Puheet Yleistä

Puurakentamisen rakentamismääräyksiä pohtineen työryhmätyön luovutustilaisuus, Helsinki

Puurakentamista on Suomessa ainakin haluttu edistää jo vuosikausia.

Jos puurakentamisen määrä korreloisi sitä edistävien ohjelmien kanssa, meidän ei enää tarvitsisi asiaa pohtia. Puurakentamista on lähihistoriassamme edistetty aina 1990-luvun alun Puurakentaminen 2000-ohjelmasta Puurakentamisen teknologiaohjelmaan 1995–98, Puun vuodesta 1996 Puun aikaan 1997–2000 sekä Puu-Suomi toimintaohjelmasta 1998–2005 Puurakentamisen edistämisohjelmaan 2004–2010.

Jos lähdetään oletuksesta, että hallitusohjelmat kuvastavat yleistä tahtotilaa valtakunnassa, myöskään tahdosta ei ole ollut puutetta. Lipposen I:stä hallituksesta alkaen hallitusohjelmiin on johdonmukaisesti sisältynyt jonkin muotoinen kirjaus puurakentamisen edistämisestä.

Paljoa ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi. Murros puun rakennuskäytön saralla on jäänyt pitkälle haaveilun tasolle ja puukerrostalot harvoiksi poikkeuksiksi teräs- ja betonirakentamisen valtavirrassa.

Olen vakuuttunut siitä, että voimassa olevat rakentamismääräykset eivät ole olleet ainakaan pääasiallinen este puurakentamisen kehittymiselle. Kun kiinnostus puurakentamista kohtaan on viime aikoina virinnyt ennen näkemättömän korkealle, muodostui kuitenkin tärkeäksi perata myös rakentamismääräyksemme siitä näkökulmasta, etteivät ne aseta esteitä puurakentamisen viriämiselle jatkossakaan, jos muut edellytykset tälle oikeasti muodostuvat suotuisiksi.

Asetin tässä tarkoituksessa viime vuoden lopulla työryhmän perusteellisesti selvittämään puurakentamisen aseman rakentamismääräyksissämme. Työryhmän tehtävänä on ollut käydä läpi Suomen rakentamismääräykset ja todeta ne asiat, jotka mahdollisesti aiheuttavat aiheetonta haittaa ja siten ylimääräisiä kustannuksia puurakentamisen kannalta.

Työryhmän ajoittain haastava ja paljon teknistä osaamista vaatinut työ on nyt päätöksessään ja vastaanotan kiitollisena työryhmän loppuraportin. Laaja-alainen työryhmä, jossa edustettuna on mm. ollut niin rakennus-, metsä- kuin vakuutusalalakin, takaa hyvät lähtökohdat loppuraportin pohjalta käynnistettävälle rakentamismääräysten varsinaiselle uudistustyölle. Haluankin tässä kiittää työryhmää erinomaisen hyvin tehdystä työstä. Uskon vakaasti, että tulette omalta osaltanne jäämään historiaan todella uraauurtavasta työstä.

* * * * * * * * *

Puun osuus pientalorakentamisessa on kautta aikojen ollut Suomessa merkittävä. Nyt työryhmä ehdottaa palomääräysten kehittämistä monilla sellaisilla käyttöalueilla, jotka ovat tähän saakka olleet puun käytölle vieraampia. Työryhmän ehdotukset laajentavatkin toteutuessaan merkittävästi puun käyttömahdollisuuksia rakentamisessa.

Työryhmän esityksen mukaan puukerrostalojen rakentaminen voidaan mahdollistaa aina kahdeksankerroksisiksi saakka yksinkertaisen menettelyn kautta. Työryhmän ehdottama kerrostalojen palomääräysten selkeyttäminen antaa hyvän pohjan tuotekehitykselle ja kilpailukykyisten ratkaisujen etsimiselle. Samalla uudistus luo edellytykset kehittää maahamme myös kansainvälisesti kilpailukykyistä puurakentamista.

Luokkiin ja lukuarvoihin pohjautuva suunnittelu yksinkertaistaa puukerrostalojen rakentamista ja alentaa kynnystä toteuttaa asuin- ja työpaikkarakennuksia puusta. Selkeämmät määräykset edistävät puun käyttöä ja vähentävät erilaisia alueellisia tulkintoja.

Pallo on nyt teollisuudella ja rakentajilla, unohtamatta erinomaisen keskeisessä asemassa olevia rakennuttajia.

Työryhmä ehdottaa, että asuin- ja työpaikkarakennuksia, kokoontumis- ja liikerakennuksia sekä tuotanto- ja varastorakennuksia voitaisiin tietyin ehdoin toteuttaa aiempaa laajemmin puuverhottuna. Samoin esimerkiksi olemassa olevia asuinkerrostaloja voitaisiin ilman tapauskohtaista paloturvallisuussuunnittelua verhoilla puulla. Toki on muistettava, että laajoissa ja korkeissa julkisivuissa puu joutuu paloturvallisuuskysymysten ohella säärasituksille alttiiksi.

Pidän työryhmän linjauksia julkisivupintojen osalta hyvänä. Puujulkisivujen laajemman käytön mahdollistaminen antaa uusia vaihtoehtoja rakennussuunnittelijoille ja siten hyvän mahdollisuuden luoda entistä monivivahteisempaa rakennettua ympäristöä.

Työryhmä esittää olemassa oleviin rakennuksiin rakennettavan lisäkerroksen toteutuksen mahdollistamista puusta. Nykyisten palomääräysten mukaan puurunkoista lisäkerrosta ei ole ollut mahdollista toteuttaa kivitalon katolle ilman tapauskohtaista tarkastelua. Toisaalta tänäkin päivänä on ollut mahdollista laajentaa kerrostaloa puurunkoiselle ullakolle, kun on pysytty pääosin olemassa olevan rakennusvaipan sisällä. On siis perusteltua, että käytännöt yhdenmukaistetaan. Lisäkerrosrakentamisen rakennevaihtoehtojen laajentaminen edistää osaltaan yhdyskuntarakenteiden eheyttämistä ympäristöministeriön tavoitteiden mukaisesti.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen löydettyihin ratkaisumalleihin, jotka luovat olennaisesti aiempaa paremmat edellytykset puurakentamiselle taaten kuitenkin korkean paloturvallisuuden, mitä on pidetty kaiken rakentamisemme peruslähtökohtana.

Puukerrostalojen rakentamisen läpimurto vaatii vielä suuria t&k-panostuksia sekä laaja-alaista innostusta ja sitoutumista kaikilta alan toimijoilta. Pitkässä juoksussa tavoitteena tulee kuitenkin olla puurakentaminen yhtä tavallisena, standardoituna ja luotettavana toimintana kuin muukin rakentaminen.

* * * * * * * * *

Muodollinen rakentamista koskevien palomääräysten muutosvalmistelu käynnistetään ministeriössä välittömästi työryhmän ehdotusten pohjalta. Tarkoituksenani on, että uudet määräykset voidaan antaa siten, että astuisivat voimaan vielä tällä hallituskaudella.