Puheet Yleistä

Rakennustarkastusyhdistys RTY ry:n rakennustarkastuspäivät, Jyväskylä

Arvoisa kaupunginjohtaja,
Hyvät rakennustarkastajat ja muut rakennustarkastuspäivien vieraat,

Rakentamisen normitalkoot käynnistyvät

Asumisen korkeaa hintaa pidetään yleisesti alan suurimpana yhteiskunnallisena ongelmana. Silti meillä – maassa jossa rakentaminen on tiukasti ja tarkasti säänneltyä ja ohjattua – ei taida olla yhtään sen paremmin rakentamis- kuin kaavamääräystäkään, jossa määrättäisiin rakentamaan halvalla tai edes kohtuuhintaisesti. Sen sijaan meillä on lukuisa joukko mitä erilaisimpia määräyksiä, käytäntöjä ja tulkintoja, jotka nostavat rakentamisen ja tätä kautta asumisen hintaa.

Kaikelle on tietysti selityksensä. Ja kaikilla määräyksillä hyvää tarkoittava päämääränsä. Milloin tavoitteena on edistää paloturvallisuutta, milloin esteettömyyttä, milloin energiatehokkuutta tai vaikkapa kaunista kaupunkikuvaa. Kukaan ei kai sinänsä voi kiistää näiden tavoitteiden oikeellisuutta. Varsin keinotekoista olisi myöskään väittää, ettei yhteiskunnan tehtävänä olisi edistää näitä ja monia muita mm. rakentamisen laatuun liittyviä tekijöitä – myös sitovin määräyksin.

Tästä huolimatta voidaan – ja pitää – kysyä onko oikein, että kaikki nämä tavoitteet aina menevät rakentamisen kohtuuhintaisuuden edelle. Onko niin, että kahden intressin törmätessä – mitä maail-massa jatkuvasti sattuu – rakentamisen kohtuuhintaisuus on aina se, joka saa väistyä? Ovatko puheet rakentamisen kohtuuhintaisuudesta tässä suhteessa sittenkin vain liturgiaa?

Länsimaisissa sivistysvaltioissa ei eri intressien konfliktitilanteissa lähdetä siitä, että valitaan keske-nään kilpailevista näkökulmista vain yksi ja mennään sen ehdoilla. Kyse on eri intressien yhteensovittamisesta ja tarkoituksenmukaisen tasapainotilan etsimisestä. Samasta pitäisi olla kyse tässäkin. Paloturvallisuutta, esteettömyyttä ja energiatehokkuutta pitää edistää ja kaunista kaupunkikuvaa tavoitella jatkossakin. Mutta niin pitää kohtuuhintaista rakentamistakin. Kyse on oikean tasapainoti-lan löytämisestä.

* * * * *

Suomessa on hieman valitettavaa taipumusta reagoida normilla jokaiseen ongelmaan säädösuudistusten todellista vaikuttavuutta liiaksi pohtimatta ja usein kustannustehokkuuteen liittyviä kysymyksiä vahvasti vähätellen. Usko normiohjauksen kaikkivoipaisuuteen elää monesti vahvassa. Osittaisuudistuksia ajetaan kokonaisuutta aina selkeästi näkemättä. Ja kustannusten osalta vedotaan säännönmukaisesti niiden marginaalisuuteen, joka sinänsä pitäisikin useimmiten paikkaansa, jos kyseessä oleva uudistus oikeasti olisi yksittäinen ja ainutkertainen.

Tähän ajattelutapaan olemme nyt hakemassa muutosta. Olen tänään asettanut laajan ”Rakentamisen normitalkoot” –hankkeen, jonka lähtölaukauksena tämä tilaisuus nyt toimikoon. Hankkeen tarkoituksena on perata pohjamutia myöten, 1) missä määrin kuntien laatimissa kaavoissa ja Suomen rakentamismääräyskokoelmassa on tarpeettomasti rakennuskustannuksia kohottavia määräyksiä ja 2) millaiset määräykset asuntorakentamisen rakennuskustannuksia tarpeettomasti kohottavat. Hankkeessa tarkastellaan sekä uudistuotantoa että korjausrakentamista. Selvityshanke koskee asuntotuotantoa kasvavilla kaupunkiseuduilla, joissa rakentamisen hintaan kohdistuvat paineet ovat tunnetusti suurimmat.

