Puheet

Puurakentaminen on ekoteko –seminaari, Turku

Puurakentamiseen vaikuttavat säädökset ja palomääräykset

Hyvät puurakentamisen ystävät, hyvät naiset ja herrat,

Suomalainen kaupunki on juuriltaan puuta. Puu on kuitenkin saanut väistyä vuosisatojen kuluessa tapahtuneiden suurpalojen myötä. Viime vuosisatojen aikana tuli onkin ollut ehkä merkittävin kaupunkisuunnittelun ohjaaja niin mittasuhteiden kuin rakennusmateriaalien osalta.

Tulen merkit ovat syvästi piirtyneet myös lainsäädäntöön – niin Suomessa kuin muuallakin. Eri maiden kansal¬lisissa säädöksissä on eroja, mutta yhtäkaikki ne vaikuttavat puun käyttöön kaupunkimaisessa rakentamisessa.

Luonnonvarojen kestävä käyttö ja ilmaston muutoksen hillintä ovat keskeisimpiä haasteitamme niin tänä päivänä kuin varsinkin tulevaisuudessa.. Nopean teollisen syklin jälkeen olemme tilanteessa, jossa mietitään, kuinka harmaa, kivihiilinen kaupunki muuttuu vihreäksi kestäväksi yhdyskunnaksi. Yhdys¬kunnaksi, jonka rakenne tukee ihmistä tämän eri elämän vaiheissa säästäen samalla energiaa ja luonnonvaroja. Vaikka asiasta on puhuttu jo pitkään, olemme vasta polkumme alussa.

(Tulipalot ja kaupunkien kehittyminen)

Suomalaista kaupunkiperinnettä on tutkittu tulipalojen kannalta. Näissä tutkimuksissa on todettu, kuinka suomalainen puukaupunkiperinne alkoi murtua 1800-luvun loppupuolella. Tähän vai¬kut¬tivat tulipalojen ohella uudet kaupunkisuunnittelun aatteet ja uusien materiaalien ihannointi.

Vuoden 1856 kaupunkien yleinen rakennusjärjestys rajoitti voimakkaasti puurakentamista. Palot katsottiin saadun hallintaan 1800-luvun lopulla katutilaa leventämällä ja kaupunkien tiiviyttä vähentämällä. Vuoden 1932 rakennussääntö velvoitti edelleen asemakaavaa laadittaessa ottamaan huomioon, että kaupunki turvataan mahdollisimman hyvin tulenvaaralta ja kaupungin eri osat erotetaan toisistaan jatkuvilla puisto- tai suojavyöhykkeillä. Lisäksi kaupungit antoivat säännöksiä rakennusten kattamisesta rakennusjärjestyksissä. Rakennus¬jär¬jestyksessä voitiin kieltää rakentaminen tulenkestämättömästä aineesta asemakaava-alueella.

Sammutuskeinot kaupunkipalojen leviämisten rajoittamiseksi olivat aluksi rajalliset. Erityisaseman omannut Turku sai ensimmäi¬se¬nä Suomen kaupunkina ”oikean” metallisen paloruiskun vuonna 1687. Ruis¬kun säiliöön mahtui tuolloin neljä tynnyrillistä vettä. Vuoden 1827 Turun palossa, josta tuli historian suurin pohjoismaisia kaupunkeja kohdannut onnettomuus, oli ongelmia sammutus¬toimien kanssa. Vaatimukset parempien kaupunkikohtaisten palonsammutuskuntien ja -laitteistojen saamiseksi kaik¬kiin kaupunkeihin kasvoivat palon jälkeen. Tätä edelsi kahden suuren vakuu¬tusyhtiön konkurssi.

Ajassa on tapahtunut paljon kehitystä. Tietämys rakennuspaloista ja niiden sammuttamisesta on kehittynyt. Suunnittelussa on käytössä työkaluja, joilla voidaan simuloida kokonaisten asuinalueiden paloriskejä. Käyttöön ovat tulleet niin automaattiset palovaroittimet kuin sammutuslaitteistotkin. Myös pelastustoimen toimintamahdollisuudet ovat tänä päivänä aivan toiset niin kaluston kuin operatiivisen osaamisenkin kannalta.

