Puheet

Suomi kestävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijäksi -toimintaohjelman julkistus, Helsinki

Hyvä seminaariyleisö,

Kestävän kaivannaisalan toimintaohjelman laatiminen käynnistettiin kaivannaisalan ja sen sidosryhmien välisellä pyöreän pöydän keskustelutilaisuudella tässä samassa salissa syksyllä 2012. Tarve keskustelufoorumille oli käynyt ilmeiseksi ennen muuta lisääntyneestä kaivostoiminnasta ja malminetsinnästä johtuen. Tänään, runsaat puoli vuotta myöhemmin voidaan varmasti todeta, että tarve yhteiselle pohdinnalle on lisääntynyt entisestään.

Kaivostoiminnan kehitykseen on liittynyt suuria odotuksia ja toiveita erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä kaivannaisteollisuudella on varsin merkittävä alueellinen ja taloudellinen vaikutus.

Kaivannaisteollisuuden merkityksen kasvu ei ole kuitenkaan ollut yhtä riemukulkua. Viime aikoina kaivoskriittisyys on lisääntynyt ja esille on noussut kipupisteitä. Eikä sitä voida – eikä ole edes tarvetta – kiistää, etteikö pahojakin virheitä ole tapahtunut. Kaivosala on ollut viime aikoina enemmän julkisuudessa sen haittojen vuoksi. Kaivoksista puhuttaessa kyseessä ovat jopa kymmenien vuosien päähän ulottuvat projektit, joten eri hankkeiden vaikutukset näkyvät pitkään. Kaivannaisteollisuuden herkkyydet pitää tunnistaa ja tunnustaa sekä aloittaa yhteinen kehitystyö. Siihen tänään julkistettava toimenpideohjelma on hyvä alku.

Hyvät naiset ja miehet,

Kaivannaisteollisuus Suomessa käsittää kaivosteollisuuden lisäksi kiviainesteollisuuden ja luonnonkiviteollisuuden. Mineraalialaan kuuluvat myös kaivannaisteollisuuden tarvitsemien teknologioiden, koneiden, laitteiden sekä palvelujen tuottajat. Lisäksi mineraalialaan liittyviä toimijoita ovat jatkojalostajat, tutkimuslaitokset, yliopistot, korkea- ja ammattikoulut ja järjestöt. Laaditussa toimintaohjelmassa esitetään toimenpiteitä kaikille näille osa-alueille.

Suomen sijoittuminen kärkeen Fraser-instituutin kaivannaisalan selvityksissä osoittaa, että Suomi kiinnostaa kansainvälisiä kaivosyhtiöitä ja investoijia. Kaivannaistoiminnan kehittyminen on Suomelle mahdollisuus myös siihen liittyvien teknologioiden ja palvelujen kehittämiselle ja viennin kasvattamiselle. Kun teollisuuden rakennemuutos jatkuu, talouden kasvu on lähellä nollaa ja vienti ei vedä, kaivostoiminnan sekä cleantechin kasvu ovat harvoja valopilkkuja Suomen taloudessa. Pelkät kaivokset saattavat olla merkittävimpiä vetureita omille alueilleen, mutta koko kaivannaisteollisuuden arvoketju hyödyttää laajemmin suomalaista hyvinvointia.

Kaivannaisteollisuuden kysyntä maailmalla kasvaa globaalista väestön kasvusta, kaupungistumisesta ja elintason noususta johtuen. Tämä tarjoaa kasvavat markkinat tuotetuille metalleille, mineraaleille ja luonnonkivelle sekä niistä jatkojalostetuille mitä moninaisimmille tuotteille. Itse kullekin havainnollisen esimerkin ottaakseni kännykän tekemiseen käytetään noin 40 eri mineraalia.

Hyvät kuulijat,

Suomessa on korkeatasoinen ja ympäristövastuullinen metallien jalostuksen klusteri. Merkittäviä investointeja päästöjen vähentämiseen on jo tehty ja päästöt ympäristöön ovat kansainvälisesti verrattuna pienet. Suomalaisten metallien ja mineraalien jatkojalostajien kilpailuetuja ovat korkea teknologiaosaaminen, prosessien tehokkuus, käytön varmuus ja tuotannon korkea saanto.

Metallijalosteiden vienti on yli 10 prosenttia koko Suomen ulkomaan viennistä. Metallien jalostus on kuitenkin tänä päivänä riippuvainen raaka-aineiden tuonnista. Uudet kaivoshankkeet ovat mahdollisuus parantaa raaka-aineen kotimaisuusastetta ja lisätä jatkojalostuskapasiteettia.

