Puheet Yleistä

Puuteollisuuspäivät, Lahti, Lahti Halli

Puu ja rakentamisen laatu: Kohti korkeampaa puun jalostusarvoa

Meillä suomalaisilla on vain kaksi merkittävää luonnonvaraa – puu ja pää.

Näistä ensimmäistä on metsissämme yli 2000 miljoonaa kuutiometriä. Eli noin 400 kuutiometriä jokaista suomalaista kohden. Laskeutuessaan lähes mille tahansa maamme lentokentälle voi omin silmin todeta saman: Suomi on metsien maa. Meidän ei tarvitse antaa metsillemme nimiä saksalaisten tavoin, meidän metsämme nimi on Suomi.

Metsiemme kasvu on vuosittain noin 100 miljoonaa kuutiometriä, eli noin 5 % metsien kokonaismäärästä. Kasvu on vieläpä viime vuosina nopeutunut. Tämän uusiutuvan luonnonvaramme käyttöön on nojannut jo satoja vuosia suomalaisille hyvinvointia tuottanut metsäteollisuutemme. Sen pitkän historian aikana Suomi integroitui länsieurooppalaiseen talousjärjestelmään tuotteiden viennin välityksellä, moderni saha- ja paperiteollisuus syntyi ja suuret metsäyhtiöt muodostuivat.

Teollistumisen aikakauden jälkeen Suomeen on syntynyt uusia teollisuuden ja liiketoiminnan haaroja, näistä matkapuhelinliiketoiminta varmasti laajimmin tunnettuna. Uusille teollisuuden ja liiketoiminnan sektoreille on ollut yhteistä niiden nojaaminen toisen merkittävän luonnonvaramme, pään, varaan. Olemme huomanneet, että uudet teknologiat ja niiden kaupallinen hyödyntäminen voi Suomen hyvinvoinnin lähteenä nojata vain korkean osaamisen varaan.

Olemme viime vuosikymmeninä panostaneet vahvasti osaamistason nousuun. Syyskuussa julkaistu OECD:n raportti kertoo, että tavoitteessa on onnistuttu: Suomessa korkeakoulutettujen aikuisten osuus koko aikuisväestössä on vertailussa muihin maihin korkea. Myös Pisa-tuloksemme peruskoulutuksen saralla kertovat onnistuneista edellytyksistä korkealle osaamiselle.

Emme ole hyvistä saavutetuista tuloksista huolimatta jääneet kuitenkaan paikallemme. Esimerkiksi yliopistolain uudistus ja Aalto-yliopiston perustaminen kertovat tavoitteestamme suomalaisen osaamisen, eli toisen luonnonvaramme pään, jalostusarvon korottamiseksi edelleen myös tulevaisuudessa.

Mutta mikä on tilanne puun osalta?

***********

Ensimmäinen maailmankaupan tuotteemme oli terva – suomalainen metsätuote, joka jo aikoinaan yhdisti Suomea yleiseurooppalaiseen talouskehitykseen. Tervaa seurasivat ensin vientisahat ja aikanaan paperinvalmistuksen uudelle pohjalle nostanut metsän ja kemian liitto. Tänään Suomessa käytetään noin 60 miljoonaa kuutiota raakapuuta. Tästä 50 % käytetään sellu- ja muussa massateollisuudessa, 10 % energiantuotannossa ja 40 % puutuoteteollisuudessa.

Suomalaisen puun käytön osalta 1900-luvun jälkipuoliskolle on ollut ominaista jalostusarvon kasvu. Energiantuotantoon käytetyn puun määrä on laskenut kolmasosaan 1950-luvulta tähän päivään. Metsäteollisuuden käyttämän puun määrä on vastaavasti yli kaksinkertaistunut samalla tarkastelujaksolla.

