Puheet Yleistä

Suomen Kiinteistönvälittäjien Liiton 60-vuotisjuhla, Finlandia-talo

Tie optimaaliseen asuntokannan tuottamiseen on haasteellinen

Arvoisa herra ministeri,
Arvoisa juhlaväki
Hyvät naiset ja herrat,

Helsingissä on noin 300 000 asuntoa. Asuntojen keskikoko on täällä muuta maata pienempi. Tämä on osin seurausta historiallisista syistä. Oma merkityksensä on myös maan suhteellisesti korkealla hinnalla. Tämän lisäksi alueella jo pitkään vallin-nut kysynnän ja tarjonnan epätasapaino on johtanut siihen, että käytännöllisesti katsoen kaikki on mennyt kaupaksi, mikä puolestaan on motivoinut alan markkinoita tuottamaan neliöhinnoiltaan attraktiivisempia pieniä asuntoja.

Helsingin kannalta kehitys ei ole ollut optimaalinen. Sopivien perheasuntojen puute on johtanut siihen, että osa aktiiviväestöstä on hakeutunut ympäristökuntiin. Helsinki on ikärakenteeltaan vanhentunut ja entisestään sinkkuuntunut. Lopputuloksena pääkaupungin verotulokehitys on viime vuosina ollut muuta maata heikompaa. Samalla yhdyskuntarakenne on hajautunut, keskimääräiset etäisyydet pidentyneet, päästöt ja ruuhkat lisääntyneet ja yhteiskunnalliset aikatappiot kasvaneet.

On ymmärrettävää, että moni haluaa asua väljästi omakoti- tai rivitalossa, veden äärellä ja luonnon rauhassa, mutta silti aivan metropolin tuntumassa. Kaikki kuitenkin ymmärtävät, ettei tämä pitkän päälle ole mahdollista, eikä ympäristön kannalta tai yhdyskuntataloudellisestikaan järkevää.

Ratkaisumallit ovat periaatteessa yksinkertaisia. Metropolialueen ytimen asuntotuotantoa on olennaisesti lisättävä. Samalla niin kerrostalo- kuin yleisemmin kaupun-kiasumisen imagoa on pystyttävä parantamaan. Muun Helsingin seudun rakentamisessa on panostettava pääväylien ja erityisesti hyvien joukkoliikenneyhteyksien varteen. Sikin sokin pitkin Uuttamatta rakentamisesta on siirryttävä kaupunkimaisten pientaloalueiden kehittämiseen.

Helsingin asuntotuotanto on vuosia laahannut noin 3 000 – 3 500 asunnon kieppeillä. Tämä on auttamatta liian vähän. Helsingissä yleisestä vaurastumisesta purkautuu noin 1 prosenttiyksikkö asumisväljyyden kasvuun. Yksistään tämä tarkoittaa täten noin 3 000 uuden asunnon vuosittaista tarvetta, jotta välikulumme säilyisi edes nykyisellään. Kun väkilukumme muutamana viime vuotena on aavistuksen verran laske-nut, tästä on tehty se johtopäätös, että kaupungin vetovoimaisuus olisi heikentynyt. Näin ei kuitenkaan ole. Vetovoimaisuutta siis olisi, jos vain olisi riittävästi asuntoja.

Liian pieni asuntotuotanto on osin kaupungin omaa syytä. Toisaalta mm. kaavoitus-prosessit ovat muodostuneet yhä hankalammiksi ja valituskierteet yhä pitkäaikaisemmiksi. Valtion sitoutuminen seudun liikenneinfrastruktuuriin on myös tunnetusti varsin heikkoa. Aivan erityisen ongelman on kuitenkin luonut Vuosaaren sataman valmistumisen lykkääntymisestä seurannut ns. rytmihäiriö. Tämä murhe on onneksi pian historiaa.

Vuosaaren sataman valmistuttua 2008 alkavat kantakaupungin vanhoilta satamilta vapautuneiden alueiden kunnostukset, joita pidetään kaupungin koko historian suu-risuuntaisimpina muutoshankkeina. Mittavimmat hankkeet ovat seuraavat:

-Länsisatamasta eri osa-alueineen (Hernesaari, Ruoholahti, Jätkäsaari, Salmisaa-ri) suunnitellaan kaikkiaan jopa 25 000 asukkaan ja 22 000 työpaikan kaupunginosaa.
-Sörnäistenrannan – Hermanninrannan kaupunginosaan – johon Kalasataman metroasema juuri valmistuu – puolestaan on kaavailtu 15 000 asukkaan ja 10 000 työpaikan kaupunginosaa.
-Pasilan eri alueille suunnitellaan yli 7 000 asukasta ja työpaikkoja seuraavien vuosikymmenten aikana jopa 25 000.
-Pasilan konepaja-alueelle suunnitellaan 2 500 asukkaan ja 6 000 työpaikan aluet-ta.
-Kruunuvuorenrantaan Laajasaloon on tulossa lähes 10 000 asukasta ja 1 000 työ-paikkaa.

Uusien mahdollisuuksien mittaluokkaa kuvaa se, että suurin osa näistä alueista muodostaisi jo yksinään keskikokoisen suomalaisen kaupungin. Useimpien merkitystä korostaa vielä niiden merihenkinen sijoittuminen.

