Puheet Yleistä

Selvityshenkilö Matti Purasjoen raportin ”Kaavoitus, kauppa ja kilpailu” luovutustilaisuus, Helsinki

Hyvät kuulijat,

Kaavoituksen ja tonttipolitiikan vaikutus kaupan kilpailuolosuhteisiin on tärkeä, mutta myös erinomaisen vaikea ja vaativa aihe. Matti Purasjoki on entisenä Kilpailuviraston ylijohtajana ehkä tunnetuin suomalainen vaikuttaja kilpailun alalla. Aiheen vaikeudesta ja monitahoisuudesta kertoo, että tunnetusti suorapuheinen henkilö, sanoo asiasta sittenkin aika varovaisesti.

Kilpailun näkökulmasta tarkasteltuna, voidaan perustellusti väittää, että kaavoitus on luonteeltaan julkinen kilpailunrajoitus. Näin toteaa myös Purasjoki. Toisaalta hän tuo esiin myös kaavoituksen mahdollisuuksia luovan luonteen. Tämä on hänen mukaansa kaavoituksen tärkein kilpailupoliittinen ulottuvuus. Kaavoitus voi edistää kilpailua luomalla mahdollisuuksia. Tämä on tärkeä huomio.

Selvitys kuitenkin osoittaa, ettei ole olemassa sellaista yksinkertaista ja helppoa tapaa, jolla kaavoituksessa voitaisiin luoda edellytykset toimivalle kilpailulle. Monet selvityksen toimenpide-ehdotukset muistuttavatkin hyvistä yhdyskuntasuunnittelun ja kaavoituksen toimintatavoista: avoimuudesta, vuorovaikutuksesta, asianmukaisista selvityksistä ja kumppanien hakemisesta kilpailutuksen kautta. Purasjoki siis korostaa asiantuntevan ja hyvän kaavoituksen merkitystä. Tätä ei voi liiaksi korostaa, ei kaavoituksen kilpailu- kun sen muidenkaan ulottuvuuksien osalta.

Varsinkin kaupunkiseuduilla on viime vuosina tehty ahkerasti palveluverkkoselvityksiä kaavoituksen tueksi. Myös ympäristöministeriö ja ympäristökeskukset ovat eri yhteyksissä puhuneet niiden puolesta. Oli ilahduttavaa huomata, että selvityshenkilö on omassa raportissaan nähnyt juuri palveluverkkoselvitykset keskeisenä keinona kilpailuedellytysten luomiselle.

Kysymys on ennen kaikkea ennakoivan ja suunnitelmallisen kaavoituksen tarpeesta. Mitä kokonaisvaltaisemmin asiaan suhtaudutaan eritoten maakunta- ja yleiskaavoituksessa, sitä paremmat edellytykset suosiollisten kilpailuolosuhteiden luomiselle pystytään takaamaan ja sitä vähemmän ratkaisuja jää tehtäväksi alemmanasteisessa asemakaavoituksessa, jossa kokonaisuuksien hahmottaminen väkisinkin jää vähemmälle. Asemakaavatasoa ylemmän tasoisen kaavoituksen merkitys korostuu sitä vahvemmin mitä isommista hankkeista on kyse, ovathan isoimmat kauppakeskittymät vaikutuksiltaan usein seudullisia, maakunnallisia tai jopa ylimaakunnallisia.

Maailman ja eritoten kaupan konseptien nopea muuttuminen asettaa erityisen haasteen kaavoitukselle ja varsinkin sen ennakointikyvylle. Ongelmaton tilanne ei ole. Silti peruskysymys on se, sopeutuuko kauppa kaavoitukseen vai kaavoitus kauppaan, eli pystyykö kaavoitus ohjaamaan kaupan sijoittumista vai käykö elävässä elämässä toisinpäin.

