Puheet Yleistä

Rakentajamessujen avajaiset, Oulu

Hyvät messujen avajaisvieraat, näytteille asettajat ja rakentamisen ammattilaiset

Tein ministerikauteni ensimmäisen ns maakuntavierailuin tänne Ouluun sen jälkeen, kun olin virkamiehiltäni tiedustellut missä tämän alan asiat on hoidettu hyvin ja mistä on eniten opittavissa. Tämän jälkeen olen useaan eri otteeseen eri puheissani kiitellyt Oulua aktiivisesta otteesta maankäyttöön ja rakentamiseen.

Vajaa viikko sitten ryhdyin kuitenkin pohtimaan, että pitäisiköhän tätä Oulun kiittelyä omalta osaltani hieman vähentää. Saattoipa olla, että tähän pohdintaan jonkin verran vaikutti myös se, että Kärpät olivat juuri piesseet Bluesin täällä kotihallissaan ja ratkaisseet SM-liigan voiton itselleen. Pääkaupunkiseudun pojalle viikontakainen lauantai ei ollut aivan helppo päivä, kuten ehkä voitte kuvitella.

Mutta tosiasiat ovat tosiasioita. Kärpät olivat tänä vuonna parhaita ja siitä lämpimät onnittelut heille! Voin myös luvata, että jatkossakin kehun Oulua varsinkin jos ja kun aikaisempi tapa hoitaa ja kehittää alaani liittyviä asioita saa täällä jatkoa, kuten vahvasti uskon.

——

Asuntojen hintoihin vaikuttavat lukuisat eri tekijät. On syytä tiedostaa, ettei yhteiskunta voi merkittävästi vaikuttaa jo olemassa olevan kannan hinnanmuodostukseen. Tämän takia huomio pitää keskittää erityisesti kasvukeskuksien uudistuotantoon. Hinnathan määräytyvät markkinoilla kysynnän ja tarjonnan perusteella. Koska kysyntään ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä vaikuttamaan, on riittävän tarjonnan varmistaminen toimivin tapa vaikuttaa myös olemassa olevan kannan tulevaan hintakehitykseen.

Julkisen vallan pitää pyrkiä vaikuttamaan siihen, johon sillä on aitoa mahdollisuutta vaikuttaa. Tämän mukaisesti keskeisimmät kysymykset liittyvät tonttitarjontaan, jota koskien meillä on menossa harjoituksia sekä toisaalta yhteiskunnan rakentamista koskevaan sääntelyyn.

Käynnistin kuun alussa rakennustarkastajien päivillä Jyväskylässä rakentamisen Normitalkoot -hankkeen. Hankkeessa selvitetään tämän vuoden aikana, mitkä rakentamis- ja kaavamääräykset nostavat tarpeettomasti asuntorakentamisen kustannuksia. Määräyksiä arvioidaan sekä uudis- että korjausrakentamisen kannalta ottaen elinkaarikustannukset huomioon.

Kohtuuhintainen rakentaminen edellyttää kustannustehokkuuden nostamista yhdeksi rakentamisen tavoitteeksi tasapainottamaan muita tavoitteita. Päämääränä on siis sovittaa erilaisia tavoitteita yhteen ja etsiä tasapainoa niiden välillä. Olen varma, että kustannustehokkuutta voidaan edistää vaarantamatta esimerkiksi paloturvallisuuden tai esteettömyyden vaatimuksia.

Kutsu talkoisiin koskee kaikkia suomalaisia. Palautetta rakentamis- ja kaavamääräyksistä kerätään sekä alan keskeisiltä toimijoilta että kansalaisilta. Ensimmäisessä vaiheessa kuullaan alan toimijoita, muun muassa kuntien rakennusvalvontaviranomaisia, rakennuttajia ja alan etujärjestöjä. Omatoimirakentajien ja -remontoijien sekä kuluttajien näkemyksiä kerätään muun muassa kesällä 2008 avattavan verkkosivuston kautta. Periaatteena on, että palautetta voi antaa anonyymisti; näin varmistetaan, että kaikki olennaiset näkökulmat saadaan selvityksessä esiin.
Saadun palautteen perusteella haluan teettää kansainvälinen vertailun, jossa selvitetään, miten normitalkoissa esiin nousseet seikat on ratkaistu muissa maissa.