Pohjoismaat ovat edelläkävijöitä kaivannaisteollisuuden innovaatioissa ja teknologian kehittämisessä. Suomalaisten globaalisti tunnettujen muutamien suuryritysten rinnalle on viime aikoina noussut pienempien erikoisteknologioita ja palveluja tarjoavien yritysten kasvava joukko. Perinteisten louhinta- ja rikastusteknologioiden lisäksi saatavilla on huipputeknologiaa muun muassa malminetsintään, prosessien säätöön ja ympäristön tilan seurantaan. Kaivannaisalan palveluja on myös tarjolla laajasti suunnittelu-, huolto- ja materiaalinkäsittelytehtävistä kokonaisten kaivos- ja rikastuslaitosten käytönvalvontaan. Teknologia- ja palvelusektorin kasvulle on potentiaalia vientimarkkinoilla ja myös pk-yritykset on aktivoitava entistä vahvemmin suuntautumaan vientiin.

Sivuvirtojen hyödyntäminen ja raaka-aineiden kierrätys lisääntyvät materiaalitehokkuusvaatimusten tiukentuessa. Suomessa kehitetään kierrätykseen liittyvää teknologiaa ja alalle on syntynyt myös uutta liiketoimintaa. Kierrätysteknologian kysyntä globaaleilla markkinoilla kasvaa ja myös tällä sektorilla on potentiaalia viennin lisäämiselle.

Kaivannaistoiminnan kehittyminen ja myös edellä mainitsemieni mahdollisuuksien toteutuminen edellyttävät, että kaivannaistoiminta on hyväksyttyä. Vahvemmin sanottuna se tarkoittaa sitä, että sillä on niin sanottu sosiaalinen toimilupa. Sosiaalinen toimilupa ansaitaan toiminnalla, joka toteuttaa kestävää kehitystä sekä talouden ja ympäristön että koko sosiaalisen yhteisön kannalta tarkasteltuna. Kaivannaistoiminnan haitalliset vaikutukset on ennakoitava ja minimoitava jo hankkeiden suunnittelussa.

Olkoon päivän vakava viesti se, että mielestäni kaivannaisteollisuudella ei tällä hetkellä ole sosiaalista toimilupaa – ainakaan siinä määrin kuin voisi tai pitäisi olla. Tai ainakin kyseinen lupa on joutunut koulusta tutuille ehdoille. Ennen kaikkea vakavat ympäristöongelmat Talvivaarassa ovat horjuttaneet koko alan luottamusta. Vanhoja sanontoja käyttääkseni ”niin on, miltä näyttää” ja ”yhden sählätessä moni muukin kärsii”.

On varmasti käynyt selväksi, että ympäristöasiat ovat kaivoksissa jo itseisarvo sinänsä. Ympäristöongelmat horjuttavat kuitenkin myös yhtiöiden taloutta. Sosiaalinen hyväksyttävyys voidaan rakentaa yhdessä – ympäristön ongelmiin pitää aina löytyä yhteisiä ratkaisukeinoja sekä rahoitusta. Suomen kaivannaisteollisuuden tulevaisuus on lupaava, mutta se todella edellyttää myös sosiaalisen toimiluvan täysiarvoista täyttämistä.

Tänään julkistettavassa varsin hyvin laaditussa toimenpideohjelmassa on lukuisa joukko konkreettisia ehdotuksia. Hieman oireellisesti ensimmäinen niistä liittyy vesienhallintasuunnitelmiin ja vesiteknologiaan. Omat esityksensä saavat tämän jälkeen niin jätteiden lajittelu ja sivukujien hyödyntäminen, energiatehokkuus, yhteiskuntavastuuohjelmat, luvituskysymykset, arvokkaita luontokohteita sekä alueen matkailu- ja muita elinkeinoja koskevat vaikutuskysymykset, lupa- ja valvontaviranomaisten resurssikysymykset, alan koulutussuunnitelma, kierrätys- ja kuljetuskysymykset, alan vienninedistäminen ja rahoitusinstrumenttien kehittäminen, vain muutaman mainitakseni.

Kaivannaisteollisuuden ohella meillä on monia muitakin merkittäviä elinkeinoja, joiden kanssa kaivannaisteollisuudella on aika ajoin ristikkäisiä intressejä. Varsinkin matkailu on myös kasvava ja paikallisesti vahva toimiala. Jo siksi on erittäin tärkeää löytää yhteiset pelisäännöt etenkin matkailun ja kaivosteollisuuden intressiristiriitojen sovittamiseksi. Eri intressien huomioiminen varhain hankkeiden suunnittelussa ja asioiden kärjistymisen välttäminen on koko yhteiskunnan etu ja välttämättömyys myös muiden elinkeinojen kestävälle kehittymiselle.