Helsingin uudessa, vuoden päästä valtuustokäsittelyyn tulevassa maankäytön ja asumisen toteutusohjelmassa tavoitteeksi onkin nyt asetettu keskimäärin runsaan 5 000 asunnon rakentaminen vuodessa. Tavoite on haasteellinen. Suomen yli 400 kunnasta korkeintaan sadassa on 5 000 asuntoa. Sipoossa asuntoja lienee alle 10 000, joten tavoite tarkoittaisi sitä, että rakentaisimme yhden sipoollisen aina kahden vuoden välein. Silti tavoite on täysin mahdollinen ja ennen kaikkea järkevä.

Nykyisten maankäyttösuunnitelmien mukaan asunnoista sijoittuisi kaupungin omistamalle maalle kaksi kolmannesta, loppu kolmannes jakautuisi valtion ja yksityisten maanomistajien kesken. Satamalta vapautuville suurtuotantoalueille tulisi noin puolet tuotannosta.

Tuotantomäärän lisääminen edellyttää suunnittelun ja rakentamisen nopeuttamista. Investoinnit on saatava rahoitetuksi. Uudet suuralueet edellyttävät mittavia taloudellisia panostuksia mm. maiden puhdistamiseen, perusinfrastruktuurin toteuttamiseen sekä muuhun palvelurakentamiseen. Tarvittavat panostukset ovat niin suuret, että niiden rahoittaminen talousarviomäärärahoin ei ole mahdollista. On kehitettävä uudenlaisia toimintatapoja ja kumppanuusmalleja yksityisen sektorin, muiden maanomistajien, mm. valtion sekä kolmannen sektorin kanssa.

Uusille, samanaikaisesti aloitettaville suurille asuntotuotantoalueille tullaan suunnittelemaan omat erityispiirteet ja imagot siten, että alueet muodostavat vaihtoehtoisia asuinympäristöjä.

Myös nykyisiä alueita tulee kehittää monipuolisemmiksi. Pienasuntovaltaisille alueille tulee rakentaa suurempia asuntoja. Vastaavasti kerrostalovaltaisille alueille tulee rakentaa enemmän pientaloja. Näin turvataan se, että ihmiset voivat vaihtaa asunto- tai talotyypistä toiseen omassa kaupunginosassaan elämäntilanteen mukaan. Näin sosiaalinen ympäristö ja esimerkiksi lasten koulut eivät muutu, vaikka asuntoa vaihdetaan.

Hallinta- ja rahoitusmuodoista päätetään aluekohtaisesti. Maanomistusolot, erilaiset erityispiirteet, muu asuntokanta sekä alueen imago on otettava huomioon. Kaupungin omistamalla maalla huolehditaan siitä, ettei synny vuokra-asuntokeskittymiä. Koko-naisuutta ajatellen otetaan huomioon Hernesaaren mahdollinen erityinen korkealaatuisuus. Itäisen kantakaupungin uustuotantoalueella pyritään asuntojakaumaan, joka vahvistaa alueen tasapainoisuutta ja yleistä arvostusta.

Imagokysymyksissä kannattaa harrastaa myös kiinteistövälittäjäpiireissä tunnettua nimikysymyksiin liittyvää luovuutta. Kuten hyvin on tiedossa, Vuosaaren Aurinkolahtihan sijoittui Mustalahteen ja Eiranranta Munkkisaaren puhdistamoalueelle.

Selvitysten mukaan edellä mainitsemani suuretkaan hankkeet eivät riitä vastaamaan kasvavaan kysyntään. Helsinki on kehittänyt asunto-ohjelmaansa siten, että se kytketään tiiviimmin koko seudun yhteiseen suunnitteluun. Seudullinen maankäytön, asumisen ja liikenteen strateginen yhteistyö on ulotettu laajemman, Helsingin seudun 14 kunnan seutuyhteistyön kohteeksi. Seudun maankäytön ja yhdyskuntarakenteen kehitystyötä varten järjestetään kattava vuoteen 2050 suuntaava kansainvälinen ideakilpailu.

Esitys läntisen Sipoon liittämisestä pääkaupunkiin vastaisi osuvasti metropolialueen haasteisiin asuntojen määrän, laadun ja monipuolisuuden suhteen. Alue on kaikista laajemmista rakentamattomista alueista ylivoimaisesti lähimpänä metropolialueen keskustaa. Se on myös ainoa tämänkaltainen alue, jonka joukkoliikenne voitaisiin vaivatta ja kustannustehokkaasti toteuttaa metroverkkoa laajentamalla.

Selvitysten mukaan yritysten investointi- ja sijoittautumispäätöksiin vaikuttaa keskeisesti osaavan työvoiman saaminen. Työvoiman saamiseen vaikuttaa taas asuntotilanne. Seudun kilpailukyvyn yhdeksi mittariksi voidaan täydellä syyllä nimetä laadukas ja monimuotoinen asuntokanta. Kyse on koko metropolialueen elinvoimaisuudesta ja kilpailukyvystä. Koska pelkkä pääkaupunkiseutu tuottaa maan bkt:sta noin kolmanneksen, kyse on myös kansallisesta kysymyksestä.

Määrällisesti ja laadullisesti riittävän sekä sijainniltaan optimaalisen asuntokannan tuottaminen luo kaikelle tälle vasta edellytykset. Kaiken kruunaa lopulta kuitenkin se, että oikeat ihmiset löytävät tiensä oikeisiin asuntoihin. Olemme siis yhteisellä asialla.

Omasta ja Helsingin kaupungin puolesta haluan tervehtiä Suomen Kiinteistövälittäjien liittoa tänä juhlapäivänä ja toivottaa onnea ja menestystä tulevien vuosikymmenten haasteille.

Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja,
kansanedustaja Jan Vapaavuori