Normitalkoista tulette kuulemaan vielä useaan eri otteeseen. On hyvä muistaa, että tällaisen projektin tulokset ovat merkittävällä tavalla riippuvaisia eri vaiheissa saatavan palautteen mää-rästä ja ennen kaikkea sen laadusta. Toivon – jos en jopa vaadi – teiltä kaikilta aktiivista osallistumista talkoisiin!

——-

Euroopan Unionin ilmasto- ja energiapolitiikan keskeisinä sitoumuksina on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 %:lla, uusiutuvien energialähteiden osuuden nostaminen 20 %:iin energian loppukulutuksesta sekä ohjeellisena energiatehokkuuden parantaminen 20 %:lla, nämä kaikki vuoteen 2020 mennessä.

Kasvihuonekaasuista ylivoimaisesti yleisin ja määrällisesti hallitsevin on hiilidioksidi. Sitä vapautuu ilmakehään energian tuotannon ja käytön yhteydessä. Tällöin tarkoitan lähinnä öljyä ja kivihiiltä, ja jossain määrin myös turvetta. Puu on sitä vastoin uusiutuva energianlähde. Se on sitonut itseensä kasvaessaan lyhyellä perioodilla vastaavan hiilidioksidimäärän, minkä palaes-saan luovuttaa.

Miksi minä asuntoministerinä puhun tästä asiasta? Siksi, että juuri rakennukset, asuminen ja rakentaminen on toimiala, joka käyttää eniten energiaa, noin 40 % kaikesta energiankulutuksesta, ja päästää taivaalle eniten hiilidioksidia, noin 30% kaikesta hiilidioksidista. Ja mikä huomionarvoisinta, energiankulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen säästö- ja alenemispotentiaali on suurin juuri tällä toimialalla, rakennuksissa. Se kannustaa ja suorastaan pakottaa meitä asettamaan tavoitteita ja etsimään aktiivisesti niihin johtavia toimia. Positiivista on ollut huomata, että täällä Oulun seudulla on ennakkoluulottomasti asetettu kansallisia normeja tiukempia tavoitteita ns. etunojassa niin maankäyttöön kuin rakentamiseenkin.

Tiedän, että tätä samaa tavoitetta tukee myös Oulun rakennusvalvonnan ja paikallisen pientaloteollisuuden vahva kehitysyhteistyö. Sen tavoitteena on yhtenäistää Oulun seudun raken-nusvalvontojen tulkintoja ja toisaalta saada rakennusvalvonnan laatuhankkeiden tuloksia jal-kautettua teollisuuden tuotantoon. Tästä uraa uurtavasta työstä suuri kiitos niille, joille se kuuluu. Oulun rakennusvalvonta avaa työllään uutta vaikuttavuuskäsitettä suomalaisessa rakennusvalvontatyössä.

Kuten hyvin tiedämme, ilmastonmuutoksen hillintä on hyvin pitkäjännitteistä työtä. Vaikka olemassa olevan rakennuskannan merkitys energiankulutuksessa on lähtötilanteessa hallitseva, keskityn nyt uudisrakentamiseen. Sen suhteellinen painoarvohan kasvaa energiankulutuksessa rakennuskannan uudistumisen myötä ja toisaalta sitä kautta luodaan uusia käytäntöjä, jotka ovat ainakin osittain hyödynnettävissä myös korjausrakentamisessa.

Asialla on myös toinen ilmastopoliittisesti merkittävä puolensa. Uudisrakentamisen kautta yhdyskuntarakenteemme voi ja tulee eheytyä. Väljästi rakennetussa maassa pitkät etäisyydet lisäävät liikennettä ja energiankulutusta. Työ- ja asiointimatkoihin kulutetaan paitsi energiaa myös runsaasti aikaa. Tähän meillä ei jatkossa ole enää varaa. Käytännössä yhdyskuntarakenteen eheytyminen tapahtuu samaa tahtia kuin uutta rakennetaan vanhan harvan rakenteen joukkoon. Eli uudisrakennukset ja tiivistyvä yhdyskuntarakenne liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Kumpaankin elementtiin liittyy oma energiansäästömahdollisuutensa.