Rakentamisen normitalkoot -hanke perustuu laajaan eri tahojen kuulemiseen. Tämän kevään aikana kuullaan alan keskeisiä toimijoita – rakentamisen ammattilaisia, kuten rakennusliikkeitä, järjestöjä ja kuntien rakennustarkastajia. Kuuleminen on tarkoitus toteuttaa internetkyselyillä ja syvähaastatteluin. Kesällä ja alkusyksystä on aika kuulla kertarakentajia, jotta antaisimme kaikille alan toimijoille mahdollisuuden sanoa sanansa asiasta ja samalla varmistaa kokonaisvaltaisen kuvan edessämme olevasta varsin vaikeasta ja moniulotteisesta ongelmavyyhdestä. Kertarakentajien internetkyselyihin perustuva kuuleminen aloitetaan Vaasan asuntomessujen yhteydessä. Mahdollisuus antaa palautetta nykyisistä eri kuntien kaava- ja rakentamismääräyksistä annetaan siis kaikille – meille jokaiselle.

Hankkeeseen liittyen avataan Rakentamisen normitalkoot –niminen internetsivusto. Internetsivustolla on tietoa olemassa olevista määräyksistä ja niiden soveltamisesta. Kyselyiden avulla kerätään sekä anonyymiä ammattilaispalautetta että kuluttajapalautetta omatoimirakentajilta ja –remontoijilta. Palautetta pyydetään myös muilta asunnon hankkijoilta. Laajat internetkyselyt eri tahoille tehdään tämän sivuston kautta.

Vaikka anonyymisyys palautteenannossa ei sinänsä ole mikään itseisarvo, olemme päätyneet tämänkin vaihtoehdon mahdollistamiseen sen takia, ettei yksikään relevantti näkökulma jäisi tulematta tietoomme. Olen itsekin vajaan vuoden mittaisen asuntoministeriurani aikana törmännyt useita kertoja alan eri toimijoiden kommentteihin, joita he eri syistä eivät halua siteerattavan julkisuudes-sa. Lukuisat ovat myös ne kerrat kun esimerkiksi jonkin kaupungin viranomainen kahden kesken kertoo saman kaupungin toisen viranomaisen päätösten tai toimintatapojen kielteisistä vaikutuksista.

Toivon, että tarjolla oleva tieto sekä asian tärkeys sinänsä houkuttelee palautteen antamiseen ja ko-kemusten jakamiseen. Pyrkimyksenä on pitää keskustelu koko ajan kaksisuuntaisena. Internetin kautta toivomme ympäristöministeriössä saavamme palautteena kommentteja nykyisten määräysten mahdollisesta toimimattomuudesta ja ongelmallisuudesta. Meitä kiinnostaa tieto, mitä rakennus-hankkeissa olisi toivottu voitavan tehdä toisin, jotta tarpeettomia rakennuskustannuksia olisi voitu välttää.

Rakentamisen normitalkoiden tiimoilta MTV 3:n Joka kodin asuntomarkkinat –ohjelmassa on ensi syksyn aikana tarkoitus jakaa tietoa kertarakentajille sekä aktivoida internetkyselyyn vastaamista ja vuorovaikutteista keskustelua. Syksyn televisio-ohjelmiin on tarkoitus tehdä tietoiskuja eniten keskustelua herättäneistä rakentamismääräyksistä ja viranomaiskäytännöistä. Tietoiskujen sisällössä otetaan huomioon niin viranomaisten, alan toimijoiden kuin kuluttajienkin näkemyksiä ja kokemuksia.

Kun internetkyselyjen ja haastattelujen kautta saadut kokemukset on kerätty ja analysoitu, olemme vielä ennen lopullisten johtopäätösten tekoa varautuneet tekemään joitakin kansainvälisiä vertailuja eniten esiin nousseiden ongelmakohtien osalta ja katsoa, mitä voisimme kenties oppia muualta.

* * * * *

Asuntojen hintoihin vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Ensinnäkin on tärkeä tiedostaa, ettei yhteiskunta juuri voi suoraan vaikuttaa olemassa olevan kannan hinnanmuodostukseen. Tämän takia huomio pitää keskittää erityisesti kasvukeskuksien uudistuotantoon. Hinnathan määräytyvät markkinoilla kysynnän ja tarjonnan perusteella. Koska kysyntään ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä vaikuttamaan on riittävän tarjonnan varmistaminen toimivin tapa vaikuttaa myös olemassa olevan kannan tulevaan hintakehitykseen.