(Ilmastonmuutoksen hillintä)

Kansalliset ilmastotalkoomme pohjautuvat tunnetulla tavalla EU:n asettamiin raameihin. Suomessa valtioneuvosto hyväksyi syksyllä 2008 kansallisen ilmasto- ja energiastrategian, joka painottaa vuoteen 2020 ulottuvia tavoitteita ja vuotta myöhemmin erillisen tulevaisuusselonteon, joka painottaa toimenpiteitä siitä eteenpäin. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia, kansainväliset sitoumuksemme tiukkoja ja haasteet merkittäviä.

Koska rakennuskannan osuus on koko maan energiankulutuksesta ja kasvihuonepäästöistäkin jopa 40 prosenttia, on kansallisten ja kansainvälisten sitoumusten täyttäminen täysin mahdotonta ilman rakennuskannassa tapahtuvaa olennaista kehitystä. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen onkin yksi merkittävimmistä keinoista vähentää päästöjä.

Sektorin merkittävyyttä lisää se, että se tarjoaa päästöjen vähentämiseen myös useimpia muita sektoreita kustannustehokkaampia ratkaisuja. Esimerkiksi IEA:n (international energy agengy) ehdottamat rakennusnormeja, passiivi- ja nollaenergiataloja, olemassa olevia rakennuksia, rakennusten energiatodistuksia sekä lasituksia koskevat kustannustehokkaat toimet muodostavat OECD-maissa vuoteen 2030 mennessä säästöpotentiaalin, joka on suurempi kuin Ranskan, Saksan ja Belgian kaikki yhteenlasketut CO2 -päästöt.

Rakennuskohtaiset energiatehokkuutta koskevat parannukset ovat tehokkaita, mutta kokonaistavoitteen kannalta riittämättömiä ilman harppausta myös yhdyskunta- ja aluetason tarkasteluihin. Kunnallisilla ja alueellisilla energiatehokkuusstrategioilla tulee voida yhä laajemmin pureutua rakennetun ympäristön rakenteellisiin energiatehokkuuskysymyksiin. Huomio kiinnittyy tällöin erityisesti yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen ja liikenteellisiin ratkaisuihin. Lopputulokseen vaikuttavat ratkaisevasti rakennuksen sijainti suhteessa yhdyskunnan muihin toimintoihin, ennen kaikkea työpaikkoihin, palveluihin ja vapaa-ajan alueisiin.

Yhdyskuntasuunnittelijoiden ja myös allekirjoittaneen hellimä käsite eheistä yhdyskuntarakenteista ei tarkoita betonikaupunkeja, vaan hyvin suunniteltuja, eri käyttäjien tarpeet huomioon ottavia, rakenteeltaan eheitä ja kompakteja sekä ennen kaikkea energiatehokkaita yhdyskuntia.

(Puurakentamisen edistäminen)

Jos puurakentamisen määrä korreloisi sitä edistävien ohjelmien kanssa, meidän ei enää tarvitsisi asiaa pohtia. Puurakentamista on lähihistoriassamme edistetty aina 1990-luvun alun Puurakentaminen 2000-ohjelmasta Puurakentamisen teknologiaohjelmaan 1995–98, Puun vuodesta 1996 Puun aikaan 1997–2000 sekä Puu-Suomi toimintaohjelmasta 1998–2005 Puurakentamisen edistämisohjelmaan 2004–2010.

Jos lähdetään oletuksesta, että hallitusohjelmat kuvastavat yleistä tahtotilaa valtakunnassa, myöskään tahdosta ei ole ollut puutetta. Lipposen I hallituksesta alkaen hallitusohjelmiin on johdonmukaisesti sisältynyt kirjaus puurakentamisen edistämisestä.

Paljoa ei kuitenkaan ole saatu ajoiksi. Murros puun rakennuskäytön saralla on valitettavan usein jäänyt haaveilun tasolle ja puukerrostalot harvoiksi poikkeuksiksi teräs- ja betonirakentamisen valtavirrassa.

