Puheet

Rakentamisen laatua käsittelevässä AsuntoForum, Helsinki

Hyvät asuntoforumin osallistujat,

Viime torstain Ilta-Sanomissa ministeri Iiro Viinanen kertoo omasta asuntotragediastaan. 66-vuotias Viinanen muutti vuonna 2007 Lahden Ruoriniemeen, paikalliseen luksuskohteeseen. Vastavalmistuneen asunnon hintalappu oli lähes 500 000 euroa.

Sittemmin Viinasen kotitalossa on ilmennyt useita kymmeniä vikoja aina seinien tapettien irtoilusta parvekkeen vesivuotoihin. Myös suunnittelussa on selvästi jotain pielessä, kun suihkutiloissa vesi valuu poispäin lattiakaivoista. Maallikon korviin vakavimmalta kuulostaa talon vavahtelu ja selvitykset siitä, ovatko edes talon perustukset kunnossa.

Viinanen kertoo korjaajien käyntejä kertyneen yli 50. Uusia vikoja ilmenee kuitenkin jatkuvasti. Nyt talon asukkaat ovat valittaneet vaikeasta tilanteesta kuluttajariitalautakuntaan.

On vaikea tai itse asiassa mahdotonta kuvitella, että joku Suomessa olisi vastaavan kaltaisissa ongelmissa autokauppiaansa kanssa, ainakaan jos kyse on uudesta autosta. Kyseisen kaltainen uutinen suomalaisten kotien kohdalla ei kuitenkaan tunnu edes ainutlaatuiselta.

Miksi näin? Mikä rakentamisemme ja rakennustemme laadussa on oikein pielessä?

***********************

Rakennukset muodostavat runsaat puolet ja rakennettu ympäristö kokonaisuudessaan lähes kolme neljäsosaa Suomen kansallisuusvarallisuudesta. Rakennuskantamme arvoksi on arvioitu 285 miljardia euroa, josta asuntojen osuus on n. 60 % eli noin 170 miljardia euroa. Rakennus- ja kiinteistöala työllistää puoli miljoonaa suomalaista. Rakennukset ovat siis erinomaisen keskeinen osa hyvinvointimme perustaa. Samoin rakentamisella on suuri merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa.

Elämme ylivoimaisen valtaosan elämästämme rakennetussa ympäristössä. Sillä on siis keskeinen vaikutus elämämme laatuun ja onnellisuuteen. Kaikesta tästä ei voi tehdä muuta johtopäätöstä, kuin että rakennusten ja rakentamisen laatu on olennainen niin hyvinvointiimme kuin kansakuntamme kilpailukykyyn vaikuttava tekijä. Ei todellakaan ole yhdentekevää, millaista rakentamisemme ja rakennuskantamme on laadultaan ja miten rakennetun ympäristömme arvo kehittyy.

***********************

Rakentamisen laatu ei ole yksiselitteinen tai yksinkertainen käsite. Miellämme helposti laadun osaksi lopputuotteen laatua, kuten Iiro Viinasen tapauksessa. Käyttäjän näkökulmasta lopputuotteen laadussa korostuu näkyvä laatu. Arjessa on paljon helpompaa arvostaa ja nauttia hyvin tasoitetuista ja maalatuista seinistä kuin esimerkiksi rakennuksen putkistojen tai eristyksen laadusta.

Näkyvän laadun ongelmat on usein verraten helppoa havaita ja korjata. Piilevät laatuvirheet eli sellaiset, joita emme arjessamme aisti ja havaitse, aiheuttavat usein pidemmällä aikavälillä suurempia ongelmia. Putkirikko tai vika rakennuksen rakenteissa on astetta vakavampi ongelma kuin huonosti maalattu seinä tai rikkoutunut märkätilan laatoitus.

Rakennuksen laatu syntyy osana rakennusprosessia. Prosessin laatu vaikuttaa siksikin olennaisesti lopputuotteen laatuun. Rakentamisen kehittyessä paitsi teknologisen kehityksen, myös sille asetettujen vaatimusten näkökulmasta, rakennusprosessissa korostuu erityisesti suunnitteluvaihe. Toki täytyy huomata, että nyt ja tulevaisuudessakin varsinainen laatu syntyy työmaalla ja huippulaatuun tähtäävät ja sen mahdollistamat suunnitelmat voidaan helposti vesittää välinpitämättömyydellä itse työmaalla. Heikoin lenkki ratkaisee, kuten niin monessa muussakin!