Metsäteollisuuden sisällä tarina on kuitenkin erilainen. Toimialan sisäinen jakautuminen massateollisuuden ja puutuoteteollisuuden välillä ei ole 1950-luvulta juurikaan muuttunut. Puunkäytön jalostusarvo ei ole metsäteollisuuden sisällä kasvanut vaan laskenut. Tunnemmekin kaikki varmasti selluteollisuuden tämän päivän haasteet kilpailuedun karatessa Suomen rajojen ulkopuolelle. Näissä maissa puuraaka-aineen kasvuaika on Suomen havumetsiä lyhyempi, tuotanto on Suomea edullisempaa ja reitti loppuasiakkaille usein lyhyempi.

Metsäteollisuus sen enempää kuin valtiokaan ei ole tähdännyt viime vuosina kyllin vahvasti puun jalostusarvon parantamiseen.

***********

On huomattava, että puun jalostusarvon potentiaali energiantuotannossa on lähentynyt perinteistä selluteollisuutta. Tämä johtuu etenkin energian hinnan noususta ja selluteollisuuden jalostusarvon laskusta. Silti on ymmärrettävä, että jalostusarvo selluteollisuudessa ylittää vieläkin moninkertaisesti jalostusarvon verrattuna puun energiakäyttöön. Täten myös näkemys siitä, että metsiämme polttamalla löydettäisiin Suomelle uusi hyvinvoinnin lähde ja ratkaistaisiin tulevat energiantuotannon haasteet, on epärealistinen.

Kaikkia jalostusarvoltaan korkeita puunkäytön mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi mahdollisuutta biopolttoaineiden tuotantoon, tulee tutkia ja edistää. En kuitenkaan usko, että avoimessa kansainvälisessä kilpailussa puuteollisuutemme selkäranka voi rakentua kaupunkeihin suuntautuvaan rekkaralliin ja puun suurimittaiseen polttamiseen.

Puun jalostusarvon kasvattamisessa tulee suunnata huomio paitsi tarvittavien t&k-investointien, myös jo olemassa olevien teknologioiden ja mahdollisuuksien hyväksikäyttöön. Esimerkkeinä tällaisista mainittakoon puunkäytön edistäminen korkeatasoisessa rakentamisessa tai kasvun tukeminen puuhuonekalu- ja designteollisuudessa.

***********

Suomessa on keskusteltu jo pitkään puurakentamisen edistämisestä. Ainakin Lipposen I hallituksesta alkaen tämä on aina jossain muodossa sisällytetty myös hallitusohjelmaan. Tahtotila näkyi myös vuonna 2004 toteutetussa puurakentamisen edistämisohjelmassa.

Merkittävän osan rakennuksen elinkaaren aikaisesta energian kulutuksesta, yli 20 %, muodostaa rakennusmateriaalien valmistamiseen käytettävä energia. Puiset rakenteet syntyvät pienemmällä energiamäärällä kuin monet muut tavanomaiset rakennusmateriaalit. Lisäksi rakennettu puu sitoo hiilidioksidia ja toimii siis pitkäaikaisena hiilinieluna. Ilmastonäkökohdista puurakentamisen edistämisen puolesta puhuminen onkin perusteltua ja kannatettavaa.

Pientaloasumisen suosio Suomessa on suurta. Se on osa historiaamme, mutta myös tämän päivän toivemaailmaamme. Onkin huomattava, että pientalovaltaisuudesta johtuen puurakentamisen osuus oli jo 2000-luvun alkupuolella selvästi yli puolet kaikesta Suomen asuntorakentamisesta. Yli 80 prosentissa uusista erillispientaloista käytetään runkomateriaalina puuta.

Puurakentamisen tulevaisuutta arvioitaessa tulee myös huomata, että jo pitkään rakentaminen on ollut puutuoteteollisuuden näkökulmasta avainasemassa. Noin 80 prosenttia saha- ja puutuoteteollisuutemme myynnistä menee rakentamiseen eri muodoissaan. Koko raakapuun käytöstä tämä vastaa noin 30 prosenttia.