Puukerrostalojen rakentamista on rajoittanut ennen kaikkea kysynnän puute, mikä on markkinataloudessa tavallisin toimialan kasvua rajoittava tekijä. Rakennuttajat eivät ole halunneet rakennuttaa puusta, sillä puu on koettu kerrostalorakentamisen materiaalina uutena ja riskialttiina. Puu on kärsinyt esimerkiksi akustiikkaan, paloturvallisuuteen, kosteus- ja homeongelmiin sekä rakentamisen kustannustasoon liittyvistä uhkakuvista, olivatpa nämä riskit sitten todellisia tai eivät. Tämä on johtunut siitä, ettei puukerrostalojen rakentaminen ole ollut yhtä tuttua, testattua ja luotettavaksi koettua kuin perinteinen betoni- ja teräsrakentaminen. On ollut yksinkertaisesti helpompaa olla rakennuttamatta puusta. Ei ole ollut perinnettä eikä traditiota.

Hyvin havainnollisen tilannekuvan puukerrostalojen rakentamisedellytysten tilasta saa Lahden tiede- ja yrityspuiston sekä Asumisen osaamiskeskuksen juuri julkaistusta tutkimuksesta. Kaikki rakennusklusterin olennaisimmat sidosryhmät kattavassa tutkimuksessa tutkittiin kouluarvosanojen asteikolla 4–10 esimerkiksi sitä, millaisina halukkuus ja osaaminen puukerrostalojen rakentamiseen nähdään. Tulosten mukaan rakennuttajien halukkuus rakentaa puukerrostaloja jää rakennuttajien itsensä vastausten mukaan välttävään arvosanaan 5,8. Kysyttäessä taas rakennusliikkeiltä itseltään sitä, miten hyvin rakennusliikkeet osaavat rakentaa puukerrostaloja arvosana jää niin ikään 6,4:ään. Suunnittelijoiden osaamisen arvosana on sekä rakennusliikkeiden että rakennuttajien mukaan myös alle 6.

(Uudet palomääräykset)

Palomääräykset tuntuvat muodostuneen puurakentamisen edistämistä pohdittaessa kynnyskysymykseksi. Tapaus on hyvä esimerkki siitä, että jos jotain asiaa aletaan pitää kynnyskysymyksenä, siitä myös muodostuu sellainen. Eteenpäin ei päästä ennen ratkaisua, vaikka todellisuudessa osaamisen kehittyminen sekä tätä seuraava rakennuttajien kysyntä ovat ainakin pitkässä juoksussa palomääräyksiä merkittävämpiä.

Olen vakuuttunut siitä, että edellisetkään rakentamismääräykset eivät ole olleet ainakaan pääasiallinen este puurakentamisen kehittymiselle. Koska kiinnostus puurakentamista kohtaan on viime aikoina virinnyt ennen näkemättömän korkealle, on syntynyt tarve perata myös rakentamismääräyksemme. Ajatuksena on, etteivät rakentamismääräyksemme asettaisi aiheettomia esteitä puurakentamisen kehittymiselle, mikäli muut edellytykset tälle muodostuvat suotuisiksi.

Toisaalta on vaikea kuvitella, että se mikä esimerkiksi Ruotsissa on mahdollista, ei sitä meillä jostakin syystä olisi. Yleisimminkin näkisin, ettei meillä tulisi olla oleellisesti muista EU-maista poikkeavia säädöksiä. Vai palaako puu paremmin Suomessa kuin Ruotsissa? Yleisenä lähtökohtana tuleekin olla, että puurakentamista kohdellaan samoin säännöin kuin muita rakennusmateriaaleja, jos se vain suinkin on mahdollista.

Asetin tässä tarkoituksessa 2009 vuoden lopulla laaja-alaisen työryhmän perusteellisesti selvittämään puurakentamisen asemaa rakentamismääräyksissämme. Työryhmässä olivat edustettuina niin rakennus-, metsä- kuin vakuutusalalakin. Työryhmän tehtävänä oli käydä läpi Suomen rakentamismääräykset ja todeta ne asiat, jotka mahdollisesti aiheuttavat tarpeetonta haittaa ja siten ylimääräisiä kustannuksia puurakentamiselle.