Julkisen vallan pitää pyrkiä mahdollisimman suureen pragmaattisuuteen eli vaikuttamaan siihen, johon sillä on aitoa mahdollisuutta vaikuttaa. Tämän mukaisesti keskeisimmät kysymykset liittyvät tonttitarjontaan, jota koskien meillä on menossa eräitä muita harjoituksia sekä toisaalta yhteiskunnan rakentamista koskevaan sääntelyyn, joka nyt siis on huomion keskipisteessä.

Koska harjoitus on vaativa ja edellyttää monialaista asiantuntemusta ja rakentamisen ymmärrystä, meille – ja siis koko Suomen rakentamisen tulevaisuudelle – on erinomaisen tärkeää saada teidät, rakennustarkastajat, alan todellisina ammattilaisina mukaan näihin talkoisiin. Me tarvitsemme teitä, jotta voisimme onnistua tässä projektissa. Mutta niin tarvitsevat ne tulevat rakentajat ja asunnonhankkijatkin, joiden eteen tätä työtä viime kädessä tehdään.

Asuntojen ja rakentamisen hintaan vaikuttamisessa ei ole hokkuspokkustemppuja. Keskinäisen syyttelyn ja vastuunsiirron sijasta tarvitsemme parannuksia useisiin eri kysymyksiin. Jokaisella alan toimijalla on tässä suhteessa varmasti parantamisen varaa.

Rakentamisen normitalkootkaan eivät ole autuaaksi tekevä harjoitus, vaan osa, vaikkakin tärkeä sellainen, lukuisten tarvittavien toimenpiteiden ketjussa. Sille siksi yksinään ei pidä asettaa ylisuuria odotusarvoja.

Muutama varoituksen sana on muutoinkin jo tässä vaiheessa paikallaan.

Maailman monimutkaistuessa ja mm. ilmastopoliittisten paineiden takia joudumme jatkossakin lisänormeeraamaan rakennusalaa. Tältä ei yksinkertaisesti voida välttyä. Tästäkin syystä entistä tärkeämmäksi tulee se, että aidosti ja ennakkoluulottomasti perkaamme nykyisen säännösviidakon.

Toiseksi rakentamisen kustannusten ohella ja rinnalla pitää aina osata tarkastella rakennuksen elin-kaarikustannuksia. Tarkoituksena ei ole eikä saa olla sellaisten normien perkaaminen, jotka rakentamisvaiheen kustannuslisäyksistä huolimatta tuottavat pitkällä aikavälillä todellista säästöä ja täten alempia asumiskustannuksia.

Kolmanneksi – mutta samalla pitkälti edellisiin liittyen – ilmastonmuutokseen vastaaminen ja siihen liittyvä tarve tehostaa rakennusten energiatehokkuutta edellyttää väistämättä uusia ja tiukempia normeja, joilla ainakin osin on rakennusvaiheessa kustannuksia korottava merkitys. Tältä osin kyse on kuitenkin globaalista missiosta sekä toisaalta korostetusti muutoksesta, joka myös vähentää rakennusten energiankulutusta ja täten elinkaaritarkastelussa laskee asumisen hintaa.

Kokeilu rakentamis- ja kaavamääräysten keventämisestä

Rakentamisen normitalkoot –hanketta sivuavana ja samaan päämäärään pyrkivänä toimenpiteenä olemme ympäristöministeriössä käynnistäneet myös erillisen kevennettyjä rakentamis- ja kaavamääräyksiä koskevan kokeilun. Tähän liittyen lähetin maaliskuun 6. päivänä kirjeen rakentamis- ja kaavamääräysten keventämiskokeilusta 45 eri kaupungille ja kunnalle. Kysymys on tässäkin toimenpiteestä, joka liittyy valtioneuvoston hyväksymään Asuntopoliittiseen toimenpideohjelmaan ja jonka tavoitteena on lisätä kasvukeskusten asuntotarjontaa ja asuntotuotannon kustannustehokkuutta.