Haluaisin korostaa, että kaikkien toimijoiden, sekä yksityisten että yritysten, on syytä tiedostaa ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet. Elämme energia-asioissa poikkeuksellista murroskautta. Rakentamismääräykset tulevat muuttumaan suurin hyppäyksin entistä vaativimmiksi.

Tästä syystä pientaloteollisuuden, kuten muunkin rakennusteollisuuden, kannattaa suunnitella oman tuotantonsa kehittämistä energiatehokkaammaksi nopealla aikataululla ja selvästi etäämmälle kuin seuraavaan vaatimustason tarkistukseen vuoden 2010 alussa, jolloin kiristys on 30 – 40 prosenttia.

Eilisessä AsuntoForumissani Helsingissä linjasin, että siirrymme nykyisestä järjestelmästämme vuoden 2012 alussa rakennusten kokonaisenergiakulutukseen perustuvaan sääntelyyn, jossa yhteydessä otetaan myös käyttöön primäärienergiakertoimet eri energiamuodoille. Samalla yleistä vaatimustasoa kiristetään 2010 tasosta edelleen vähintään 20 prosentilla.

Tästäkin syystä kehittämistoimenpiteiden suunnittelu teollisuudessa ja rakennustoiminnassa tulee olla tavallista pitkäjänteisempää. Sillä tavalla sopeudutaan tuottavimmin ja kustannustehokkaimmin määräystason tuleviin muutoksiin.

Toivoisin, että tässä murrosvaiheessa varsinkin pientaloteollisuus tukisi lukuisaa maallikkoasiakkaidensa joukkoa tekemään oikeita valintoja. Tämä voi vaatia epäitsekkyyttä, jos yrityksellä ei vielä ole tarjolla energiatehokkaita tuotteita. Jos asiakkaan energianäkemys kypsyy kaupanhieronnan yhteydessä esimerkiksi yleisen informaation vaikutuksesta, tulee asiakasta tukea järkevään ratkaisuun. Asiakasta ei saa laittaa oman vanhenevan tuotteen maksumieheksi. Asia on sanottu ehkä liian karusti, mutta kuvattu uhka on joiltakin osin todellinen ja huolestuttava. Kuten kaikkien muidenkin alojen, on myös tämän alan otettava entistä enemmän vastuuta ilmastomuutoksen torjunnassa.

——

Asuinrakennusten energiatehokkuutta voidaan parantaa uusillakin keinoilla. Esimerkiksi käyttöveden lämmittämiseen kuluu suurin pirtein sama energiamäärä kuin ilmanvaihtoon ja vuotoilmaan. Sen hyödyntämisessä takaisin esimerkiksi tilojen lämmitykseen olisi mainio tuo-tekehityksen paikka. Sanomattakin on selvää, että puhtaan ja likaisen veden erillään pysymisestä on luonnollisesti huolehdittava mahdollisissa ratkaisuissa.

Myös ulkovaipan läpi voi karata suuret määrät lämmintä ilmaa ��?harakoille��?. Selkeä tuotekehityksen paikka onkin ulkovaipan tiiveyden parantaminen ilmavuotoja vastaan. Täällä Oulussa siihen on kiinnitetty paljon huomiota ja tulokset ovat olleet hyviä. Ilmavuotoja on saatu vähe-nemään peräti neljäsosaan normaalitasosta ja näin säästetty lämmitysenergiaa tapauskohtai-sesti 15 – 20 prosenttia. Myös itse tiiveysmittauksen suorittamista tulisi edelleen kehittää.

Siitä tulisi kehittää tuote, jolla helposti osoitetaan vuotokohdat, jonka jälkeen ne voidaan tiivistää. Tämä toimenpide tai palvelu meidän tulisi saada koko valtakunnassa samanlaiseksi. Tässä tarvitaan lähinnä asennemuutosta, joka omalta osaltaan edistäisi myös muiden osa-alueiden laadunkehitystä. Onhan totta, että laatu lähtee hyvin pitkälti juuri asenteesta.

