Puheet Yleistä

Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) lukuvuoden avajaiset

Puhuttaessa muutokset mahdollisia

Hyvät kuulijat,

Suomen yliopistoissa rakennetaan maamme tulevaisuutta. Koulutuksen, tutkimuksen ja niistä kumpuavan innovaatiotoiminnan – uusien tuotteiden – uusien yritysten – uusien työpaikkojen ja uuden hyvinvoinnin merkitys on isänmaalle aivan keskeinen.

Koulutuksen, tutkimuksen ja elinkeinoelämän muodostamassa kasvun kolmiossa elinkeinoelämän perustan muodostaa erityisesti se osaaminen, joka ponnistaa insinööritieteistä, tekniikan alasta ja luonnontieteitä eri tavoin hyödyntävästä osaamisesta. Juristina on tietenkin sanottava, että meitä juristeja tarvitaan, kuten myös liiketalousosaajia, humanisteja ja henkisiä arvoja ymmärtäviä taitajia. Mutta sittenkin, ilman insinöörien taitoja meidän muiden tekemiset olisivat vailla sitä oleellista perustaa, johon teollinen ja yhä teknistyvä maailmamme nojaa. Suomella on hyvä pohja ponnistaa, sillä meillä insinööritutkinnon suorittajia suhteessa moniin verrokkimaihin on paljon. Tosin samaan hengenvetoon pitää todeta, että paino on sanalla ”suhteessa”. Esimerkiksi Intiassa valmistuu vuodessa saman verran insinöörejä, kuin suurista Euroopan maista Ranskasta, Saksasta ja Englannista yhteensä kymmenessä vuodessa.

Kilpailu on kovaa ja määrässä emme voi kilpailla. Meidän menestysvalttimme on osaamisen korkea laatu, jota tulee vaalia. Siihen toki pyrkivät muutkin.

Arvoisa juhlayleisö,

Suomen reaalinen BKT:n taso on edelleen alhaisempi kuin vuonna 2008. Miten tässä oikein näin kävi?

Nokian parhaat vuodet olivat Suomelle huikean menestyksen aikaa. ICT- ja elektroniikkateollisuus tuotti vuonna 2007 Suomessa neljänneksen koko teollisuutemme jalostusarvosta. Nokia yksin vastasi 4 prosentista bruttokansantuotettamme. Samaan aikaan muilla teollisuudenaloilla ei tapahtunut merkittävää uudistumista.

Vuosina 1995–2007 taloutemme kasvoi keskimäärin huimat 3,7 %. Media hehkutti, innostuimme omasta erinomaisuudestamme ja kun ulkomaillakin meitä ihmeteltiin ja ihailtiin, oli vaikea muodostaa analyyttistä ja realistista näkymää todellisuudesta. Käytännössä mitoitimme hyvinvointivaltiomme pysyvällä tavalla tilapäisen menestyksen varaan.

Yhtä aikaa Nokian matkapuhelinliiketoiminnan hiipumisen kanssa kohtasimme kansainvälisen finanssikriisin ja sittemmin euromaiden velkakriisit, jotka ovat syventäneet kotimaisia haasteita. Pieni avoin talous kärsii usein eniten globaalitalouden siirtymissä. Samalla kilpailukykymme jatkoi heikkenemistään ja rakennemuutos iski myös paperiteollisuuteen. Suurimmat ongelmamme ovat jo kauan olleet nimenomaan rakenteissa – elinkeinorakenteen kapeudessa, väestön ikääntymiskehityksessä ja julkisen sektorin tehottomuudessa. Kilpailukykymme hapertuminen ei alkanut finanssikriisin seurauksena, vaan Suomi on menettänyt suhteellista kilpailuasemaansa erityisesti kustannuskilpailukyvyssä suhteessa verrokkimaihin jo 2000-luvun alusta saakka.

Oppi tästä kaikesta on se, että elinkeinoelämässä mikään ei pysy paikallaan ja vain tunnistamalla muutostekijät ja reagoimalla nopeasti voi onnistua. Nokia on edelleen hyvä muistutus meille siitä, mitä pienikin maa voi saavuttaa satsaamalla talousvaikeuksienkin keskellä tutkimukseen, innovaatiotoimintaan ja tuotekehitykseen – kuten 1990-laman aikaan tehtiin. Samalla on tehtävä johdonmukaista ja ennustettavaa, julkisen talouden tervehdyttämiseen, kustannusmalttiin sekä ihmisten ja yritysten kannustimien lisäämiseen perustuvaa talouspolitiikkaa, jonka turvin yritykset uskaltavat ponnistaa kohti uutta.

