Blogi Yleistä

Suomi ansaitsisi toimintakykyisen hallituksen

Politiikka on jännittävä taiteenlaji. Niin vaalikampanjoiden tuoksinassa kuin vaalitulosten sulatteluvaiheessakin eri liikkeitä suorastaan villitään erilaisten kynnyskysymysten asettamiseen. Kun hallitustunnustelut nyt dramaattisesti kariutuivat, yhdeksi syyksi on löydetty liian tiukat ja moninaiset kynnyskysymykset. Tai ainakin liian jänkkäpäinen kynnysehdoissa roikkuminen. Toisaalta sitä kai kynnysehdoilla tarkoitetaankin.

Osa puolueiden asettamista reunaehdoista on tehty tosissaan, osa taktisista syistä. Ikävä kyllä näistä myös edelliset ovat toisinaan ongelmallisia. Monipuoluemaassa hallituksen muodostaminen on aina haasteellista ja sitä haasteellisempaa mitä tiukempia ehtoja osapuolet asettavat. Tavallista haasteellisempi vaalitulos tänä keväänä lisäsi vaikeusastetta entisestään. Poliittisen kartan eri laitoja saman pöydän äärelle laitettaessa kaikkien on yksinkertaisesti pakko joustaa.

Mitä kimurantimmaksi tilanne muodostuu, sitä tärkeämpää olisi muistaa mistä oikein on kyse. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Politiikka on Suomen ja suomalasisten edun ajamista. Politiikka on vastuunkantoa. Politiikka on hyvän tulevaisuuden rakentamista tuleville sukupolville. Politiikka on sopimista.

Kohtuullisuus, isänmaallisuus ja henkinen selkäranka eivät näissä leikeissä ole huonoja ominaisuuksia.

Hallitusneuvottelujen kariuduttua dramaattisesti keskiviikkona, monet ovat aidosti hämmentyneitä. Historiankirjoitusta varten on varmasti paikallaan tarkasti raportoida ja analysoida mitä Säätytalolla 13 päivän aikana oikein tapahtui. Syyllistenetsimisen sijasta olennaista olisi kuitenkin miettiä, miten tästä eteenpäin. Puoluepoliittisten pelien sijasta olisi aika ajaa isänmaan asiaa.

Itse asiassa tulevan hallituksen muodostamiselle voidaan asettaa vain kaksi kynnyskysymystä. Emme saisi ajautua Kreikan tielle, jossa on vuosikausia harhautettu itseään. Emmekä saisi ajautua Belgian tielle, jossa taas ei näytetä saavan toimintakykyistä hallitusta millään kasaan.

Ensinnäkin ohjelman pitäisi olla sellainen, että se kasvua ja työpaikkojen syntyä edistämällä vakauttaa julkista talouttamme ja luo siten edellytykset niin heikommassa asemassa olevista huolehtimiselle kuin turvatumman tulevaisuuden rakentamiselle muullekin väestölle.

Käytännössä hallituksen talouspoliittisen peruslinjan pitäisi olla vastuullinen ja uskottava, ei sen kummempaa.

Toiseksi hallitukseen tulevien pitäisi edes kohtuullisessa määrin luottaa toisiinsa ja pystyä rakentavaan yhteistyöhön. Tällä on itse asiassa varsin suuri merkitys. Hieman huonommallakin ohjelmalla voidaan saada yhtä sun toista aikaiseksi, jos henki on hyvä ja tekemisen meininki on aito. Sen sijaan parempikin ohjelma voidaan käytännössä tuhota liialliseen keskinäiseen kyräilyyn ja kisailuun.

Suomi ja Suomen kansa ansaitsisivat toimintakykyisen hallituksen!