Puheet

Tampere – oikea kauppakaupunki -seminaari, Tampere

Arvoisa seminaariväki,

Kaupunki tunnetaan keskustastaan. Tampere on tehtaiden kaupunki. Kun katselee Hämeensillalta Tammerkosken partaalle rakennettujen punatiilisten tehdasrakennusten rivistöä, vaikuttuu aina uudestaan sen monumentaalisuudesta. Tässä on yksi keskustan merkityksistä. Keskustassa kiteytyy kaupungin historia ja erityislaatu. Ei tarvita keinotekoisia maailmoja vierailijaa viihdyttämään.

Keskustan laatu on kääntäen verrannollinen satunnaisen kulkijan matkanopeuteen. Hyvä keskusta houkuttelee pysähtymään ja viipymään, istumaan kahviloissa ja puistoissa, seuraamaan elämän menoa ja – poikkeamaan ostoksille. Keskustan onkin oltava myös toiminnallisesti monipuolinen. Keskustassa sykkii elämä silloinkin kun valot markettialueilla sammuvat. Meillä helsinkiläisillä on Taiteiden yö, Tampereella Shoppailun yö.

Keskustan merkitys ei ole kaikille seudun asukkaille itsestään selvä. Helsingin seudulla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että monelle erityisesti esikaupunkien pientaloalueella asuvalle Helsingin keskusta on jäänyt etäiseksi. Arkiliikkuminen suuntautuu muualle kuin keskustaan. Useammin asioidaan aluekeskusten marketeissa kuin keskustan tavarataloissa. Uskallan kuitenkin väittää, että keskustan säilyttäminen elinvoimaisena on kaikkien kaupunkiseudun kuntien ja asukkaiden etujen mukaista. Vetovoimainen keskusta on tärkeä menestystekijä muun muassa silloin, kun seu-tu kilpailee osaavista ammattilaisista ja työpaikoista.

Keskustat ovat aina myös kauppapaikkoja. Toimet kaupunkikeskustojen kehittämiseksi kauppapaikkoina ovat tärkeitä myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tutkimukset osoittavat, että keskustassa sijaitsevat kaupat tuottavat merkittävästi vähemmän henkilöautoliikennettä kuin keskustojen ulkopuoliset kaupan alueet. Keskustoissa myös asioidaan useammin jalkaisin. Esimerkiksi täällä Tampereen keskustassa pääosa (80 %) kauppamatkoista tehdään jalkaisin, pyörällä tai jouk-koliikennettä käyttäen. Keskustan kaupankäynnin vilkastuttamisen tähtäävä Tampere – oikea kauppakaupunki – ohjelma on myös ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta hanke, jolle voi toivoa vain menestystä.

Myös lainsäätäjä on tunnistanut keskustojen merkityksen. Huoli kaupunkikeskustojen elinvoiman hiipumisesta oli lähipalvelujen turvaamisen ohella syy siihen, että maankäyttö- ja rakennuslakiin otettiin vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat säännökset. Laki antoi tietoisesti keskustoille etusijan kaupan sijaintipaikkana.

Keskustojen kehittäminen monipuolisina palvelujen, asumisen ja vapaa-ajan alueina on kirjattu myös valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. Ne tukevat keskustojen kehittämistä myös ottamalla varsin tiukasti kantaa kaupan sijaintiin yhdyskuntarakenteessa. Tavoitteena on, että vähittäiskaupan suuryksiköt sijoitetaan tukemaan olemassa olevaa yhdyskuntarakennetta.

Kun kaupan suuryksiköitä ryhdyttiin sääntelemään kymmenen vuotta sitten, Suomi oli jo varsin suuryksikkövaltainen maa. Keskustojen ulkopuolelle rakennettujen suurten ruokakauppojen ja kauppakeskusten seuraukset olivat monilla kaupunkiseuduilla nähtävissä kaupunkikeskustojen näivettymisenä ja rapautumisena. Keskustojen kilpailukyvyn parantamiseksi, asiakasvirtojen kääntämiseksi takaisin keskustoihin sekä sijoittajien kiinnostuksen palauttamiseksi tarvittiin aktiivisia toimia ja julkisia investointeja kaupunkitilan laatuun. Monella paikkakunnalla markettien tulo pani vauhtia keskustan kehittämiseen. Paradoksaalista kyllä, monista kävelykaduista kaupunkilaiset saavat kiittää keskustan ulkopuolelle rakennettuja marketteja.

