Blogi Yleistä

Suomi tarvitsee niin kaupunkeja kuin maaseutuakin, mutta ei liian kaupunkimaista maaseutua eikä liian maaseutumaista kaupunkia

(10 teesiä yhdyskuntarakenteista, osa 6/10)

Yhdyskuntarakenteen hajautuminen on vakava ongelma käytännöllisesti kaikilla kaupunkiseuduillamme. Mitä suurempi seutu on, sitä suurempi on myös ongelma. Murheena eivät ole varsinaiset haja-asutusalueet, vaan kaupunkiseutujen reuna-alueille leviävät hajanaiset pientaloalueet.

Suomeen mahtuu ja kuuluu niin kaupunkeja kuin maaseutuakin. Arvonsa on niin pienemmillä kuin isommilla kaupungeilla, jotka luovat parhaat edellytykset luovuudelle, innovaatioille ja kansainväliselle kilpailukyvylle. Se mitä meidän sen sijaan pitäisi välttää, on kaupunkimainen maaseutu tai maaseutumainen kaupunkirakenne.

Kaupunki- ja maaseutuasumisen välimaastoon syntyneet harmaat vyöhykkeet ovat käytännössä liian hajanaisia mahdollistaakseen kaupunkimaiseen asumiseen liittyvät edut, mutta samalla niin kaupunkimaisia, että ne ovat jo pitkälti tuhonneet ne keskeiset arvot, jotka hienoon suomalaiseen maaseutuun olennaisesti kuuluvat.

Varsinkin Keski-Euroopassa yhdyskuntarakenteiden hajautumisen yhtenä keskeisimpänä haittana pidetään sitä, että ne peruuttamattomasti tuhoavat kallisarvoista maata, jota ei missään tehtaassa eikä millään tekniikalla pystytä valmistamaan lisää. Mitä laajemmalle hajanaiset pientalomatot levittäytyvät, sitä enemmän tuhotaan maa- ja metsätalousmaata ja korvaamattomia luontoarvoja isommista luonnonsuojelu- ja virkistyskäyttöön soveltuvista alueista puhumattakaan. Vaikka Suomi onkin poikkeuksellisen harvaan asuttu maa ja täällä maata ns. riittää, nämä näkökohdat eivät ole merkitystä vailla meilläkään.