Suomen sisällä puurakentamisen kasvupotentiaali on siis ainakin nykyiseen puumassateollisuuteen verrattuna rajallinen. Puurakentamisen lisääntymiselle ja tätä kautta myös jalostusarvon parantumiselle on kuitenkin nykytilan valossa kaksi mahdollisuutta: Toteuttaa enemmän pientalovaltaista asuinrakentamista ja edistää puunkäyttöä nykyistä paremmin kerrostalorakentamisessa ja muussa kuin asuinrakentamisessa.

***********

Pientalorakentaminen tulee varmasti olemaan uudisasuntotuotannon valtavirta jatkossakin niin haja-asutusalueilla kuin myös pienemmillä kaupunkiseuduilla. Väestön keskittyessä kaupunkiseuduille, halusimmepa tai emme, tiiviisti rakennettujen kaupunkiseutujen merkitys jatkossakin kuitenkin korostuu.

Pientalovaltainen rakentaminen on suurilla kaupunkiseuduilla haasteellista, sillä rajallinen tonttimaa asettaa vaatimuksia rakentamisen tehokkuudelle. Lisäksi tiivis yhdyskuntarakenne johtaa usein ilmaston ja asukkaiden näkökulmasta parempiin tuloksiin hajanaiseen pientaloasumiseen nähden.

Voidakseen säilyttää asemansa suuremmilla kaupunkiseuduilla tulee pientaloasumisen väistämättä ja reippain askelin kehittyä ns. kaupunkimaisen tiiviimmän pientaloasumisen suuntaan. Tästä ei valistuneissa kansalaispiireissä onneksi vallitse erimielisyyttä. Asiaa onkin edistetty esimerkiksi ympäristöministeriön ”tiivis ja matala pientalorakentaminen”-hankkeella.

Edistystäkin on tapahtunut, mutta kovin laajamittaista se ei ole ollut. Olen usein todennut, että Helsinkiin liitetyn läntisen Sipoon entiset alueet ovat avainasemassa koko suomalaisen pientaloasumisen tulevaisuuden kannalta. Sen parempaa aluetta kaupunkimaisen pientaloasumiskonseptin läpilyöntiin ei maassamme ole, eikä tule. Olen myös toiveikas uusien Helsingissä virinneiden townhouse-konseptien osalta.

***********

Voidakseen aidosti kasvaa, tulee puurakentamisen pientalotuotannon ohella murtautua kerrostalo- ja muun rakentamisen alueelle. Puukerrostalojen rakentamisesta onkin viimeaikoina virinnyt aktiivinen julkinen keskustelu. Myös konkreettisia rakennushankkeita on vireillä eri puolilla Suomea useita ja hyvä niin. Olemme kuitenkin vielä kovin kaukana esimerkiksi läntisen naapurimme kehityksestä.

Puu rakennusmateriaalina aiheuttaa toki tiettyjä haasteita rakentamiselle. Ensinnäkin puu on kiistattomista eduistaan huolimatta esim. paloturvallisuuden näkökulmasta muita rakennusmateriaaleja haastavampi. Korkeiden puurakennusten rakentamisesta puhuttaessa kohtaamme myös kahden suomalaisen luonnonvaran, puun ja pään, leikkauskohdan: pelkkä tahto ei puurakentamista edistä. Tarvitsemme myös uutta osaamista ja panostusta rakentamisen laatuun.

Puurakentamisen edistämisen seurantaryhmä totesi vuonna 2007, että lainsäädännön kannalta on olemassa edellytykset puu- ja pientalorakentamisen edistämiselle. Aivan näin auvoinen tilanne ei ole ja siksi asetinkin vuosi sitten työryhmän selvittämään rakentamismääräysten tilannetta puurakentamisen näkökulmasta. Työryhmän esitysten pohjalta voidaan toivottavasti käynnistää tarvittava säädösvalmistelu, jotta rakennusmääräykset saadaan myös puun näkökulmasta mahdollisimman materiaalineutraaleiksi. Toivon tämän edistävän puurakentamisen mahdollisuuksia myös kerrostalo- ja muussa rakentamisessa.

Uskallan kuitenkin väittää, että keskusteltaessa puurakentamisesta rakennusmääräyksiä merkittävämpää ovat mainitsemani panostukset osaamiseen ja kestävään laatuun kertakäyttökulttuurin sijaan.