Kaupunkikeskustat ovat jälleen uudessa kilpailutilanteessa. Parhaillaan on suunnitteilla lukuisia keskustojen ulkopuolelle sijoittuvia kaupan hankkeita. Suurimpien julkisuudessakin esillä olleiden hankkeiden koko liikkuu 100 000 neliöstä aina 300 000 neliöön. Hankkeet ovat useata kertaluokkaa suurempia kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin kaupan sääntely Suomessa alkoi. Koon kasvaessa kasvavat myös vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja liikenteeseen – sekä kaupunkien keskustoihin.

Ympäristöministeriössä analysoidaan parhaillaan aluehallinnolta kerättyjä tietoja suunnitteilla olevista kauppahankkeista. Alustavien tulosten mukaan näyttää siltä, että kauppa pyrkii aikaisempaa voimakkaammin hakeutumaan keskustojen ulkopuolelle, henkilöautolla helposti saavutettaville alueille. Esimerkiksi suurimmista suunnitteilla olevista, vähintään 50 000 kerrosneliön kauppakeskushankkeista, jopa puolet sijoittuu keskustojen ulkopuolelle. Tämä olisi toteutuessaan täysin uusi kehityssuunta. Tähän saakka kauppakeskukset ovat sijoittuneet pääosin (95 %) keskustoihin tai alakeskuksiin. Kahdestakymmenestä suurimmasta nykyisestä kauppakeskuksesta vain neljä sijoittuu muualle kuin keskustaan. Kauppakeskuksella tarkoitan esimerkiksi Tampereen Koskikeskuksen tai Lempäälän Ideaparkin kaltaista liikerakennusta, jossa on useita, rakennuksen sisäisille kaduille tai keskusaukiolle avautuvia myymälöitä.

Edellä kerrotusta huolimatta on tärkeää huomata, että kiinnostusta kehittää kauppaa myös keskustoissa on edelleen olemassa. Kootussa aineistossa on runsaasti myös keskustoihin tai kaupunkiseutujen alakeskuksiin sijoittuvia hankkeita. On myös hyvä huomata, että osa suunnitteilla olevista suurhankkeista koskee paljon tilaa vaativan erikoistavaran kauppaa, jonka sijainti muualla kuin keskustassa on jo lähtökohtaisesti perusteltua.

Keskustan kiinteistöjen kehittäminen kaupan toimitiloiksi on vaativa tehtävä. Suuren rakennusmassan sovittaminen vanhaan rakenteeseen ei ole helppoa. Usein joudutaan yhdistämään arvokkaan rakennusperinnön vaaliminen ja nykyaikaisen kaupankäynnin tarpeet. Onnistuminen edellyt-tää julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyötä sekä julkista keskustelua kaupunkilaisten kanssa. Monipuolinen toimitilatarjonta keskustassa luo toimintaedellytykset erityyppisille kaupan yrityksille.

Huolta keskustoista kannetaan muuallakin kuin Suomessa. Tanskassa uudistettiin vuosi sitten sikäläisen kaavoitus- ja rakennuslain kauppaa koskevat säännökset. Keskeisenä tavoitteena oli erityisesti pienten ja keskisuurten kaupunkien keskustojen aseman vahvistaminen. Uudistuksessa rajoitettiin entistä tiukemmin kaupan rakentamista muualle kuin keskustoihin. Pääsääntö on, että vähittäiskaupan myymälöitä voidaan sijoittaa vain kaupunkien keskustoihin tai kaupunginosakeskuksiin. Ainoastaan lähikauppoja, paikalliskeskusten myymälöitä, tilaa vaativan erikoistavaran myymälöitä ja tehtaanmyymälöitä voidaan sijoittaa niiden ulkopuolelle. Uusia vähittäiskaupan alueita voidaan perustaa keskustojen ulkopuolelle vain suurimmissa kaupungeissa.

Myös mm. Saksan Nordheim-Westfalenin osavaltiossa tiukennettiin kauppaa koskevaa lainsäädäntöä. Siellä kiellettiin kokonaan sellaisten suurten vähittäiskaupan suuryksiköiden rakentaminen keskustojen ulkopuolelle, joissa myydään keskustakaupan elinvoimaisuuden kannalta tärkeitä tuotteita kuten vaatteita, kirjoja, kodin tekstiilejä, urheilutarvikkeita ja viihde-elektroniikkaa.

Tampereen kanssa samankokoinen Freiburg Baden Wurttenbergissä päätti jo 1960-luvulla, ettei kauppakeskuksia sallita muualla kuin keskustassa. Kiellon vaikutuksesta kivijalkakauppa kukoistaa kaupungin keskustassa (HBL 22.9.2008, HS 5.10.2008). Käydessäni keväällä Englannissa, maailman tunnetuimmassa puutarhakaupungissa Letchworthissa, ihmettelin kuitenkin varsin pienen kaupungin elävää keskustaa ja sain vastaukseksi, että se perustuu suurten kauppakeskusten kieltämiseen. Emme me Suomessa siis mitenkään omituisia olioita ole säännellessämme kaupan sijaintia, emmekä me itse asiassa ole menneet lähellekään niin pitkälle kuin monissa muissa maissa.