Hyvät ystävät,

Suomen menestystä tulee jatkossakin etsiä innovaatiovaltaisilta aloilta. Samalla kun meidän tulee tehostaa kotimarkkinatoimintojamme, tarvitsemme vientituotteita ja -palveluita, joita kysytään maailmanmarkkinoilla. Suomen tulisi kyetä hiomaan omaa kasvukolmiotaan, eli mallia jossa globaalit tarpeet ja mahdollisuudet yhdistyvät suomalaiseen osaamiseen ja vahvuuksiin jalostuen uusiksi teknologioiksi ja palvelukonsepteiksi. Tässä työssä Suomen teknilliset yliopistoyksiköt TTY mukaan lukien voivat olla erityisesti avuksi.

Suomen voi talouden vallitsevan kaksoiskriisin – epäsuotuisan suhdannekehityksen ja rakennemuutoksen – keskellä pelastaa vain voimakas uudistuminen.

Suurin osa uudesta kasvusta rakentuu aina olemassa olevan varaan. Menestyksemme riippuu siksi isolta osin siitä, miten nykyinen yrityskantamme uudistuu ja erityisesti siitä, miten suuryrityksemme maailman mieltävät. Positiivisia merkkejä on esimerkiksi perinteisen metsäteollisuuden uudistumisessa kohti biotalouden mahdollisuuksien hyödyntämistä. Mittakaava on silti mahdollisuuksiimme nähden vielä vaatimaton. Toisaalta suurin osa uusista työpaikoista syntyy pk-yrityksiin. Totta on sekin, että meillä on suhteellisesti vähän keskisuuria yrityksiä ja suhteellisen vähän kasvu- ja kansainvälistymishakuisia pk-yrityksiä.

Kesäkuussa julkistetussa teollisuuspolitiikan linjapaperissa totesimme, että jalostusarvon kasvuun pyrkivän teollisuuden tulisi Suomessa perustua neljään siirtymään. Ensiksikin, Suomen mahdollisuudet ovat globaalien mahdollisuuksien tunnistamisessa. Globaalit megatrendit kaupungistumisesta vihreään talouteen ja digitalisaatioon ovat sinänsä hyvin tiedossa. Liikumme silti helposti liian yleisellä tasolla. Tässä haastan erityisesti yliopistokenttää. Mitkä ovat niitä alueita, joissa Suomella voisi ihan konkreettisesti olla annettavaa globaalimarkkinoilla?

Toinen siirtymä vastaa edelliseen. Suomessa tulisi kyetä teollisessa mittakaavassa innovoimaan vastauksia edellä kuvattuihin haasteisiin. Meillä ei viime vuosilta oikein ole osoittaa suuria menestystarinoita Nokiaa ja ehkä biodieseliä lukuun ottamatta. Aihioita on, mutta suureen mittakaavaan emme juuri ole yltäneet.

Kolmas siirtymä liittyy yritysten kykyyn luoda markkina-asemia, jossa ne kykenevät – ei vain valmistamaan tuotetta, vaan hallitsemaan ja koordinoimaan koko arvoketjua. Kyse ei ole pelkästään tuotteen valmistamisesta, vaan laajemmasta liiketoimintaosaamisesta. Vanha kansanviisaus siitä, että olemme hyviä keksimään ja innovoimaan, mutta huonoja kaupallistamaan ja myymään ei ole täysin väärässä.

Kyse on kansallisesti tärkeästä asiasta. Siksi yhteiskuntapolitiikan pitää laajemminkin edistää toivottua kehitystä. Ehkä yliopistojen rahoitusjärjestelmänkin pitäisi tulevaisuudessa sisältää voimakkaampia kannusteita edellä mainittujen siirtymien helpottamiseen: globaalien liiketoimintamahdollisuuksien hahmottamiseen ja niitä hyödyttävän tutkimuksen ja osaamisen vahvistamiseen.

Neljäs siirtymä on laajemmin koko kansantaloutta koskeva. Suomalainen erityishaaste on viennin keskittyneisyys muutaman veturiyrityksen varaan, joka tekee järjestelmästä myös haavoittuvan. Suomalaisista yrityksistä vain 0,2 prosenttia on suuria, yli 250 henkeä työllistäviä yrityksiä. Yrityskenttämme on siis hyvin pienyritysvaltainen. Tästä huolimatta pk-yritysten osuus Suomen kokonaisviennistä on vain 28 prosenttia. Kymmenen tai viidenkymmenen suurimman yrityksen suhteellinen osuus on selvästi suurempi kuin keskeisissä verrokkimaissamme. Elinkeinopolitiikan, jota koulutuspolitiikka tulee, keskeinen missio on kannustaa kaikenkokoisia yrityksiä kasvuun ja kansainvälistymiseen, jotta viennillämme olisi tulevaisuudessa leveämmät hartiat.