Rakennuksen laatuna pidetään usein myös rakennuksen ominaisuuksia, kuten asunnon varustelutasoa, sen esteettömyyttä, äänieritystä, tilojen käyttöä tai sisäilman laatua. Usein asuntonäytöissä näkee viimeksi mainitusta signaalin kuunnellessaan miten huolellisesti kiinteistövälittäjä saattaa kertoa esimerkiksi kohteen keittiön koneistuksesta tai parvekkeen lasituksesta. Merkittävä osa rakentamisen hinnannoususta muuten tutkimustenkin mukaan selittyy juuri tämän tyyppisillä tekijöillä.

Asuntomarkkinoita seuratessa voi myös selkeästi havaita, miten asunnon arvon määrittäjänä yksi tekijä on ylitse muiden. Tämä on rakennuksen sijainti. Myös rakennetun ympäristön arvoa ja hintaa määrittävistä tekijöistä sijainti on selvästi merkittävin. Jopa saman kaupungin samaisen keskusta-alueen sisällä rakennetun ympäristön laatutekijät, kuten ympäristön esteettiset, historialliset ja arkkitehtoniset ominaisuudet, määrittävät asunnon hintaa usein itse rakennusta enemmän. Ostajan näkökulmasta asuinalueen laatumielikuva, brändi, on olennainen. Laatuongelmana koetaan tällä saralla helposti vaikkapa asunnottomien tai päihderiippuvaisten yömajan perustaminen viereiseen kortteliin. Tähän ilmiöön perustuu myös usein kaavoituksessa kohdattava ”Not in my backyard”-asenne.

Laatu on siis kaiken kaikkiaan varsin moninainen käsite, joka eri yhteyksissä mielletään eri tavoin.

***********************

Rakentamisen laatu on vaihdellut eri aikakausina. Lähiöiden vilkkaimpana rakentamisaikana ei laatuun tunnetusti kiinnitetty paljonkaan huomiota, vaan määrä oli tärkeämpää kuin laatu. Yleisesti ajateltiin, että kun kiivain rakentamiskausi 1970-luvun lopulla olisi ohi, asuntoalueiden laadullisiin ominaisuuksiin kiinnitettäisiin seuraavina vuosina enemmän huomiota. Näin osittain tehtiinkin ja 1980 -luvulla mm. Helsingin Katajanokan kärjen kortteleiden ja Länsi-Pasilan asuinrakennusten ulkonäköön ja julkisivuihin sekä lähiympäristön ja pihojen suunnitteluun panostettiin. Katajanokalla tosin useiden rakennusten julkisivuratkaisut eivät kestäneet viistosadetta – ja ne on jouduttu useaan otteeseen korjaamaan.

Tärkeä huomio rakennetun ympäristön laadusta on sen nivoutuminen yhteen toisaalta rakentamisen määrän ja toisaalta markkinoiden toiminnan kanssa. On varmasti selvää, että mikäli vaikkapa yksittäisen rakentajan rajallisten resurssien piirissä määrälliset tavoitteet korostuvat, voi laatu kärsiä. Markkinoiden toimintaa ohjaavat taas kysyntä ja tarjonta. Mikäli kysyntä ylittää markkinoilla jatkuvasti tarjonnan, menee heikompikin laatu kaupaksi. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoita seuratessa. Toimitilamarkkinoilla, missä tarjonta ylittää kysynnän, heikompilaatuiset toimitilat jäävät tyhjilleen, kun taas asuntomarkkinoilla, joilla kysyntä ylittää tarjonnan, ”kaikki menee kaupaksi” ja hinnat nousevat.

***********************

Lähtiessämme etsimään kultajyviä rakentamisen laadun parantamiseksi, meidän tulee ymmärtää rakennustoimialan ja kiinteistömarkkinoiden erityispiirteitä ja pyrkiä tunnistamaan erilaisesti sellaisia seikkoja, jotka eivät tue korkean laadun toteutumista.