Työryhmän ajoittain haastava ja paljon teknistä osaamista vaatinut työ saatiin päätökseen viime joulukuussa, jolloin vastaanotin työryhmän yksimielisen loppuraportin. Työryhmän laaja-alainen pohdinta ja eri tulokulmien huomioon ottaminen ovat omiaan takaamaan hyvät lähtökohdat myös puurakentaminen jatkokehitystyölle.

Puun osuus pientalorakentamisessa on kautta aikojen ollut Suomessa merkittävä. Työryhmä ehdottikin palomääräysten kehittämistä monilla sellaisilla käyttöalueilla, jotka ovat tähän saakka olleet puun käytölle vieraampia. Työryhmän ehdotukset laajentavat merkittävästi puun käyttömahdollisuuksia rakentamisessa.

Työryhmän esityksen mukaan puukerrostalojen rakentaminen voidaan mahdollistaa aina kahdek¬sankerroksisiksi saakka yksinkertaisen suunnittelumenettelyn kautta. Luokkiin ja lukuarvoihin pohjautuva suunnittelu yksinkertaistaa puukerrostalojen rakentamista ja alentaa kynnystä toteuttaa asuin- ja työpaikkarakennuksia puusta. Selkeämmät määräykset edistävät puun käyttöä ja vähentävät erilaisia alueellisia tulkintoja.

Työryhmä ehdotti myös, että asuin- ja työpaikkarakennuksia, kokoontumis- ja liikerakennuksia sekä tuotanto- ja varastorakennuksia voitaisiin tietyin ehdoin toteuttaa aiempaa laajemmin puuverhottuna. Samoin esimerkiksi olemassa olevia asuinkerrostaloja voitaisiin ilman tapauskohtaista paloturvallisuussuunnittelua verhoilla puulla. Toki on muistettava, että laajoissa ja korkeissa julkisivuissa puu joutuu paloturvallisuuskysymysten ohella säärasituksille alttiiksi.

Työryhmä esitti olemassa oleviin rakennuksiin rakennettavan lisäkerroksen toteutuksen mahdollistamista puusta. Nykyisten palomääräysten mukaan puurunkoista lisäkerrosta ei ole ollut mahdollista toteuttaa kivitalon katolle ilman tapauskohtaista tarkastelua. Toisaalta tänäkin päivänä on ollut mahdollista laajentaa kerrostaloa puurunkoiselle ullakolle, kun on pysytty pääosin olemassa olevan rakennusvaipan sisällä. On siis perusteltua, että käytännöt yhdenmukaistetaan. Lisäkerrosrakentamisen rakennevaihtoehtojen laajentaminen edistää osaltaan yhdyskuntarakenteiden eheyttämistä ympäristöministeriön tavoitteiden mukaisesti.

Työryhmän ehdottama kerrostalojen palomääräysten selkeyttäminen antaa hyvän pohjan tuotekehitykselle ja kilpailu¬ky¬kyisten ratkaisujen etsimiselle. Samalla uudistus luo edellytykset kehittää maahamme myös kansainvälisesti kilpailukykyistä puurakentamista. Puujulkisivujen laajemman käytön mahdollistaminen antaa uusia vaihtoehtoja rakennussuunnittelijoille ja siten hyvän mahdollisuuden luoda entistä monivivahteisempaa rakennettua ympäristöä.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen löydettyihin ratkaisumalleihin, jotka luovat olennaisesti aiempaa paremmat edellytykset puurakentamiselle ja takaavat samalla korkean henkilöturvallisuuden, mitä on pidetty kaiken rakentamisemme peruslähtökohtana.

Rakentamista koskevien palomääräysten muutosvalmistelu käynnistettiin ministeriössä välittömästi työryhmän ehdotusten pohjalta. Uudet rakentamista koskevat palomääräykset annettiin 6.4. eli eilen. Ne tulevat voimaan puurakentamista koskevien helpotusten osalta jo 15.4 eli ennen tämän hallituskauden loppumista. Näin puurakentamisen kehittäminen ei jää kiinni ainakaan rakentamismääräysten puurakentamiselle asettamista esteistä.

