Blogi

Se että joku on asiantuntija, ei tarkoita että hän olisi oikeassa

Sunnuntain (28.2.) Helsingin Sanomissa oli juttu ns. pormestarimallista. Otsikkona oli ”Pirkanmaa opettaa pormestarista haaveilevia” ja alaotsikkona ”Professorin mukaan pormestarimalli ei sovi Suomeen”. Professorin mukaan pormestari ei tuo kuntiemme valtakuvioon mitään kysyen myös ”onko niin, että kaupungin todelliset ongelmat ratkeavat perustamalla pormestarin virka?”.

Uusimmassa Kuntalehdessä (3/2010) puolestaan on juttu, joka on otsikoitu ”Pormestarimallia kannattaa kokeilla”. Siinä puolestaan eräs ”maamme eturivin johtamiskonsultteihin kuuluva” kannustaa ”antamaan kasvot kuntien muutosjohtamiselle”.

Molemmat jutut ovat sinänsä asiallisia ja loogisia. Pormestarimallista voidaan olla montaa mieltä ja näitä mielipiteitä perustella monella eri tavalla. Tämäkin on aihe, josta on hyvä ja josta pitää keskustella. Kummastakaan jutusta ei tosin kovin selkeästi käy ilmi, mitä pormestarilla tai pormestarimallilla itse asiassa tarkoitetaan. Tosiasiassahan esimerkiksi Tampereella ja Pirkkalassa, jossa pormestarimalli on käytössä, tarkoitetaan itse mallilla kovin erilaisia asioita kuin vaikkapa Keski-Euroopassa.

Mielenkiintoista ja yhteistä molemmille jutuille on se, että niissä viitataan jutun taustaksi tiettyyn auktoriteettiin. Toisessa tämä on ”professori”, toisessa ”eturivin johtamiskonsultti”.

Usein jutuissa käytetään näiden ammattinimikkeiden sijasta yleistermiä ”asiantuntija”.

Suomi on asiantuntijauskoinen kansakunta. Jos oikein asiantuntija sanoo jotain, näinhän sen pitää olla, varsinkin kun poliitikkojen sanomisiin ei samalla tavalla uskota.

Se, että joku on asiantuntija jossakin asiassa, kertoo vain siitä, että hänellä on tavanomaista syvällisemmät tiedot asiasta – eikä aina toki tätäkään. Se ei sen sijaan kerro sitä, että mainitulla asiantuntijalla olisi jokin järkevä, tai ainakaan laajempaa luottamusta nauttiva näkemys asiasta. Tätä todistaa jo se, että melkein asiassa kun asiassa löytyy asiantuntijoita, jotka ovat keskenään iloisesti täysin eri mieltä itse asiasta.

Se, että media rakentaa juttuja jonkun asiantuntijaksi miellettävän näkemysten ympärille, on sinänsä loogista, hyväksyttävää ja jopa mielekästä. On kuitenkin huomattava että sillä, kenen asiantuntijan ympärille juttu kiedotaan, on erittäin suuri merkitys. Valitsemalla sen, ketä asiantuntijaa milloinkin kuullaan ja kuulostellaan, käytetään siksi valtavasti valtaa. Ihmisiä asiantuntijatkin ovat. Osalla heistä on vahvempi maailmankatsomus, osalla heikompi. Osa on myös poliittisesta aktiivisia, osa ei. Osa pyrkii vaikuttamaan asioihin asiantuntijaroolissaan, osa vain tuottamaan tietoa päätöksenteon pohjaksi. Ja toki asiantuntijoistakin osa on parempia kuin toiset.

Vielä enemmän julkista ja yleistä mielipidettä ohjataan – tahallaan tai tahattomasti – silloin kun käytetään ilmaisua ”asiantuntijat”. Tätäkin tapahtuu. Laajasta asiantuntijajoukostamme luovalla tavalla valikoimalla voidaan perustella melkein mitä tahansa. Kovin vaikeaa ei useimmissa tapauksissa ole löytää muutamaa samanhenkistä asiantuntijaa, jotka oikein joukolla todistavat jotakin. Eikä vaikeaa toki ole löytää keskenään erimielistäkään asiantuntijajoukkoa, jotka tällöin todistavat asian vaikeudesta tai ristiriitaisuudesta.

Kaiken päätöksenteon tulee – organisaatiosta riippumatta – perustua laaja-alaiseen tietoon ja ymmärrykseen kulloinkin esillä olevasta asiasta. Jo sen takia on itsestään selvää, että asiantuntijoita tarvitaan. Itse asiassa ilman heitä emme tulisi toimeen. On kuitenkin hyvä mieltää, että varsinkin yksittäisten asiantuntijoiden sanomisiin kannattaa suhtautua yhtä suurella varauksella kuin vaikkapa yksittäisten poliitikkojen sanomisiin. Yhtä tärkeää on mieltää, että se, ketä asiantuntijaa milloinkin kuullaan ei ole merkitystä vaikka, ja että varsinkin ne, jotka asiantuntijoita valikoivat, tämän useimmiten myös ymmärtävät.