Kasvun ja uudistumisen avainpelaajia ovat aina yritykset ja niiden omistajat. Talouden nousu on kiinni heidän halustaan ja kyvystään kasvattaa ja kehittää yritystään. Yhteiskunnan on kuitenkin tarjottava tähän otolliset edellytykset, joita ovat mm. positiivinen yrittäjyysilmapiiri, riittävät t&k –panokset, kannustava verotus ja toimiva pääomamarkkina. Yliopistojen rooli tässä joukkuepelissä on rakentaa uudistumisen tärkeintä edellytystä. Tuottamalla uutta tutkimustietoa, osaamista ja osaajia, yliopistot luovat perustan elinkeinoelämämme uudistumiskyvylle.

Hyvät kuulijat,

Yliopistokenttämme on kasvun kolmiossa aivan keskeinen kärki. Tästäkään syystä ei ole yhdentekevää, miten yliopistomme pärjäävät kansainvälisissä vertailuissa ja miten yhteiskuntamme sitoutuu kehittämään korkeinta osaamistamme.

Meillä Suomessa on perinteisesti vallinnut konsensus kansallisen ylpeydenaiheemme, koulutuksen vaalimisesta – pienistä painotuseroista huolimatta. Kun katsoo rahoituksen kehitystä koko yliopistolaitoksen tasolla ja pidemmältä ajalta – on kehitys ollut suhteellisen suotuisaa, myös kansainvälisesti verraten. Valtio on pyrkinyt panostamaan yliopistoihin, tutkimukseen sekä yliopistolaitoksen kokonaisvaltaiseen uudistamiseen, vaikka valtiontalouden kuusi viime vuotta ovat olleet poikkeuksellisen haastavia. Suomen bruttokansantuote jää edelleen ennusteiden mukaan reaalisesti matalammalle tasolle kuin missä olimme vuonna 2006. Siitä huolimatta tänä vuonna yliopistojen valtiolta saama tutkimusrahoitus on lähes 15 prosenttia korkeammalla tasolla kuin vuonna 2006. Näissä oloissa ainakaan suuria lisäpanostuksia lienee epärealistista haikailla.

Aito ongelmamme lienee kuitenkin myös korkeakoulukentässä rakenteellinen. Vaikka tutkimuspanoksemme korkeakouluihin ovat suhteessa bruttokansantuotteeseen OECD-maiden neljänneksi korkeimmat, tutkijaa kohti suhteutettuna menot ovat selvästi OECD-maiden keskiarvoa alempana. Meillä rahoitus jakautuu pieniin puroihin.

Yliopistojen osalta liikkeitä rakenteiden korjaamiseksi on jo tehty. Suurin viime vuosiin ajoittunut uudistus on vuonna 2010 voimaan astunut yliopistouudistus, jolloin yliopistojen juridis-hallinnollinen asema uudistettiin ja yliopistoille annettiin suurempi vapaus määritellä itse toimintansa painopisteet. Toiminnan laatuun, vaikuttavuuteen ja kansainvälisyyteen perustuva rahoitusmalli on ollut käytössä vuodesta 2013 alkaen.

Korkeakouluverkon uudistaminen on kuitenkin vielä kesken. Jokaisessa yliopistossa on tärkeää realistisesti arvioida, missä määrin on mahdollista luoda riittävän suuria ja hyvin resursoituja yksiköitä, jotka yltävät tutkimuksessa kansainväliseen kärkeen ja minimissäänkin keskitason yläpuolelle. Kansainvälisessä vertailussa korkeakoulujen lukumäärä on väkilukuun suhteutettuna yksi korkeimmista.

Koulutus- ja tutkimusalojen hajautunut sijoittuminen eri yliopistoihin sekä niiden suhteelliset voimavarat ovat historiallisen kehityksen tulos ja muutosta tapahtuu tuskallisen hitaasti. Yliopistokoulutuksen ja tutkimuksen tason nostaminen kansainvälisesti kilpailukykyiseksi kuitenkin välttämättä edellyttää, että toiminnan tehokkuutta ja panostusten kohdentumista terävöitetään nykyisestä merkittävästi.

