Blogi Yleistä

Talvivaarassa valittava pienimmän riskin tie

Talvivaaraa voidaan jo nyt luonnehtia yhdeksi elinkeinohistoriamme hankalimmista konkursseista. Taustalla kyse on ollut ison kokoluokan start up-yrityksestä, uudenlaisen rikastusmenetelmän käyttämisestä, monista tuotanto- ja ympäristöhaasteista päällimmäisenä vuoden 2012 kipsisakka-altaan vuoto ja sen seuraukset, mutta myös erittäin merkittävästä työllistäjästä jolla on iso alueellinen merkitys ja välillinen heijastusvaikutus koko kaivannaisteollisuuteemme.

Talvivaaran tarinaan liittyy paljon mitä erilaisimpia käsityksiä. Faktat ja fiktiot sekoittuvat aika ajoin. Uskomukset ottavat toisinaan vallan. Hämmennys on ymmärrettävästi suurta. Myös propaganda on paikoittain vahvaa, sekä kaivoksen kannattajien että sen sulkemista ajavien toimesta. Oikean tiedon perässä on välillä vaikea pysyä. Tästä kaikesta kumpusi myös tarve viikolla yhdessä YM:n, paikallisen ELY-keskuksen ja konkurssipesän kanssa pitämälleni taustainfotilaisuudelle. Asioista voi olla eri mieltä, mutta olisi hyvä jos tämän kokoluokan asiassa faktat olisivat kutakuinkin riidattomia.

Tehdään ensin yksi asia selväksi: Talvivaaran kaivos ei ole suoriutunut aikaisemmista ympäristövastuistaan mallikkaasti. Näin on käynyt siitäkin huolimatta, että kaivoksella työskentelevät ammattilaiset ovat niukkojen resurssien ja tiukan taloustilanteen luoman paineen alla tehneet parhaansa. Vahinkoa on aiheutunut niin lähiympäristölle, kaivoksen työntekijöille, tähän valtavaan kotimaiseen start up-yritykseen uskoneille piensijoittajille, koko suomalaisen kaivosteollisuuden maineelle kuin Talvivaaran omalle uskottavuudelle kaivostoiminnan pyörittäjänä.

Tilanne on nyt tämä: kaivoksessa on tällä hetkellä eriteltynä sekä sade- ja sulamisvesiä, jo puhdistettuja jätevesiä ja vielä puhdistamista odottavia jätevesiä yhteensä noin 9,4 miljoonaa kuutiometriä. Alueella on vesille varastotilaa enimmillään 13 miljoonaa kuutiometriä. Vesimäärä tulee kevään edetessä kasvamaan olennaisesti lumen sulaessa. Isolta valuma-alueelta kertyvä sulamisvesi sekoittuu kaivosalueelle varastoituihin vesimassoihin ja lisää näin ollen myös puhdistuksen tarpeessa olevan veden määrää.

Samanaikaisesti konkurssipesällä ei ole enää juurikaan mahdollisuuksia laskea puhdistettua vettä tai sulamis- ja sadevesiä pois kaivosalueelta. Ympäristöluvan mukainen kiintiö sulfaattipäästöille kuluvalle vuodelle alkaa olla täynnä, vaikka eletään vasta helmi-maaliskuun vaihdetta. Alueella olevissa maapohjaisissa vesien varastoaltaissa ja avolouhoksen vesivarastossa vedenpinnat ovat jo yli sallittujen maksimipinnankorkeuksien.

On olemassa riski siitä, että varastoaltaat ja padot eivät kestä tulevaa lisäkuormitusta. Niiden pettäminen tai tulviminen aiheuttaisi vesimassojen vuodon lähivesistöihin. Kaivokselta karkaisi hallitsemattomasti lähialueen pieniin puroihin ja mökkijärviin pahimmassa tapauksessa puhdistamatonta vettä. Tämäntyyppisen, vuoden 2012 kipsisakka-altaan vuotoa muistuttavan tilanteen estäminen, on valtion kaikkien toimenpiteiden lähtökohta.

Miten tilanteen hallitsematon eskaloituminen voidaan estää? Konkurssipesä on asianmukaisesti hakenut paikalliselta aluehallintoviranomaiselta lupaa sekä lisätä puhdistetun veden juoksuttamista pois kaivosalueelta, että lupaa erillisen purkuputken rakentamiselle. Purkuputki mahdollistaisi pienten vesistöjen ohittamisen ja puhdistetun veden hallitun johtamisen lähijärviä suurempaan Nuasjärveen.

Paikallisesti purkuputki herättää huolta, sillä Nuasjärvi on tärkeä niin kalastuksen, virkistyskäytön kuin matkailunkin kannalta. Ympäristöviranomaiset ovat kuitenkin todenneet, ettei putken aiheuttama lisäkuormitus aiheuttaisi Nuasjärvelle merkittäviä haittoja tai muuttaisi järven käyttömahdollisuuksia.