Suunnittelijoiden varhainen yhteistyö on energiatehokkuuden parantamisessa tärkeää. Juuri kyseinen yhteistyön laajentaminen ja aikaistaminen oli eräs energiauudistuksen päätavoitteista. Olen antanut itselleni kertoa, että tätä ei ole kentällä vielä täysin ymmärretty. Palautteet suunnittelijoilta itseltään tukevat tätä käsitystä. Energiaselvityksen tekemisen yhteydessä asia yleensä paljastuu. Koko suunnittelijatiimin pitäisi olla matalaenergiamyönteinen, sillä yksikin ”vastarannankiiski tai vähättelijä” haittaa koko prosessia.

Useimmiten ajatusmallina on, että energiatehokkuuden parantamiseksi täytyy luopua jostakin tai että kustannukset nousevat kohtuuttomasti. Tulos voi kuitenkin olla päinvastainen. Asumisviihtyisyys nousee kun sisäilman laatu, vetoisuus ja lämpöolosuhteet paranevat, mutta kulut eli lainanhoito- ja energiakulut kuukautta kohden voivat summana jopa pienentyä. Jos ei heti niin ainakin muutaman vuoden kuluttua varsinkin huomioiden tulevaisuuden energian hinnan nousupaineet.

Esimerkiksi täällä Oulussa on pientalojen osalta laskettu, että 40 prosentin energiatehokkuuden paranemiseen johtavien investointien takaisinmaksuaika on 5 – 8 vuotta. Jos rakennuksen elinkaareksi arvioidaan vaikka 70 vuotta, tämä tarkoittaa sitä, että energiatehokkuusinvestointeja maksetaan ensimmäiset 5 – 8 vuotta, minkä jälkeen seuraavat 62 – 65 vuotta nautitaan pelkkää säästöä.

Olen ymmärtänyt, että energiamääräykset, energiaselvitys ja energiatodistus ovat aiheuttanut paljon keskustelua kentällä. Mielestäni on erityisen tärkeää, että tästä puhutaan. Uskon, että ajan myötä nämä asiat opitaan ja kaikki löytävät oman roolinsa. Muutoksessa on aina oma opettelunsa.

Minulle on myös kerrottu, että tehdasvalmisteisten pientalojen osalta on ollut epätietoisuutta siitä kuka vastaa energiaselvityksestä. Lakia kirjoitettaessa on kuitenkin ollut selvää, että energiaselvityksen ja energiatodistuksen tekemisestä vastaa rakennusvalvontaan päin pääsuunnittelija, ei talotehdas. Talotehtaan tulee luonnollisesti avustaa pääsuunnittelijaa selvityksen tekemisessä eli toimittaa omalta osaltaan tarvittavia lähtötietoja pääsuunnittelijalle.

Olen seurannut virkamiesteni kautta tilannetta kentällä sekä käynyt henkilökohtaisesti tutustumassa mm. Oulun rakennusvalvontaan. Kuten jo alussa totesin olen useassa eri yhteydessä kuullut ja puhunutkin Oulun hyvistä ohjausprosesseista. Olen vakuuttunut, että oululaiset pienrakennuttajat ovat etuoikeutetussa asemassa: jos Oulussa rakennuttaja ei tiedosta ja ymmärrä esimerkiksi energiansäästöön liittyviä realiteetteja, vika ei ole ainakaan kaupungin rakennusvalvonnassa. Myös pientaloteollisuudelta vaaditaan enemmän osaamista kaupoissa oululaisten kanssa kuin muualla Suomessa. Oulun rakennusvalvonta pitää kovasti kuntalaistensa puolia pientalojen hankinnassa ja rakentamisessa. Tämä on hyvä asia. Olenkin joskus aikaisemminkin todennut, että oululainen rakentaja saa myös vastineen rakennuslupamaksuilleen.

Näillä sanoilla haluan tuoda tilaisuuteen valtiovallan tervehdyksen ja avata Rakentajamessut 08.