Kokeilu koskee 45:tä Helsingin, Tampereen, Turun, Lahden, Jyväskylän ja Oulun seudun kuntaa, joille tarjotaan mahdollisuus osallistua kokeiluun. Ajatuksena on, että kokeilusta kiinnostuneet kunnat valitsisivat itse kyseeseen tulevan alueen. Kunnan halukkuutta koskevan ilmoittautumisen yhteydessä odotamme heidän kertovan kuvauksen alueesta, jolla kokeilu käynnistettäisiin sekä tiedot alueen vallitsevasta kaavatilanteesta ja maanomistuksesta. Lisäksi toivomme tietoa alueen suunni-tellusta toteuttamistavasta ja rakentamisaikataulusta. Kokeiluun mukaan ilmoittautuessaan kunnat saavat itse tehdä ehdotuksia siitä, millaisia kevennettyjä rakentamis- tai kaavamääräyksiä alueella haluttaisiin käyttää.
Toisin sanoen kunnat pääsevät nyt itse kertomaan niistä konkreettisista toiveistaan, jotka ne näkevät tarpeellisiksi asuntotuotannon vauhdittamiseen liittyvien esteiden raivaamiseksi.

Odotamme ympäristöministeriössä kokeiluun liittyviä ilmoittautumisia syyskuun ensimmäiseen päivään saakka. Neuvottelemme tarvittaessa kuntien kanssa kokeilun käytännön toteuttamisesta. Mikäli toivomukset antavat aihetta, teemme myös tarvittavat muutokset lainsäädäntöön.

Tässäkin – ja varsinkin tässä yhteydessä pallo on nyt konkreettisesti kunnilla itsellään. Ja jos jossakin, niin tässä yhteydessä, kuntien rakennusvalvonnat ja heidän ammattitaitoinen väkensä nousee koko hankkeen keskiöön. Kuntien johto tai kaavoituksesta vastaavat lienevät avainasemassa siinä, halutaanko kokeiluun osallistua sekä mahdollisten alueiden valinnassa, mutta niiden määräysten hahmottamisessa, joihin kevennystä halutaan, rakennusvalvonnan rooli on mitä keskeisin. Toivonkin hartaasti, että ottaisitte haasteen tältäkin osin vastaan ja lähtisitte yhdessä kanssamme luomaan edellytyksiä tämän hankkeen onnistumiselle.

Erityismenettely laajennettava koskemaan sisäilmaongelmia

Rakennuskannan ikääntymisen myötä sisäilmaongelmat ovat tulleet osaksi monen elämää. Harmillista kyllä, joudumme monin kohdin maksamaan menneiden vuosikymmenten rakennusvirheistä.

Suomen rakentamismääräyskokoelman osan A1 kohdan 3.2.1 mukaan ”Rakennushankkeessa on noudatettava erityismenettelyä, jos rakennuksen suunnittelussa, rakentamisessa tai käytössä tapahtuvasta virheestä voi seurata suuronnettomuuden vaara”.

Suuronnettomuudeksi on perinteisesti katsottu tilanteet, joissa mahdollisen onnettomuuden vaikutuksia henkilövahinkojen taikka ympäristöön tai omaisuuteen kohdistuvien vahinkojen määrän taikka onnettomuuden laadun perusteella on pidetty erityisen vakavana. Käytännössä tämä on usein tarkoittanut urheiluhallien sortumisia, jolloin vaarassa on ollut lukuisia ihmishenkiä. Erityismenettelyä onkin käytetty enimmäkseen kantavien rakenteiden rakentamisen yhteydessä. Uudisrakentamisen lisäksi erityismenettelyä on käytetty vaativissa korjaus- ja muutostöissä, vaikka alkuperäisessä rakennushankkeessa ei olisikaan erityismenettelyä tarvittu.

Arvioitaessa rakennushankkeen riskiä rakennuksen käyttäjille ja ympäristölle aiheutuvien seuraamusten perusteella lähtökohtana on aina henkilöturvallisuus. Rakennuksen käyttäjämäärän kasvaessa kasvavat yleensä myös riskit ja niiden hallinta vaikeutuu.

Homeiden ja lahosienten aiheuttamat sisäilmaongelmat ovat todellisia. Niistä kärsivät aikuiset, päiväkotilapset, koululaiset sekä sairaaloissa ja laitoshoidossa olevat.