Tällä hetkellä kansainväliset kilpailijat ovat suomalaisia rakennusyhtiöitä selvästi edellä puurakentamisen ja siihen liittyvän osaamisen hyödyntämisessä. Erityisesti Ruotsissa ja Norjassa puurakentamisen vetureina ovat nimenomaan toimineet rakennuttajat ja rakennusliikkeet. Toivosinkin yrityskentältämme ryhdistäytymistä sekä halua panostaa puurakentamiseen ja uuden osaamisen kerryttämiseen myös Suomeen.

Myös rakentamisen laatu voi olla uudenlaisen puurakentamisen ajurina merkittävä tekijä. Nyt rakentamisen energiatehokkuuden vaatimusten kiristyessä laadun ja suunnittelun merkitys korostuu entisestään. Toivonkin perinteikkään puuraaka-aineen parissa työtään tekeviltä rakentajilta aitoa ammattiylpeyttä ja vahvaa panostusta korkeaan laatuun rakentamisessa. Tätä kautta myös kuluttajien kysyntä voi toivottavasti tulevaisuudessa edistää puurakentamista. Edellytykset puuntyöstön piirissä tällaiselle korkean laadun tavoittelulle ovat varmasti paremmat kuin monilla muilla.

***********

Selluteollisuuden kriisiä, puun polttomahdollisuuksia sekä puurakentamista vähemmälle huomiolle on viime aikoina jäänyt kansainvälistynyt design- ja teknologiaintensiivinen huonekaluteollisuus. Korkealaatuinen huonekaluteollisuus on puun jalostusarvolla mitattuna kenties korkein puuteollisuuden taso. Suomalainen design toki mainitaan usein kilpailuvalttinamme, mutta vähemmän keskustellaan tämän toimialan kasvunäkymistä ja kasvun edistämisestä Suomessa.

Metsäteollisuus ry:n johdolla vuonna 2006 valmistuneessa ”Suomen puutuoteteollisuus 2020”-strategiassa luodataan Suomen visiota myös design- ja teknologiaintensiivisen huonekaluteollisuuden osalta. Strategiassa asetetaan tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä tämän teollisuuden arvo on Suomessa kasvanut kaksinkertaiseksi, mikä vastaa hieman yli 5 % kasvua vuosittain. Huonekaluteollisuus ei ole Euroopassa kasvanut merkittävästi, joten voidaan puhua kunnianhimoisesta tavoitteesta.

Suomen huonekaluteollisuuden arvo on vuosittain noin 1,4 miljardia euroa. Viennin osuus on kuitenkin ollut vain 10 – 20 % koko tuotannon arvosta. Suomi ei ole siis merkittävä huonekaluteollisuuden vientimaa, vaikka suomalaista designia maailmalla arvostetaankin.

Perinteisen paperiteollisuuden haasteisiin tulee tietenkin pyrkiä löytämään kilpailukykyämme turvaavia ratkaisuja. Kehotan kuitenkin näkemään paperiteollisuuden haasteet myös tulevaisuuden mahdollisuuksina. Olen varma, että metsäteollisuudella on myös tulevaisuudessa vakaa paikkansa suomalaisten hyvinvoinnin keskeisenä rakentajana, mutta tämä ei onnistu ilman korkeamman jalostusarvon aktiivista ja jatkuvaa tavoittelua.

Toivotan puutuoteteollisuudelle menestystä kasvupyrkimyksissä tulevina vuosina. Uskon, että sillä miten osaamme yhdistää kaksi luonnonvaraamme, puun ja pään, on toimialan tulevaisuuden kannalta suuri merkitys. Jos korkealla osaamisella varustetut ammattilaiset tähtäävät tuotteisiin, jotka valmistetaan korkeatasoisista luonnonmukaisista materiaaleista ja tehdään kestämään 50 vuotta, olen varma, että kuluttajien kysyntä seuraa mukana, mistä puolestaan syntyy uusia suomalaisia menestystarinoita.