Purasjoki muistuttaa, että palveluverkkoselvitysten valmistelua ohjaavan taustaryhmän tulisi edustaa elinkeinoelämää kilpailuneutraalilla ja jäävittömällä tavalla. Tämä on tärkeä näkökohta, johon on syytä kiinnittää huomiota, kun uusia palveluverkkoselvityksiä käynnistetään.

Selvityshenkilö mainitsee raportissaan esimerkkinä Oulun Ritaportin, jonka suunnittelu oli mainio esimerkki toimintatavasta, jossa suunnittelu- ja toteutusprosessit avattiin kilpailulle, ja jossa kunta samalla huolehtii siitä, että syntyvät palvelut vastaavat kaupunkiseudun tarpeita.

Tontit olisi aina luovutettava kilpailun kautta. Tämä Purasjoen ehdotus on tärkeä viesti ennen muuta kuntien poliittisille päättäjille. Tämä toki onnistuu luontevimmin silloin, kun maanomistajana on kunta itse. Toisaalta se korostaa Ympäristöministeriönkin peräänkuuluttaman kuntien aktiivisen maapolitiikan merkitystä myös kauppaa koskevissa kysymyksissä.

Kaavoitus ei ole helppoa. On selvä, että niin kunnat kuin maakunnatkin tarvitsevat tämän työnsä tueksi monenmoista apua. Nyt esillä olevien kilpailukysymystenkin luonteva käsittely kaavoituksessa edellyttää ohjeistusta ja käytännön kokeiluhankkeita. Tässä työssä tarvitaan mm. ympäristöministeriön, Kilpailuviraston ja Suomen Kuntaliiton yhteistyötä. Purasjoki päätyy tässä samaan kuin Kaupan ja kilpailun työryhmä. Tämä on aiheellinen muistutus myös ympäristöministeriölle asian eteenpäin viemisen tarpeellisuudesta.

Kaavoitus edistää kilpailua luomalla mahdollisuuksia, mutta kaavoitus myös väistämättä määrittelee puitteita, joissa kilpailua käydään. Toisaalta näin on monella muullakin alalla: Kysymys on siitä, että julkinen valta määrittelee ne pelisäännöt, joiden puitteissa kilpailua voi, saa ja sopii käydä. Tämä kaavoituksen ohjaava ja rajoja asettava rooli korostuu, kun vastattavana on ilmastonmuutoksen hillinnän kaltaiset haasteet. Meillä on edessä yhdyskuntarakenteen kehityksen reivaaminen suuntaan, jossa riippuvuus henkilöauton käytöstä vähenee. Sillä, mihin suuret kaupalliset keskukset vastaisuudessa sijoittuvat, on tässä ratkaiseva merkitys.

Toki kaupan sijaintia koskevalla sääntelyllä on ollut ja on muitakin tavoitteita kuten vaikkapa kaupunkikeskustojen elinvoimaisuuden ja lähipalvelujen turvaaminen. Kaikista näistä syistä on täysin välttämätöntä, että meillä on käytettävissämme keinot ohjata kaupan sijaintia. Sääntelyä siis tarvitaan.

On kuitenkin tärkeätä tiedostaa, että hyvässä sääntelyssä tunnistetaan ne yhteiskunnalliset intressit, joita sääntelyllä halutaan suojata. Sääntely ei saisi olla laajempaa kuin, mikä näiden tavoitteiden turvaamiseksi on välttämätöntä, koska silloin sääntely vaikuttaisi myös sellaisiin kysymyksiin, joihin sen ei ole tarkoitettu vaikuttavan. Tässä on haaste työryhmälle, joka parhaillaan kokonaisvaltaisesti pohtii kaupan sijainnin ohjauksen vaikuttavuutta ja ajanmukaisuutta Matti Auran johdolla.

Lopuksi haluan kiittää selvityshenkilö Matti Purasjokea hyvin tehdystä työstä ja todeta olevani vakuuttunut siitä, että raportti antaa hyödyllistä tausta-aineistoa myös mainitulle kaupan sijaintia laajemmin selvittävän työryhmän pohdintoihin.