Aivan aluksi on huomioitava rakennustoimialan monimuotoisuus. Ala on osaltaan keskittynyt, sillä suuria rakennusliikkeitä on Suomen markkinoilla vain muutamia. Rakennustoimialalla on kuitenkin tuhansia pieniä yrityksiä, jotka toimivat pienissä hankkeissa tai suurten rakennusyhtiöiden alihankkijoina. Toimialaa leimaavat pitkät alihankintaketjut sekä etenkin viime vuosina kasvanut liikkuvan, usein ulkomaisen, työvoiman osuus. Alalle ominaisten pitkien ja kontrolloimattomien alihankintaketjujen sekä työvoiman keikkaluonteisuuden on vaikeaa nähdä ainakaan tukevan laadun rakentumista.

Rakentamisen prosessi on kiistämättä entistä pirstoutuneempi, eikä urakoiden ketjuissa aina tunneta kokonaisvastuuta tai sitouduta laadun tekemiseen. Kun kutakin rakennushanketta varten kootaan eri toimijat johdosta suunnittelijoihin, rakentajiin ja valvojiin saakka, miten tällaiselle joukolle edes voisi syntyä yhteistä laatutavoitetta kireiden aikataulujen puristuksessa? En toki väitä, etteikö se olisi mahdollista, mutta kovin vaikeaa se usein on.

Rakennuttajan puolelta katsottaessa myös hankintaprosessi painottaa useimmiten hintaa halvimman tarjouksen voittaessa säännönmukaisesti laadun kustannuksella. Autoa ostaessamme meistä on itsestään selvää, että parempi laatu maksaa enemmän, mutta rakentamisessa laadullisia tekijöitä ei osata tai haluta ottaa samalla tavoin huomioon. Etenkin asuntomarkkinoilla kysyntää leimaa vahvasti myös se, että ostaja on maallikko, eikä ymmärrä laadun moninaisuutta etenkään alati monimutkaistuvissa rakennuksissamme.

Eräs esiin nouseva, mielenkiintoinen kysymys onkin ero ammattimaisten kiinteistönomistajien ja asuntomarkkinoiden päätöksentekijöiden, eli kotitalouksien välillä. Olisi mielenkiintoista selvittää johtaako ammattimaisten kiinteistönomistajien toiminta ja tilausprosessi toimitilapuolella vähäisempään laatuongelmien määrään kuin maallikoiden toiminta asuntomarkkinoilla? Eli osaavatko ammattimaiset rakennuttajat ja kiinteistösijoittajat arvostaa ja ostaa laatua epämääräisempiä asuntomarkkinoita paremmin. Ainakin monien institutionaalisten tilaajien, kuten esimerkiksi Senaatti-kiinteistöjen, rakennushankkeissa prosessia on pyritty kehittämään juuri laadun näkökulmasta.

Rakentamisen prosessin näkökulmasta alttius rakennusvirheille korostuu myös siitä syystä, että jokainen rakennus on omalla tavallaan uniikki, vähintään tonttinsa osalta. Omalla tavallaan siis lähes aina rakennetaan uutta prototyyppiä, eikä tuotetta voida koskaan täydellisesti standardoida. Kun näitä uniikkeja tuotteita rakennettaessa vielä liitetään toisiinsa tuhansia eri toimittajien rakennusosia ja kaiken lisäksi alati muuttuvissa olosuhteissa, virheiden mahdollisuus luonnollisesti nousee. Laadun rakentaminen vaatii teknisen osaamisen lisäksi laaja-alaista ammattitaitoa ja eri ratkaisujen keskinäisen yhteensopivuuden tuntemista.

Rakennusten yksilöllisyydestä juontaa juurensa myös rakennusalan sopimuksenvaraisuus, jolla on vaikutuksensa rakentamisen ja lopputuotteen laatuun. Jokainen rakennushanke on sopimuksenvarainen asia, jossa tilaajan tai omistajan tavoitteet ovat rakennuksen ja sen laadun lähtökohta. Laadun sopimusasiakirjoja ovat mm. rakennussuunnitelmat ja sopimukset. Lopputuotteen laatu riippuu suuresti tilaajan asettamista tavoitteista ja siitä, mitä sopimuksissa on sovittu.

