Blogi Yleistä

”Sanoin mitä sanoin”

”Sanoin mitä sanoin”. Näin vastasi pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi Helsingin Sanomien kysymykseen eläkeiän nostosta.

Se mitä Kiviniemi tätä ennen oli sanonut, oli sinänsä ihan viisasta: ”Meille kelpaa sellainen ratkaisu, joka pidentää työuria, turvaa eläkkeet ja estää eläkemaksujen nouseminen liian suuriksi.” Itse asiassa juuri tästä on kysymys. Kokonaan toinen asia on, voiko tätä tarkoittavaan ratkaisuun sisältyä eläkeiän nosto, tavalla tai toisella. Tähän Kiviniemi kieltäytyi vastaamasta. Tai siis ei halunnut vastata.

Jos vaikkapa Paavo Lipponen olisi vastannut toimittajalle ”sanoin mitä sanoin”, siitä nousisi varmaan jonkinlainen metakka, jossa lausujaa soimattiin armotta arrogantiksi ja ylimieliseksi töräyttelijäksi. Kun Kiviniemi näin sanoo, se on siinä se.

Kiviniemen valitsema taktiikka on varsin johdonmukainen. Vaikeisiin ja kansalaisten kannalta herkkiin kysymyksiin vastataan usein ylätasolla, perusfiksusti, mutta konkretiaa kaihtaen. Ei Kiviniemi tässä taktiikassaan toki ainoa ole.

HS haastatteli eläkeikäjuttuunsa kaikkia puoluejohtajia. Kaikki heistä – siis kaikki – myönsivät ainakin välillisesti, että työuria on pakko saada pidennetyksi. Tästä ei itse asiassa vallitsekaan erimielisyyttä, mikä on tärkeä tunnistaa.

Keinoista ollaan eri mieltä – tai itse asiassa ei ihan kamalasti niistäkään. Kyse on vain siitä kuinka vastuullisesti ja rehellisesti asiaan suhtautuu. Lehden jutussa oppositiopuolueet ”tyrmäävät” eläkeiän noston. Kun ei ole vastuuta, sitä ei ole. Hallituspuolueet Kokoomus, RKPja Vihreät eivät pidä eläkeiän nostoa ensisijaisena vaihtoehtona, mutta rehellisyyden nimissä haluavat pitää sen keinovalikoimassa, eleivät muut keinot tepsi riittävän hyvin.

Keskusta asettuu tässä(kin) opposition ja muun hallitusrintaman väliin (olisiko siinä nykyajan määritelmä poliittiselle Keskustalle?).

Ei siis olla puolesta eikä vastaan, vaan jotain siltä väliltä. ”Sanoin mitä sanoin ja se mitä sanoin oli riittävän yleisellä tasolla, jotta se kuulostaa fiksulta, mutta kukaan ei kuitenkaan siitä voi närkästyä, pelästyä tai huolestua. Ellei sitten närkästy, pelästy tai huolestu siitä, ettei oikein selvinnyt, mitä mieltä vastaaja olikaan…”