Blogi

Suomen ryhdikästä miinapolitiikkaa turha muuttaa

Presidentti Halonen ja ulkoministeri Tuomioja ovat kesän aikana voivotelleet Suomen kansainvälisen maineen kärsivän miinapolitiikastamme. Toki on mahdollista että juuri heidän ulkomaisissa solidaarisuusystävyyspiireissään asiasta näin ajatellaankin. Suurin osa ulkomaisista päättäjistä yhdistää Suomen ja sen kansainvälisen maineen puolustuspolitiikasta puhuttaessa kuitenkin talvi- ja jatkosodan tapahtumiin ja pienen kansakunnan tarunomaiseen selviytymiseen lähes yksinään ylivoimaista vihollista vastaan.

En tiedä, mitä Tuomiojan & co. silloiset aatetoverit maineestamme aikanaan ajattelivat, mutta sen tiedän, että meidän veteraanisukupolvemme toimi oikein. Eräät muut maat toimivat toisin. Toisten yli vieraat joukot kävelivät mennen tullen ilman vastarintaa – toiset alistettiin kommunismin sorron alle puoleksi vuosisataa. Jokainen tarina on tietysti erilainen. Yhteistä menestystarinoille on kuitenkin se, että pasifistisosialistit eivät niitä juuri ole määritelleet. Maine on kovin katoavaista jos omista eduista ei osata pitää lujasti kiinni. Hyvä on muistaa sekin, että tahdottomat yleisen mielipiteen edessä taipuvat perässähiihtelijät eivät yleensä kummoista arvostusta nauti sen paremmin yksilöiden kuin kansakuntienkaan välisissä suhteissa.

On varmasti sinänsä hyvä toimia maailmalla suunnilleen samoin kun muut kaltaisemme maat. Tämä koskee kuitenkin – ja tietenkin vain asioita, joissa olosuhteet ovat samanlaiset kuin muilla kaltaisillamme mailla. Historia, maantiede ja ns. geopoliittiset realiteetit ovat meille erinomaisen hyvä syy jatkaa nykyistä miinapolitiikkaamme. Taloudelliset perusteetkin ovat suorastaan vastaansanomattomat. Tämän tietävät myös valistuneet ulkomaiset havainnoitsijat. Uskallankin väittää, että kansainvälisillä (vakavasti otettavilla) foorumeilla Nato-politiikkamme herättää enemmän kummastusta kuin miinapolitiikkamme. Selvää kuitenkin on, että siitäkin me päätämme itse, samalla kun erilaiset ulkomaan elävät voivat olla asiasta ihan mitä mieltä tahansa.

Miinakysymys on osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa. Varsinkin NATOn ulkopuolella ne ovat olennainen osa itsenäistä ja uskottavaa puolustustamme. Kyse ei ole kansainvälisestä idols-kisasta. Suomen miinapolitiikasta ei ole ennen eikä tule tänäänkään päättää sosialistisen internationaalin aseistariisuntasymposiumissa eikä antiglobalisaatio-kiukuttelijoiden teeilloissa. Suomen ryhdikästä miinapolitiikkaa on turha muuttaa.

P.S. Suomessa on kautta aikain järjestetty kaksi kansanäänestystä. 1930-luvun alussa äänestettiin kieltolain kumoamisesta ja 90-luvun puolivälissä EU-jäsenyydestä. Näissä molemmissa tiedettiin mistä äänestettiin. Nyt kansalta halutaan tiedustella sen kantaa EU:n uuteen perustuslakiin, jota kansanedustajat ja valtio-oppineetkaan eivät tunne kuin pintapuolisesti. Kun EU-vaaleissa äänestysprosentti nousi hädin tuskin 40:een, niin mitenköhän nyt kävisi. Miettikääpä sitä!

Jan Vapaavuori
kansanedustaja (kok)
jan.vapaavuori@eduskunta.fi