Viranomaiset ohjaavat toimintaa lukuisilla vähimmäisvaatimustasoa osoittavilla määräyksillä, joista suuri osa säätelee turvallisuutta ja terveellisyyttä sekä energiatehokkuutta. Vaikka rakentamisen viranomaisvalvonnalla onkin vahva rooli, on vastuu asetetuista tavoitteista ja lopputuloksesta aina tilaajalla eli rakennushankkeeseen ryhtyvällä. Myös rakennuttajan rooli on merkittävä. Mikäli rakennuttaja kantaa aitoa huolta ja vastuuta työn seurannasta ja valvonnasta, voidaan useat ongelmat välttää.

***********************

Rakennusalalla voidaan tunnistaa myös laatua vaikeuttavia systeemisiä epäkohtia, jotka voidaan johtaa alan erityispiirteistä.

Ensimmäisenä havaintona esiin nousee markkinatalouden ymmärrys, eli se, että rakentajat maksimoivat – kuten liiketoiminnan kuuluukin – omasta toiminnastaan seuraavan voiton osakkeenomistajille. Hyvän laadun tekemisestä ei rakentajan näkökulmasta useinkaan ole suoraa etua tälle voiton maksimointipyrkimykselle. Toisaalta rakentajalla ei läheskään aina ole riittävää riskiä joutua taloudelliseen vastuuseen virheistä tai muista laiminlyönneistä, sillä ne paljastuvat usein vasta vuosien saatossa, jos lainkaan. Lisäksi virheiden osoittaminen on näkyvää laatua lukuun ottamatta lähes poikkeuksetta muita tuotteita vaikeampaa.

Toiseksi alalle ominaisen liikkuvan ja epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevän työvoiman piirissä ylpeys omasta ammatista ja työmoraali ovat, ellei katoavia, niin ainakin hiipuvia ilmiöitä. Kaipuu ammattimaisten kirvesmiesten ja suoraselkäisten sähkömiesten perään ei ole kaipuuta menneille vuosikymmenille, vaan aidoista tarpeista nouseva kysymys. Luontaista helpotusta ammattimaisen työvoiman saatavuusongelmaan ei ole näköpiirissä ainakaan Suomen rajojen sisäpuolelta huoltosuhteemme koko ajan heikentyessä.

Kolmantena huomiona on alan vakiintunut toimintakulttuuri, joka ei ole osannut painottaa suunnittelun, dokumentoinnin ja hankkeen seurannan merkitystä osana rakennusprosessia. Kuitenkin kaikkien näiden rooli korostuu, kun rakennuksemme teknistyvät entisestään ja niitä koskevien määräysten voidaan perusteettomien normien purkamisesta huolimatta ennustaa tulevaisuudessa kasvavan – tai ainakin monimutkaistuvan. Tämän ajurina toimii etenkin pyrkimys energiatehokkuuden parantamiseen rakennuskannassamme.

Meidän on kerta kaikkiaan osattava sijoittaa ja panostaa huolelliseen suunnitteluun ja tämän jälkeiseen toteutuksen seurantaan rakennushankkeissamme.

***********************

Näistä rakennus- ja kiinteistöalojen toiminnasta lähtevistä huomioista johtaen uskallankin peräänkuuluttaa yhteisiä talkoita rakennetun ympäristömme laadun parantamiseksi. Meidän ei pidä ottaa nykyisen kaltaisia ongelmia annettuina. Esitän näiden talkoiden lähtökohdaksi viisi muutossuuntaa:

Ensimmäinen näistä on markkinoiden tasapainon parantaminen. Kasvavilla kaupunkiseuduilla, erityisesti pääkaupunkiseudulla, tilanne jossa asuntokysyntä jatkuvasti ylittää tarjonnan estää laadun merkityksen nousun sille kuuluvaan asemaan. Riittävään asuntotuotantoon voimme puolestaan päästä vain turvaamalla riittävän rakennuskelpoisen tonttituotannon sekä edistämällä kilpailua rakennusalalla.

