Blogi Yleistä

Ruotsi on erilainen

Ruotsin vaalituloksen erikoisuuksiin kuuluu, että hallitseva porvariallianssi lisäsi kannatustaan, mutta menetti silti enemmistönsä parlamentissa. Tämä on hallituksen kannalta jo sinänsä hankalaa. Erityisen hankalaksi asian tekee se, että vaa´ankielen asemaan nousi populistinen Ruotsidemokraatit. Vai tekeekö?

Maahanmuuttovastaisten puolueiden nousu parlamentteihin on ajan ilmiö koko Euroopassa. Esimerkiksi Iltalehti raportoi tänään aiheesta kattavasti maa maalta.

Jokainen liike on erilainen, eikä niitä suoraan voi eikä ehkä pidäkään verrata keskenään. Tiettyjä yhtäläisyyksiä niillä kuitenkin yleensä on. Useimmat näistä ovat maahanmuuttokriittisiä, vaikka aste-erot ovat isoja. Useimmat voi helposti luokitella myös populistisiksi liikkeiksi. Ja liikkeiden kannattajat löytyvät useimmiten samankaltaisista väestöryhmistä.

Usein kysymys on vain siitä, onnistuuko mainitunkaltainen liike saamaan peräsimeensä riittävän karismaattisen johtajan, joka onnistuu aktivoimaan yhteiskunnan pohjamudissa esiintyvän ajattelun myös parlamentaariseksi voimaksi. Useissa maissa näin on käynyt jo aikaa sitten. Tässä suhteessa monen ulkomaisen tarkkailijan mielestä oli vain ajan kysymys, koska tämä tapahtuisi myös Ruotsissa.

Ruotsalainen mielenlaatu on tässä suhteessa kuitenkin ehkä jossain mielessä toisentyyppinen. Kansankodissa moni uskoi, ettei se, mikä on arkipäivää muualla, kuitenkaan iskisi Ruotsiin. Ruotsi on pitkään ollut – varsinkin pohjoismaisessa vertailussa – poikkeuksellisen maahanmuuttopositiivinen. Maa on huomattavasti monikulttuurisempi, kansainvälisempi ja suvaitsevampi kuin vaikkapa Suomi. Monille ruotsalaisille tämä on ollut itsestäänselvyys ja jopa ylpeyden aihe. Siksi myös järkytys oli tavallista kovempi, kun Ruotsidemokraatit kaikesta huolimatta nousivat parlamenttiin.

Vaalitaistelun aikana molemmat kilpailevat pääallianssit irtisanoutuivat jyrkästi Ruotsidemokraateista. Molemmat kieltäytyivät kategorisesti yhteistyöstä heidän kanssaan. Osa puoluejohtajista vetosi kerta toisensa jälkeen näkyvästi populisteja vastaan. Vaaliyönä yksi puoluejohtaja kieltäytyi suorassa televisio-ohjelmasta jopa menemästä samaan tilaan Ruotsidemokraattien puoluejohtajan kanssa.

Myös media käyttäytyi samoin. Ruotsidemokraatit suljettiin monista vaaliväittelyistä. Heidän mainoksiaan kieltäydyttiin julkaisemasta. Vaalipäivänä maan molemmat iltapäivälehdet käyttivät koko etusivunsa vastustaakseen koko liikettä. Ja vielä vaalien jälkeenkin kansa riensi toreille osoittamaan mieltään koko liikettä (ja itse asiassa demokraattista vaalitulosta) vastaan.

Ruotsissa yksikään muu puolue eikä yksikään merkittävä media flirttaillut populistiliikkeen kanssa. Ei lainkaan.

Tässä suhteessa Ruotsi on erilainen. Ainakin Suomeen verrattuna.

Kaikkea tätä taustaa vasten tuntuu hieman ihmeelliseltä kuinka ongelmallisena Ruotsidemokraattien vaa´ankielen asemaa Ruotsin valtiopäivillä pidetään. Jos sekä porvariallianssi että punavihreä allianssi pitävät kiinni lupauksistaan, jonka mukaan ne eivät missään oloissa tee yhteistyötä Ruotsidemokraattien kanssa, eihän heillä voi silloin olla sellaista asemaa, josta kenenkään tarvitsisi olla huolissaan.