Blogi Yleistä

Pohjoismaista globalisaatiostrategiaa etsimässä

Vastaaminen globalisaation haasteisiin dominoi pohjoismaisen yhteistyön agendaa. Perusajatus on, että kuulumme Pohjolassa nykymuotoisen globalisaation voittajiin, ja että meillä on jatkossakin enemmän voitettavaa. Koska meitä on vain n. 25 miljoonaa eli 0,5 % maailman väestöstä, koska olemme varsin samankaltaisia yhteiskuntia ja koska meillä on menestyksekästä kokemusta keskinäisestä yhteistyöstä, meidän kannattaa koota voimamme myös globalisaatiotyössä.

Osallistuin tässä tarkoituksessa eilen ja tänään – pohjoismaisena yhteistyöministerinä – ensimmäiseen pohjoismaiseen globalisaatioforumiin Ruotsin lapissa, Riksgränsenissä. Erityisen painoarvon forumille antoivat muutamat kansainväliset huippuluennoijat sekä erityisesti se, että kaikki viisi pohjoismaista pääministeriä osallistui tapahtumaan.

Yksi olennaisimmista kysymyksistä liittyi siihen, olemmeko me oikeasti niin hyviä kuin kuvittelemme. Lyhyesti voisi sanoa, että olemme. Olemme suhtautuneet poikkeuksellisen myönteisesti vapaakauppaan ja globalisaatioon ja oikeasti hyötyneet siitä. Olemme myös onnistuneet jakamaan prosessin aikaansaannokset kohtuullisen tasaisesti eri ryhmien kesken, mikä on olennaisesti vähentänyt kansalaisvastustusta globalisaatiota kohtaan ja pitänyt protektionistiset vaateet taka-alalla. Olemme hyvin järjestäytyneitä yhteiskuntia, kilpailukykyisiä, joustavia ja ketteriä muuttumaan.

Kuten osakerahastoja markkinoitaessa tupataan sanomaan, historiallinen menestys ei kuitenkaan ole tae tulevaisuuden kehityksestä. Maailma muuttuu yhä nopeammin. Voitot ja väistämättömät tappiot kohtaavat eri kansakuntia yhä kiihtyvällä tahdilla. Muutos on siten välttämätön myös jatkossa.

Ehkä suurin riskimme onkin tuudittautuminen liialliseen itsetyytyväisyyteen. Mallimme oli menestystarina 80-, 90- ja nykyisellä vuosikymmenellä. Samalla konseptilla ei kuitenkaan pärjää enää jatkossa.

Mutta ehkä jollain samankaltaisella!

Väestön ikääntyessä yhä suurempi osa äänestäjistä on yhä vanhempia. Suuret ikäluokat osaavat myös vaatia entistä enemmän. Silti yhteiskunnan tulee menestyäkseen uskaltaa panostaa yhä enemmän tulevaisuuteen ja sen tekijöihin.

Muutama yksittäinen forumissa esitetty ajatus jäi erityisesti mieleen: Ensinnäkin julkisen sektorin osalta olennaisinta ei ole sen koko, vaan sen laatu. Toiseksi ammatillinen liikkuvuus on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää mikä korostaa mm. yleissivistävien elementtien korostamista myös korkeakouluopinnoissa liiallisen erikoistumisen sijasta. Kolmanneksi, loppujen lopuksi valtiot ja alueet kilpailevat keskenään vain tilastoissa, kun faktinen kilpailu käydään ihmisten ja yritysten välillä.

Globalisaatiossa pärjää vain olemalla muita parempi. Huomattavasti vaikeampaa on kuitenkin määritellä mitä tämä paremmuus on, mikä kaikki siihen vaikuttaa ja minkälaisessa yhteiskunnassa luodaan parhaimmat edellytykset tämän paremmuuden kehittymiseen.