Kiinteistöjä on pidettävä kunnossa. Säännöllisellä huollolla ja kunnossapidolla pystytään välttämään myöhempiä vahinkoja sekä suuria ja kalliita korjauksia. Jatkuva kiinteistön kunnossapidon laiminlyönti johtaa pahimmillaan rakennuksen purkamiseen. Ongelmien ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa. Valitettavan usein sisäilmaongelmien ratkaisua viivytellään. Kun huolto ja kunnossapito lyhytnäköisesti laiminlyödään eikä tapahtunutta kosteusvauriota korjata tuoreeltaan oikeaoppisesti, vaarannetaan lukuisten rakennuksessa työn tai asumisen vuoksi oleskelevien henkilöiden terveys turhan takia.

Rakennusten sortumisriski aiheuttaa hetkellisen vaaran ihmisten hengelle ja terveydelle. Hoitamattomat sisäilmaongelmat pilaavat terveyden vähä vähältä pitkän ajan kuluessa. Lopputulos on kuitenkin sama. Terveys on vaarassa. Sen vuoksi sisäilmaongelmat on otettava vakavasti.

Mielestäni nyt on aiheellista selvittää, tulisiko Suomen rakentamismääräyskokoelman määräys erityismenettelyn käyttämisestä laajentaa koskemaan myös rakennusfysikaalisia riskejä. Akuutin sortumavaaran lisäksi myös home ja muut sisäilmastoa koskevat ongelmat tulisi nähdä julkisissa tiloissa henkilövahinkoja aiheuttavina riskeinä. Erityisesti riski tulisi nähdä tiloissa, joissa henkilöt oleskelevat pitempiä aikoja. Tällaisia tiloja ovat luonnollisesti mm. koulut, päiväkodit ja sairaalat.

Rakennusvalvontaviranomainen päättää rakennusluvassa, aloituskokouksessa tai erityisestä syystä rakennustyön aikana tarvittavasta erityismenettelystä ja sen laajuudesta hankkeessa tai osassa sitä. Rakennusvalvonnalla on merkittävä rooli korjausrakentamisen laadun varmentajana myös silloin, kun kunta on rakennuttajana korjattavassa koulussa tai päiväkodissa.

Sisäilmaongelmien korjaamisessa monissa kunnissa turvaudutaan ulkopuoliseen apuun. Osaavien rakentajien löytymisessä ongelmana on osaamisen ja koulutuksen puute. Osaamisen taso vaihtelee. Olennaista olisikin panostaa rakentamisen osaajien koulutukseen ja asennekasvatukseen.

Mikäli sisäilmaongelmien korjauksessa käytetään erityismenettelyä, virhemarginaali pienenee. Useampi silmäpari näkee paremmin kuin yksi. Laadukas korjaamistapa on näin ymmärrettynä toki rakennettaessa lisäkustannus, joka kuitenkin maksaa myöhemmin itsensä takaisin vähentyneinä sairauspoissaoloina, terveydenhuoltokustannuksina sekä vähentyneenä kiinteistöjen lisäkorjaustarpeena.

Onnistuneiden korjausten myötä osaaminen karttuu. Tätä osaamista on vietävä eteenpäin sekä uudis- että korjausrakentamisessa. Tehtyjä virheitä ei tarvitse enää toistaa. Osaamisen myötä vähennämme sekä tulevaisuuden sisäilmaongelmia että niiden ratkaisemiseen kuluvia taloudellisia resursseja.

* * * * *

Rakennustarkastusyhdistys RTY ry on koko olemassaolonsa ajan osoittanut olevansa ennakkoluuloton rakennusalan suunnannäyttäjä. Koko maan kattavana yhdistyksenä se on tehnyt merkittävää työtä eri kunnissa toimivien rakennustarkastajien rakennusvalvontatyön ja säännöstulkintojen yhtenäistämisessä.

Mitä monimutkaisemmaksi maailma – ja rakentaminen – muuttuu, sitä enemmän tarvitaan viisautta, vastuullisia ratkaisuja ja ennen kaikkea kokonaisvaltaista otetta. Ainoa johtopäätös tästä on se, että meidän pitää entisestäänkin korostaa todellista laaja-alaista osaamista ja toden teolla nostaa ammat-tilaiset kunniaan – siis ne ammattilaiset, jotka osaavat ja vastaavat kokonaisuudesta.

Oli kyse sitten rakentamisen normitalkoista, sitä sivuavasta kevennettyjä määräyksiä koskevasta kokeilusta tai kuntien jokapäiväisestä rakentamisen laadunvarmistuksesta, teidän rakennustarkastajien rooli on keskeinen ja muuttuu vain keskeisemmäksi.