Kaivannaisteollisuuden ja matkailun näkemysten yhteensovittaminen on ollut tämän projektin ehkä hankalin kysymys. Käytännössä näkemysero on pelkistynyt kysymykseen ns. suojavyöhykkeistä. Ymmärrän paremmin kuin hyvin matkailuväen esiin nostamat huolet ja heidän esittämänsä argumentit. Toisaalta tiedostan, että jokainen tapaus on uniikki, jokainen kaivoshanke omanlaisensa ja jokainen matkailukohde omanlaisensa. Selkeitä pelisääntöjä on vaikea luoda. Laissa määritellyt suojavyöhykkeet on myös kaavoitusjärjestelmällemme vieras elementti.

Toimintaohjelmassa on useita kaivannaisteollisuuden ja matkailun rauhanomaisen rinnakkaiseloon ja sen vahvistamiseen liittyviä hyviä esityksiä YVA-menettelyn ja MRL:n kehittämisestä kunnille tarkoitettujen oppaiden laatimiseen. Näihin on nyt suhtauduttava kaikella vakavuudella. Yhtä kaikki on kuitenkin selvää, että keskustelua intressien yhteensovittamisen edistämisestä tulee jatkaa. Suomi tarvitsee niin kukoistavaa kaivannaisteollisuutta kuin kukoistavaa matkailusektoriakin, joka monin kohdin tarjoaa matkailijoille täysin ainutlaatuisia elämyksiä.

Ymmärrän hyvin myös matkailuväen huolen tiettyjen kaivoshankkeiden luomasta usein pitkäkestoisesta epävarmuudesta. Tämä on tosin tuttu tilanne monilta muiltakin elämänalueilta. Joka tapauksessa on selvää, että varsinkin luvituskäytäntöjen osalta meillä on kehittämisen varaa.

Hyvät naiset ja miehet,

Nyt julkistettavassa toimintaohjelmassa, josta kuulemme hetken kuluttua tarkemmin, esitetään konkreettisia toimenpide-ehdotuksia kestävän kaivannaisteollisuuden saavuttamiseksi. Toimenpideohjelman työstämiseen on osallistunut merkittävä joukko alan asiantuntijoita ja laajasti sidosryhmien edustajia. Kolmessa pyöreän pöydän keskustelutilaisuudessa ja kymmenessä teemaryhmässä on käyty vilkasta ja rakentavaa keskustelua ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista, mutta myös mahdollisuuksista. Kestävä toiminta tehdään viime kädessä yrityksissä, mutta toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää kaikkien eri sidosryhmien aktiivista osallistumista. Tämä työ on nyt hyvässä vauhdissa.

Haluan kiittää hallituksen puolesta kaikkia toimintaohjelman toteutukseen osallistuneita. Kaivannaisteollisuus on Suomessa iso juttu – ja varmasti nykyistä vielä suurempi tulevaisuudessa. Riskejä on, mutta ennen kaikkea mahdollisuuksia on huomattavasti enemmän.

Lopuksi on vielä syytä muistuttaa jo puheeni alkupuolella olevasta havainnosta. Kaivannaisteollisuus on paljon muutakin kuin kaivoksia, jotka nekin työllistävät noin 4500 henkilöä ja joiden oletetaan seuraavan 10 vuoden aikana tarjoavan työpaikan 5300 uudelle ammattilaiselle. Kaivosteollisuuden ohella kiviainesteollisuus ja luonnonkiviteollisuus ovat paikallisesti merkittäviä työllistäjiä.

Mineraalialan laite- ja teknologiateollisuus niihin liittyvine palveluineen on Suomessa poikkeuksellisen korkeatasoista ja vientimme kannalta merkittävässä asemassa. Aiheen kannalta kuvaavaa on, että tämän vuoden kahdella pidemmällä vienninedistämismatkallani kaivosalan cleantech on ollut keskeisessä roolissa molemmissa. Metallien jalostus puolestaan työllistää vajaat 15.000 henkeä pyörittäen melkein kahdeksan miljardin liikevaihtoa. Kyse on siis kaiken kaikkiaan isosta ja maamme hyvinvoinnille keskeisestä klusterista, jolla on monista syistä iso kasvupotentiaali, kunhan alan vaatima sosiaalinen toimilupa on kunnossa.

Tavoitteenamme on nostaa Suomi kestävän kaivannaisteollisuuden edelläkävijäksi. Meillä on tähän – viimeaikaisista taikaiskuista huolimatta – kaikki mahdollisuudet, kunhan toimimme viisaasti, avoimesti ja pitkäjänteisellä tavalla kestävästi.

Näillä sanoilla toivotan koko alalle ja sen sidosryhmille tarmoa rakentaa kaivannaisteollisuudesta entistä parempi mutta samalla erityisesti entistä kestävämpi veturi Suomen kansantaloudelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *