Puheet Yleistä

ROTI 2011 -raportin julkistamistilaisuus, Helsinki

Hyvät Rakennetun omaisuuden vaalijat,

Käsissämme on järjestyksessä kolmas Roti-raportti. Ensimmäinen julkistettiin vuonna 2007, neljä vuotta sitten. Näyttää siltä, että raportin oma identiteetti on löytynyt; Roti 2011 on asiantuntevasti ja ajatuksia herättävästi laadittu.

Roti-prosessi on tervetullut lisä keskusteluun, jota kiinteistö-, rakennus- ja infrasektorilla ei ole liikaa. Rotin ensisijaisena tarkoituksena on aikaansaada katsaus, joka toimii keskustelun virittäjänä paitsi alan sisällä, myös laajemmin julkisuudessa. Kun tarkastelee prosessiin osallistuneiden henkilöiden ja heidän taustatahojensa määrää ja kattavuutta, voi todeta, että miltei yhtä tärkeä lienee ollut jo raportin laatimisprosessissa käyty mielipiteenvaihto.

Roti-prosessin keskeinen arvo on sen kokonaisvaltaisuus. Useimmat meistä työskentelevät rakennetun ympäristön jonkin osa-alueen parissa, joten tarvitsemme aika ajoin näkökulmaa, joka on laajempi kuin jokapäiväinen työnkuvamme. Toinen Rotin tärkeä ominaisuus on tarkastelun aikajänne, suuntautuminen tulevaisuuteen: on hyvä tiedostaa, missä ollaan, mutta myös, ja ennen kaikkea mihin meidän tulisi varautua ja miten.

Kun nyt olen jakanut tunnustusta ROTI-prosessille, on todettava, että tämänvuotisen raportin sisältö on, jos en sanoisi yllätyksetön, niin ainakin aika odotettu. On selvää, että kahden vuoden välein julkaistava raportti ei voi joka kerta tuoda päivänvaloon jotain aivan uutta ja ennen kuulumatonta alalla, jossa muutokset tapahtuvat hitaasti.

Vuoden 2011 Roti-raportti sisältää siis runsaasti havaintoja, jotka ovat tuttuja jo edellisistä Roti-raporteista. Tällaisia ovat mm. rakennuskannan kasvava korjausvelka, pyrkimys monimuotoisempaan asuntotuotantoon, jatkuvat kosteus- ja homeongelmat, aluekehittämisen tarve ja rakennuskannan energiatehokkuuden parantamisen haaste. Kaikki nämä ovat asioita, jotka sisältyvät myös valtionhallinnon kehittämisstrategioihin. Kannattaako niitä siis toistaa? Aivan ehdottomasti kannattaa, sillä kyse on yhteiskunnallisesti niin merkittävistä tekijöistä, että ne on pidettävä esillä niin kauan, että viesti menee perille.

Mitä tulee ongelmista ehkä keskeisimpään, rakennuskannan korjausvelkaan, rohkenen tämänvuotisen Roti-raportin retro-hengessä siteerata puhettani, jonka pidin Rotin julkistamistilaisuudessa kaksi vuotta sitten. Sanoin silloin:

”Korjaaminen nähdään liian usein rakennuksen kunnon eräänlaisena palauttamisena alkuperäiselle tasolle. Korjataan kuntoon, ylläpidetään tai kunnossapidetään, kun näkökulman pitäisi ennemminkin olla rakennuskannan kehittäminen vastaamaan nykyisiä ja tulevaisuuden vaatimuksia.”

Mikä sitten saa kiinteistönomistajat omaksumaan tällaisen kehittämisasenteen? Uskon edelleen, että pysyvä muutos tällä alueella voi tapahtua vain markkinaohjautuvasti niin, että rakennuksen kunto tai keskeiset ominaisuudet kuten energiatehokkuus saadaan aidosti vaikuttamaan kiinteistön arvoon tai asunnon hintaan.

Miten tällainen muutos kiinteistömarkkinoilla sitten saadaan aikaan? Yksi kimmoke ovat varmasti Rotin kaltaiset raportit, jotka pitävät asian merkittävyyttä esille. Tärkeämpää yksittäisen kiinteistönomistajan tai kiinteistön kannalta on kuitenkin luotettava tieto kiinteistön kunnosta ja laadusta. Jos tämä tieto olisi julkista, se ei voisi olla vaikuttamatta kiinteistön arvoon.

Edellisessä Roti-julkistuksessa esitin ajatuksen, että kiinteistöt katsastettaisiin autojen tavoin määräajoin. Tämä ajatus on edelleen ajankohtainen. Mallia tulisi ottaa energiapuolella meillä jo käytössä olevasta laadun arvioinnin välineestä, energiatodistuksesta; ei sellaisena, kuin se nyt on, vaan millainen siitä on tulossa. Sen myötä rakennuksen energiatehokkuudesta on väistämättä tulossa tulevaisuudessa myyntivaltti ja – jollain aikavälillä – mahdollisesti jopa tehokkaampi ohjauskeino kuin korjausrakentamisen valmisteilla olevat määräykset.

Tieto rakennuksen energiankulutuksesta tai kunnosta ei kuitenkaan riitä. Tarvitsemme entistä kokonaisvaltaisempaa tietoa. Vasta siinä vaiheessa, kun asunnon ostajalla on käytössään vertailutietoa esimerkiksi tarjolla olevien asuntojen esteettömyydestä, kiinteistönpidon tasosta tai vaikkapa naapurin vastaisen seinän ääneneristyksestä, voidaan asuntomarkkinoilla puhua aidosta laatuohjautuvuudesta sijaintiohjautuvuuden sijaan. Harva ihminen ostaa auton tuntematta sen suorituskykyä, turvallisuutta tai päästöjä. Miksi asuntojen kohdalla asian pitäisi olla toisin?

”Vanhojen ja tuttujen” aiheiden lisäksi Roti 2011:een sisältyy myös tuoreita ideoita. Yksi tällainen on aloite, ja jopa valtionhallinnolle osoitettu tehtävä rakennetun ympäristön ministeriön perustamiseksi. Näkemykseni on, että juuri tällaisia avauksia Roti-prosessissa pitää tehdä.

Vaikka ajatus ei ole aivan ennenkuulumaton eikä odottamaton tässä vaiheessa vaalikautta, ehdotus rakennetun ympäristön ministeriöstä on tervetullut. Kuten Roti-raportti todistaa, rakennettu ympäristö vastaa 70 %:a kansallisvarallisuudestamme, joten on sen vaaliminen perustellusti yhden ministeriön väärtti. Tähän suuntaan on valtionhallinnossa jo toimittu. Ympäristöministeriössä tehtiin pari vuotta sitten organisaatiouudistus, jossa asunto- ja rakennusosasto yhdistettiin alueidenkäytön osastoon. Näin syntynyt rakennetun ympäristön osasto, jossa yhdistyvät asumisen, rakentamisen ja kaavoituksen ohjaus, on jo osoittautunut toimivaksi yksiköksi.

Rakennetun ympäristön ministeriöön liittyvän aloitteen taustalla on ajatus asumisen, rakentamisen, maankäytön ja liikennesuunnittelun kiinteämmästä kytkemisestä yhteen ensisijaisesti ilmastotavoitteiden näkökulmasta. Roti-raportissa on muutenkin kiitettävän hyvin omaksuttu aluetason tarkastelun ja siihen liittyvien eri osatekijöiden integroinnin tärkeys. Päästövähennystavoitteiden ohella aluetarkastelun merkitys korostuu tulevaisuudessa mm. alueiden imagon, palvelujen sekä kilpailukyvyn näkökulmasta.

Parasta antia tämänvuotisessa Roti-raportissa on koulutus- ja tutkimusosio, jossa rima on asetettu kunnioitettavan korkealle. Aiemmissa katselmuksissahan koulutus sai koko joukon huonoimmat arvosanat. Nyt selvää kehitystä tällä alueella nähdään tapahtuneen ja nousukäyrän arvioidaan jatkuvan.

Kun puhutaan kiinteistö- ja rakennusalan koulutuksesta, puhutaan alan tulevaisuudesta. Alan ammattilaisten osaaminen viime kädessä määrittelee paitsi alan tuottavuuden ja kilpailukyvyn kehityksen, myös koko rakennetun omaisuutemme tulevaisuuden. Rakennuskantaamme kohdistuu lähitulevaisuudessa suuret korjaustarpeet. Toisaalta meitä odottavat myös väistämättömät haasteet rakennuskannan energiatehokkuuden lisäämiseksi, esteettömyyden parantamiseksi sekä kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseksi. Kun tähän yhtälöön lisätään vaatimus rakennusten ominaispiirteiden huomioimiseksi tarve esteettömyyden parantamiseen sekä korjauspalvelujen asiakaslähtöisyyden parantamiseksi, haaste koulutusjärjestelmälle on suuri.

Roti-raportissa haaste on kuitenkin otettu hyvin vastaan ja jopa nokitettu: katse on kunnianhimoisesti käännetty kohti kansainvälisiä markkinoita sekä alan kilpailukyvyn ja huippuosaamisen lisäämistä. Korkea ambitiotaso toistuu tutkimus- ja kehityskentän tulevaisuuskuvassa, jonka visio ei voisi olla tervetulleempi: kehitysjohtaminen kunniaan. Alan tulisikin hyödyntää viime vuosina parantunut imagonsa ja rohkeasti satsata tuotekehitykseen ja tutkimusyhteistyöhön. Kehitysoptimismin huumassa tulee kuitenkin muistaa, että perusedellytys kilpailukykyisemmille ja asiakaslähtöisemmille tuotteille ja palveluille on vaativan kotimaisen kysynnän syntyminen.

Arvoisa ensi-iltayleisö,

tässä vaiheessa rakennetun omaisuuden tila –raportoinnin elämänkaarta on ilmeistä, että kyseessä on siis varsin elinvoimainen nelivuotias; ROTI on vakiinnuttamassa paikkaansa osana suomalaisen kiinteistö-, rakennus- ja infra-alan toimintakenttää. Se on osa sitä pitkäjänteistä toimintakulttuuria, johon kuuluvat myös ennakointi ja strateginen suunnittelu ja jonka keskeisiä ominaisuuksia ovat avoimuus ja vuorovaikutteisuus.

Roti 2011 viitoittaa ansiokkaasti tietä kohti tulevien sukupolvien rakennettua ympäristöä. Tuo reitti on hyvin linjassa valtionhallinnon tavoitteiden kanssa. Matkan varrella piilee kuitenkin monenlaista kuoppaa, kiveä ja kantoa. Siksi katse pitää pitää tiukasti tiessä.