Paikallinen AVI pohtii näitä molempia lupia rinnakkain. Konkurssipesä on varautumismielessä kuitenkin jo aloittanut purkuputken rakentamisen valmistelut. Kaikenlaisista julkisuudessa liikkuvista väitteistä huolimatta, purkuputkessa itsessään ei ole mitään dramaattista – niitä käytetään yleisesti prosessiteollisuudessa muuallakin Suomessa, eivätkä Talvivaaran sulfaattipäästöt poikkea normaalista.

On tärkeä tiedostaa, että myös Talvivaara tarvitsee kaikissa tapauksissa tehokkaat ja asianmukaiset vesienhallintaratkaisut. Paikallinen AVI harkitsee parhaillaan edellytyksiä sille, tuleeko edellä mainituista toimenpiteistä osa näitä ratkaisuja.

On vielä syytä korostaa, että kipsisakka-altaan vuodossa vuonna 2012 oli kysymys puhdistamattomien vesien valumisesta hallitsemattomasti lähivesistöihin. Nyt haetaan ratkaisua, jolla jo puhdistettuja vesiä voitaisiin juoksuttaa hallitusti pois kaivosalueelta – ja samalla välttää vuoden 2012 tilanteen toistuminen. Puhdistetut ja puhdistamattomat vedet ovat kaksi eri asiaa. On myös eri asia voidaanko vesiä juoksuttaa hallitusti, vai tapahtuuko kaikki hallitsemattomasti.

Kevättä ei pysäytä mikään. Ei edes valtio tai lupaviranomainen. AVI on arvioinut antavansa luvan huhtikuun aikana. Se voi olla liian myöhäistä akuuttiin tarpeeseen juoksuttaa puhdistettuja vesiä pois kaivosalueelta. Myös tähän tilanteeseen – kuten kaikkiin muihinkin – valtion on varauduttava.

Yksi keskiviikon tiedotustilaisuudessakin esiin nostettu vaihtoehto on puhdistetun veden juoksutus pois kaivosalueelta ympäristönsuojelulain 123 pykälään perustuen. Kyseinen pykälä on uusi, eikä sitä ole vielä oikeuskäytännössä testattu. Julkisuudessa on kuitenkin jo ehditty epäillä ympäristönsuojelulain 123 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tekemisen lainmukaisuutta tämän paikan ja tilanteen osalta.

Toisin kuin julkisuudessa väitetään, en ole ehdottanut tätä keinoa. Keskiviikon tiedotustilaisuudessa varoitin, että se voi viime kädessä olla ainoa vaihtoehto vesien hallitsemiseksi. Saman totesivat sekä ympäristöministeriön kansliapäällikkö sekä ympäristövalvonnasta vastaavan Kainuun ELY-keskuksen ylijohtaja.

Ennen kuin jokainen vesitaseen hallitsemiseksi käytettävissä oleva keino tyrmätään – kuten usein tuntuu tapahtuvan – on syytä pysähtyä pohtimaan vaihtoehtoja. Mikäli vesitasetta ei akuuttitilanteessa hoideta hallitusti, on suuri riski siitä, että likaiset ja puhdistetut vedet purkavat itse itsensä lähivesistöihin hallitsemattomasti. Valtion, viranomaisten ja konkurssipesän vastuulla on huolehtia, ettei sellaiseen tilanteeseen päädytä – oli tilanne kuinka hankala hyvänsä.

Kunhan keväästä selvitään, ja ylimääräisiä puhdistettuja vesiä saadaan alueelta purettua, on seuraavaksi ratkaistava vesiongelma pidemmällä aikavälillä.

Hyvin toimiessaan kaivoksen bioliuotuskasat tuottavat lämpöä ja haihduttavat paljon vettä, mikä vähentää olennaisesti veden kertymistä alueelle. Eli käytännössä kaivoksen kestävä, taloudellisesti kannattava pyörittäminen ja vesiongelmien ratkaisu liittyvät pitkällä aikavälillä olennaisesti toisiinsa. Mikäli bioliuotusprosessi saadaan kuntoon ja kannattavaksi, on Talvivaara sitäpaitsi parhaimmillaan vielä vuosikymmeniä metallien tärkeä tuottaja ja merkittävä alueellinen työllistäjä.

Ennen sitä on kuitenkin viranomaisten velvollisuus kertoa Talvivaaran tilanteesta ajantasaista, tutkittua ja faktoihin perustuvaa tietoa. Viranomaisten velvollisuus on myös ennakoida mahdollisia edessä olevia ongelmia jokaisesta mahdollisesta tulokulmasta. Tämä työ on nyt käynnissä.