkapallomaailmassa, parlamentaarisessa elämässä ne ovat vielä astetta isompi kysymys. Kysymys ei siksi ole pelkästään Halla-ahosta ja hänen asemastaan, eikä edes perussuomalaisten roolista suomalaisessa yhteiskunnassa, vaan koko eduskuntalaitoksen maineesta ja uskottavuudesta. Jopa kansainvälisellä tasolla.

Vahinkoja sattuu – pahojakin. Onnettomia sanavalintoja tulee välillä itse kullekin. Mutta niistä pitää oppia. Tyhmyydet pitää tunnustaa. Aitoa nöyryyttä pitää osoittaa. Muutoin antaa väistämättä sen vaikutelman, ettei tekosiaan edes kadu.

Näin ei voi olla. Ainakaan rasismin osalta.

Pallo on nyt perussuomalaisilla. Monista suunnista heille on nyt viestitetty kuinka vakavasta asiasta on kyse. Soinilta vaadittaisiin nyt suoraselkäisyyttä, ryhtiä ja johtajuutta. Soinilla on nyt mahdollisuus olla sanojensa mittainen mies ja pelastaa parlamentaarinen järjestelmämme sitä uhkaavalta varsin arvottomalta näytelmältä.

Ellei tätä suoraselkäisyyttä löydy, muu poliittinen järjestelmä ei voi jäädä vain sivusta katselemaan.

Vastaa