Blogi Yleistä

Suomen etsittävä uusia liiketoimintamahdollisuuksia, ei torjuttava niitä

Keskustelu arktisen liiketoiminnan ulottuvuuksista on viime päivinä käynyt vilkkaana. Hyvä niin, kyse on isosta asiasta.

Arktisen meriteollisuuden tulevaisuuden kokonaisinvestointeja ei ole tarkasti tiedossa. Kyse on kuitenkin valtavista summista. Esimerkiksi Krylov-instituutin mukaan Venäjän alustarve vuoteen 2020 mennessä yksin mannerjalustan hyödyntämiseen olisi noin 350 alusta, joiden yhteishinta olisi noin 80 miljardia euroa. Venäjän lisäksi alaan investoidaan merkittävästi mm. Norjassa, Kanadassa ja USA:ssa.

Suomessa keskustelu näyttää kokonaisuuden sijaan keskittyneen pääasiassa yhteen yhtiöön – Arctia Shippingiin – joka sattuu lisäksi olemaan valtio-omisteinen yhtiö.

Kehitys- ja omistajaohjausministeriydestä eroamaan joutunut Heidi Hautala nosti viikonloppuna arktisen merenkulun keskusteluun. On hyvä mieltää, ettei Hautalan tapauksessa ollut kyse Suomen laajasta arktisen merenkulun linjasta. Siinä kyse oli oikeiden tietojen välittämisestä ja poliittisen ohjauksen asianmukaisuudesta.

Elokuussa julkaistun Suomen arktisen strategian mukaan Suomen visiona on olla ”aktiivinen arktinen toimija, joka osaa kestävällä tavalla sovittaa yhteen arktisen ympäristön reunaehdot ja liiketoimintamahdollisuudet kansainvälistä yhteistyötä hyödyntäen.” Uuden strategian sisään on rakennettu neljä peruspilaria: 1) arktinen maa 2) arktinen osaaja 3)kestävä kehitys ja ympäristön reunaehdot sekä 4) kansainvälinen yhteistyö. Näistä syntyy kokonaisuutena Suomen arktinen rooli.

Suomen tavoitteena on lisätä arktiselle alueelle kasvua ja kilpailukykyä tukevia painotuksia arktista ympäristöä kunnioittaen. Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa olen pitänyt selvänä, että ympäristön kunnioitus ja kestävän kehityksen mukainen toiminta ovat itseisarvoja. Hyvä on huomata sekin, että meillä on esimerkiksi kaivospuolelta varoittavia esimerkkejä siitä, miten piittaamattomuus ympäristöstä ja sen kunnioituksesta vaikuttaa suoraan myös taloudelliseen kannattavuuteen. Jos arktinen luonto haavoittuu, samalla haavoittuu myös arktinen liiketoiminta.

Jos ja kun ympäristönäkökohdat ovat arktisen strategian reunaehtoja, liiketoimintamahdollisuudet ovat puolestaan strategian keskiössä. Suomalaisen meriteollisuuden kannalta on olennaista strategian mukaisesti ”pitää Suomi tulevaisuudessakin arktisen meriteollisuuden ja varustamotoiminnan johtavana asiantuntijamaana ja pitää suomalaiset yritykset vahvasti mukana arktisten merialueiden kehittämishankkeissa.”

On siis selkeästi linjattu, että Suomi nimenomaan etsii uusia liiketoimintamahdollisuuksia arktiselta alueelta. Suomella on pitkä talvimerenkulun perinne ja merkittävää osaamista. Jo siksi Suomella on vahva kansallinen intressi olla maailman johtavia maita arktiseen meriteknologiaan ja merenkulkuun liittyvässä koulutuksessa, tutkimuksessa, tuotekehittelyssä, operoinnissa ja alan liiketoiminnassa. Monialaisella kylmään ilmastoon sopivalla osaamisella ja arktisella meriteknologialla on suora kytkentä maan elinkeinoelämän mahdollisuuksiin arktisella alueella.

Tässä kokonaisuudessa on syytä pohtia, miksi valtio-omisteinen yhtiö ei voisi yhtäläisin mahdollisuuksin yksityisten yhtiöiden kanssa osallistua arktiseen liiketoimintaan. Kun nimenomaisena tavoitteenamme on arktisen liiketoiminnan edistäminen, miksi valtionyhtiö olisi siihen kelvoton toimija?

Toki vaikkapa jäänmurtotoiminnan lähtökohtana on se, että Itämeren jäänmurto turvataan. Riski siitä, että näin ei kaikissa oloissa tapahtuisi, lienee kuitenkin mitätön.

Elinkeinoelämän raju rakennemuutos koettelee Suomineitoa parhaillaan karulla tavalla. Globaalin kilpailun seurauksena olemme menettäneet kymmeniä tuhansia työpaikkoja perinteisiltä teollisuudenaloiltamme. Väistämättä menetämme niitä tulevina vuosina vielä lisää. Kaikkein olennaisinta nyt on luoda edellytyksiä uusien työpaikkojen luonnille. Uudet työpaikat löydämme vahvan osaamisen ja uusiutumisen kautta. Voimme toki lyödä päätämme jäävuoreen ja pitäytyä vanhassa, mutta ei sillä taktiikalla kyllä eteenpäin päästä.

Suomen tehtävä on etsiä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja kasvualueita, ei keksiä torppauskeinoja lupaaville aloille. Aivan erityisesti aktiivinen kannattaa olla siellä, missä osaamisellemme on maantieteestämme tai osaamisestamme kumpuavia luontaisia edellytyksiä.

Vastaa