Toiseksi peräänkuulutan muutoksia julkisen sektorin rakennushankkeisiin ja niiden johtamiseen. Julkinen sektori on saatava perässähiihtäjästä suunnannäyttäjäksi laatuajattelussa. Hankintalaki ja sen soveltaminen on valjastettava paremman laadun keinoksi. Lisäksi julkisten rakennushankkeiden johtajien tulosvastuullisuutta ja valvontaa on parannettava suurin harppauksin. Myös energiatehokkuuden tavoittelussa julkisen sektorin rakentamisen esimerkkiroolia on syytä korostaa.

Kolmanneksi haluan nähdä rakennusalalla todellisen taistelun laadun tuottamisen puolesta. Kaikki mahdollisuudet muutokselle ovat olemassa, mistä hyvänä esimerkkinä toimii rakennusalan aikaisempi kamppailu työtapaturmien vähentämiseksi. Johdon prioriteeteista kumpuava nollatoleranssi työtapaturmia kohtaan on tuottanut kiistämättä hienoja tuloksia. Loppujen lopuksi myös rakentamisen laadussa, aivan kuten työtapaturmien välttämisessäkin, on kyse toimijoiden tahdosta. Kaivattava laaja-alainen muutos voi lähteä liikkeelle vain alan ylimmän johdon sitoutumisesta tähän tavoitteeseen.

Rakennusala voisi ottaa oppia autoteollisuuden laatuajattelusta, jossa keskiöön asetetaan asiakas tarpeineen sekä prosessi, jossa laatu syntyy. Painopiste ei ole valmistajakeskeisesti viallisten osien havaitsemisessa ja niiden eliminoimisessa, vaan tavoitteena on tuotteen kokonaistoiminnan parantaminen kaikin tavoin. Laatu ei myöskään ole lineaarinen prosessi tai muusta toiminnasta irrallinen tekijä vaan sykli, jossa lopputuote kehittyy kaiken aikaa. Vastuu laadusta on jokaisella.

Neljänneksi toivon muutosta kuluttajien ja tilaajien käyttäytymisessä. Suomalaisessa yhteiskunnassa hinta-laatu-suhde on ollut tärkeä. Tämän tulisi toteutua myös rakentamisessa ja asuntomarkkinoilla. Pelkästä sijainnin määrittämästä hinnanmuodostuksesta voitaisiin siirtyä kohti kokonaisvaltaisempaa näkemystä laadusta ja sen osatekijöistä. Osaltaan tämä vaatii myös ostajien, olivatpa he kotitalouksia asuntomarkkinoilla tai toimitiloihin sijoittavia kiinteistösijoittajia, osaamisen ja valveutuneisuuden tason nousua. Osaltaan myös kuluttajaliikkeellä voi nähdä roolin kulttuurin muutoksessa ja ajurina tälle voisi toimia laadun ja siinä tapahtuneiden virheiden tekeminen nykyistä läpinäkyvämmiksi. Tällä hetkellä Elävässä elämässä käykin jopa niin, että monet laatuvirheet eivät tule julki, koska asunnon tai toimitilan ostajalla on intressi saada ostamansa kohde jossain vaiheessa edelleen kaupaksi, eikä hänen intressissään siksi ole liian ison metelin nostaminen, varsinkaan merkittävämmästä laatuongelmasta.

Viidentenä näen muutostarpeen myös rakentamista ja rakennustoimialaa valvovien ja sääntelevien viranomaisten toiminnassa. Kunnallinen rakennusvalvonta ei tällä hetkellä kyllin hyvin kykene varmistamaan rakentamiselle vähintään asetettavien laatuvaatimusten toteutumista. Laajemminkin jälkikäteisistä tarkastuksista pitäisi alalla päästä kohti jatkuvaa valvontaa ja tarkastustoimintaa. Nykyistä suuremmat ja laajemmalla alueella toimivat rakennusvalvonnat mahdollistaisivat resurssien tehokkaamman käytön sekä asenteellisen siirtymisen jälkikäteiskontrollista kohti ennakko-ohjausta.

Myös rakentamista koskevan sääntelyn osalta tulee pyrkiä edistämään korkeaa laatua. Koko rakentamisen sääntelyn lähtökohtana on oikeastaan laadun takaaminen.

Laatuun ei kuitenkaan voida pakottaa.