Hyvät kuulijat,

Avatessani alkukesästä laajemman julkisen keskustelun isojen kauppakeskusten sijoittumisesta yhdyskuntarakenteeseen, en vielä tiennyt kuinka paljon tällaisia hankkeita koko maan tasolla itse asiassa onkaan. Mutta ei tainnut tietää kukaan muukaan. Tämän takia lähestyin kaikkia maan ympäristökeskuksia tiedustellen heidän alueellaan olevia suunnitelmia. Kauppakartoituksen tarkoituksena oli saada valtakunnallinen kokonaiskuva vireillä olevista hankkeista ja erityisesti siitä, miten hankkeet sijoittuvat yhdyskuntarakenteessa. Tavoitteena oli myös arvioida kaupan sijainnin ohjauksen toimivuutta. Kartoituksen tulosten analysointi on loppusuoralla ja niistä raportoidaan tarkemmin lähipäivinä.

Vireillä on monia merkittäviä kaupan hankkeita koskevia kaavoitusprosesseja, jotka testaavat kaavajärjestelmämme kykyä ohjata kaupan palveluverkon muutoksia kestävän kehityksen periaatteiden edellyttämällä tavalla.

Ympäristöministeriössä tullaan ensi talvikaudella arvioimaan, onko kaupan sijainninohjausta kos-keva lainsäädäntö ajan tasalla ja ennen kaikkea onko meillä tarvetta tehostaa kaupan sijainnin ohjausta. Samoin tullaan arvioimaan nykyisten ohjauskeinojen riittävyyttä.

Kysymys kaupan sijainnista ja sen ohjaamisesta on kuitenkin hyvin moniulotteinen kysymys, johon kytkeytyy lukuisia yhteiskunnallisia intressejä kaupunkikeskustojen elinvoimaisuuden ja lähipalveluiden turvaamisesta kaupan liikenne- ja ilmastovaikutuksiin, alue- ja kuntataloudellisiin kysymyksiin ja kaupan kilpailuasetelmaan. Ensiaskeleena tämän vyyhdin purkamiseksi olen tänään kutsunut Kilpailuviraston entisen ylijohtajan, kauppatieteiden maisteri Matti Purasjoen sel-vittämään kaavoituksen ja kuntien tonttipolitiikan vaikutuksia kaupan kilpailuun. Selvityshenkilö arvioi myös keinoja, joilla voidaan edistää kilpailun toimivuutta kaavoituksessa. Olen pyytänyt häntä myös pohtimaan, onko lainsäädäntöä tai kaavoituksen ohjausta tarpeen kehittää kaupan sääntelyn tavoitteena olevien yhteiskunnallisten intressien ja kilpailun edistämisen turvaamiseksi. Selvitystyö valmistuu vuoden 2009 tammikuun loppuun mennessä.

Kaupungit ovat monella tapaa koko länsimaisen elämänmuotomme perusta. Kaupunkikeskustat puolestaan ovat näiden kaupunkien sydämiä, joiden sykkeen iloisuus vaikuttaa koko kaupungin vetovoimaan. Monilla seuduilla tämä kaupungin ja sen ytimen hyvinvointi ulottaa vaikutuksensa laajalle kaupungin ulkopuolelle, itse asiassa koko toiminnalliselle kaupunkiseudulle. Näitä kau-punkien keskustoja ei ainoastaan saa, vaan niitä itse asiassa pitää puolustaa.

Aivan erityisen tärkeätä kaupunkikeskustojen – ja muutoinkin vastuullisen ilmastopolitiikan puolustaminen on yhdyskuntarakenteeseen liittyvissä kysymyksissä. Näin siksi, että yhdyskuntarakenteet uudistuvat poikkeuksellisen hitaasti. Emme rakenna taloja ja rakennuksia seuraavan kevätsesongin tarpeisiin, vaan jopa 50 tai 100 vuoden käyttöä varten. Rakentaminen muuttaa ympä-ristö lähes peruuttamattomalla tavalla, eikä sillä saralla tehtäviä virheitä juurikaan pysty korjaamaan. Kyse ei ole vakavasta, vaan erittäin vakavasta asiasta. Siksikin kauppa – ja ainakin sen suuryksiköt kuuluvat keskustoihin, eivät moottoriteiden varsille.