Puukerrostalojen rakentamisen läpimurto vaatii vielä suuria t&k-panostuksia sekä laaja-alaista innostusta ja sitoutumista kaikilta alan toimijoilta. Puurakentaminen ei tänä päivänä menestyäkseen voi olla kansallisromantiikkaa, vaan sen tulee olla bisnestä. Puurakentamisen kehityksen kannalta tämä huomio on avainasemassa. Tavoitteena tulee olla, että puurakentaminen on toimintana yhtä tavallista, standardoitua ja luotettavaa kuin muukin rakentaminen. Vain tätä kautta, kysyntälähtöisesti, uusi puukerrostalorakentamisen toimiala voi todella lähteä kasvu-uralle.

Pallo on nyt teollisuudella ja rakentajilla, unohtamatta erinomaisen keskeisessä asemassa olevia rakennuttajia.

(Materiaalitehokkuuden tulo)

Tällä hallituskaudella rakennusten energiatehokkuudessa on tehty ennennäkemätön harppaus. Uudisrakennusten energiatehokkuutta koskevia määräyksiä on kiristetty kahteen otteeseen. Vuonna 2008 annetut määräykset tulivat voiman 2010 ja aiempaan tasoon nähden niiden kiristys oli noin 30 %. Viime viikolla allekirjoittamani määräykset tulevat voimaan heinäkuussa 2012. Nämä määräykset kiristävät energiatehokkuutta edelleen noin 20 % ja pitävät sisällään siirtymisen rakennusten kokonaisenergian¬kulutuksen määrittämiseen, jolloin huomioon otetaan myös luonnonvarojen kulutus rakennusten tarvitsemassa sähkön ja lämmönkulutuksen tarkastelussa. Mainitut, uusia rakennuksia koskevat säädösmuutokset muodostavat merkittävän väliaskeleen kohti Euroopan yhteisestä sitoumusta lähes nollaenergiarakentamisesta 2020-luvulla.

Mitä energiatehokkaammiksi rakennukset tulevat – ja tässä suhteessahan kehitys on varsin nopeata – sitä enemmän rakennusten elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä tarkkailevat katseet tulevat suuntautumaan materiaalitehokkuuteen ja rakennusmateriaalien valmistuksen sitomaan energiaan. Näiden osuus rakennuksen kokonaisenergiankulutuksessa kasvaakin radikaalisti jo tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.

Määräystasolla eri rakennusmateriaaleja kohdellaan tänä päivänä tasapuolisesti mitään materiaalia erityisesti suosimatta, mutta on selvää, että elinkaarivaikutusten painottuessa jatkossa aiempaa vahvemmin materiaaleihin, luonnonmateriaalit tulevat luontaisesti hyötymään tästä. Puulla on uusiutuvana luonnonvarana ja materiaalina, jonka työstö rakenteiksi ei sido kohtuuttomasti energiaa, edullinen asema tässä keskustelussa. Teollisuus on nyt aloittanut puurakentamisen tuotekehityksen ja sopeutumisen rakentamisen ketjuttuneeseen toimintaan. Samalla tähdätään siihen pitkän aikavälisen strategiseen muutokseen, jossa yhä suurempi osa metsiemme hyödyntämisestä saatavista tuloista tulee mekaanisesta metsäteollisuudesta.

Hyvät naiset ja herrat

Rakennetun ympäristön muutos on käynnissä. Puulla on uusiutuvana luonnonvarana erinomaisen suurella todennäköisyydellä jatkossa yhä vahvempi rooli rakentamisessa. Näin tullee käymään sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Eilen allekirjoittamani palomääräysten muutokset lisäävät merkittävällä tavalla puurakennusten suunnittelun joustavuutta ja parantavat puurakentamisen kehittymisen toimintaedellytyksiä. Tämä ei kuitenkaan yksinään vielä riitä. Puun kehittyvä asema ei monista suosiollisista edellytyksistä huolimatta jatkossakaan toteudu itsestään, vaan se vaatii kovaa ja määrätietoista työtä – monilta eri toimijoilta.