Yliopistojen olisi hyödyllistä laatia ja toteuttaa suunnitelmat vahvuusaloille ja lupaaville nouseville aloille erikoistumiseksi. Yliopistojen tulisi tehdä konkreettista profilointityötä nykyistä enemmän myös yhdessä, jotta päällekkäisyyksiä voitaisiin poistaa kansallisesti, ohjata tehokkaammin voimavaroja vahvuusaloille sekä yleensäkin suunnata voimavaroja sekä tieteen että yhteiskunnan kannalta aiempaa tarkoituksenmukaisemmin. Tässä työssä tekniikan yliopistot ovat kiistatta olleet suunnannäyttäjiä.

Erikseen on pohdittava, missä mitassa strategista rahoitusta ja muuta tukea tulisi myöntää yliopistoille niiden erikoistumisen edistämiseksi. Yksi keskeinen kysymys on se, miten uuden tiedon ja osaamisen laaja hyödyntäminen yhteiskunnassa ja taloudessa tulisi nykyistä paremmin otettua huomioon ja palkittua yliopistoissa.

Arvoisa yleisö,

Olemme monessa eri työryhmässä, strategiassa ja monella kokoonpanolla arvioineet, että uutta kasvua ja innovaatiovetoisia ratkaisuja voisi Suomelle löytyä muun muassa biotalouden, cleantechin ja digitaalisuuden aloilta. Uusia kasvualoja ei tule määritellä liian tiukasti, sillä kasvun mahdollisuuksia on toki kaikkialla. Mutta kasvua on syytä myös määrätietoisesti etsiä jostakin – erityisesti opetuksen ja tutkimuksen keinoin.
Kilpailuetumme ydin perustuu myös jatkossa korkeaan osaamiseen sekä uuden tiedon luomiseen ja sen oivaltavaan soveltamiseen.

Tampereen teknillisen yliopiston vahvuus- ja painopistealat – muun muassa signaalinkäsittely, älykkäät koneet ja biotieteet ovat kaikki talouden ja teollisuuden uudistumisen kannalta lupaavia. Yliopiston strategiassa korostetaan osuvasti, että tutkimuksen läpileikkaavina teemoina ja profiilin kärkinä ovat digitaalinen toimintaympäristö, energia- ja ekotehokkuus, teollinen kilpailukyky ja terveysteknologia.
Myös elinkeinoelämä uskoo näihin valintoihin, sillä joka kuudes elinkeinoelämältä Suomen yliopistolaitokseen saatu euro kohdistui Tampereen teknilliseen yliopistoon.

Hyvä Tampereen teknillisen yliopiston väki, arvoisat kuulijat,

Kansantalouden kilpailukyvyn vahvistaminen ja uuden kasvun luominen vaativat meiltä pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä ja monta samaan suuntaan vaikuttavaa tekoa. Kilpailukyvyn vaalimisen ja taloutemme jatkuvan uudistamisen tulee olla meille elämäntapa. Todellista kilpailukykyä kansainvälisessä liiketoimintaympäristössä – jossa yritykset voivat sijoittaa toimintonsa ja näyttää voittonsa lähes missä maassa tahansa, mittaa mm. se, kuinka paljon pystymme houkuttelemaan Suomeen korkeaan osaamiseen perustuvia, korkeaa lisäarvoa tuottavia työtehtäviä. Kaikki tämä edellyttää, että koulutus- ja tutkimusjärjestelmämme on tarpeeksi vahva täyttääkseen oman osansa kolmiosta.

Hyvä yliopistoväki, arvoisa yleisö,

Opiskelu ja uuden tiedon tuottaminen myös muiden käyttöön on parasta kilpailukyvyn edistämistä. Teiltä opiskelijoilta toivon ahkeruutta ja eteenpäin pyrkimistä valitsemallanne alalla – kohti maailman huippua. Maailmassamme moni asia on liikkeessä. Uusia mahdollisuuksia tulee, vanhoja häviää, mutta ihmettelevää uteliaisuutta tarvitaan aina. Ja sehän on juuri koulutuksen ja tutkimuksen suola. Kun istutte tenteissä, luennoilla tai tutkijankammiossa toivon, että muistatte olevanne myös osa isompaa harjoitusta – menestyvän Suomen rakentamista. Samalla muistakaa, että opiskeluaika on ihmisen elämän parasta aikaa.

Näillä sanoilla toivotan teille kaikille oikein hyvää ja antoisaa lukuvuotta!